Minun rakas veljeni! Viime viikolla lähetin minä suomennokseni
Arndtin Totisesta Kristillisyydestä ensimäisen kirjan painettavaksi.
Tarkka käsikirjan läpilukeminen teki hyvän vaikutuksen turmeltuneesen
sydämeeni; sillä kirja kehoittaa voimakkaasti vanhaa ihmistämme
kuolettamaan ja uskollamme vahvistamaan meissä sijaa Kristukselle,
jota minua muistutti ja kehoitti enemmän ajattelemaan Jesuksen asuman
sydämessäni, joten minä joka päivä voin kuolettaa vanhan ihmisen,
tai oikeammin, Jesus tekee sen minussa armollisella asumisellansa.
Nyt alati ajattelen niinhyvin rukouksessa kuin muutoinkin: suloinen
Herra Jesus! tule asumaan sydämessäni uskon kautta ja hävitä minusta
saatanan kuva, kuoleta vanha ihminen minusta himoinensa ja haluinensa
ja paina minuun sitä vastaan oma kuvasi, joka on Jumalan kuva, tai
uusi ihminen hedelminensä ja avuinensa. Pane lempein Herra Jesus!
asumisellasi sydämeeni oma mielesi, ajatuksesi ja luontosi avuinensa.
Sillä mitä on koko kristillisyytemme, jollemme vanhaa ihmistämme
joka päivä ja joka hetki kuoleta? Mutta miten hän Kristuksetta
kuoletetaan? Ja kuinka Kristus kuolettaa hänet meistä, jollemme
uskolla ota Kristusta sydämihimme, ja kuinka saattaa hän tulla
sydämihimme, jollemme häntä rukoile? Mutta toiselta puolelta,
mitä auttaa minua, jos minä paljon ja ahkerasti rukoilen ja
kuitenkin sillä ajalla unhotan pää-asian, joka on Jesuksen asuminen
sydämessämme, mikä herättää tahtoa ja voimaa vanhan Adamin
kuolettamiseen, tai lihan ristiinnaulitsemiseen kaikkine himoinensa
ja haluinensa. Jos ei oikein kuoleteta vanhaa ihmistä tai luontoa,
niin ei tarvita paljon täydellisesti muuttuaksemme luonnollisiksi
mieleltämme ja vajotaksemme myös törkeihin syntihin. Lempein Herra
Jesus! anna meille armoa valvoa yötä ja päivää varjellaksemme sinun
armoasi!
Svartholmassa 6 p. marrask. 1829.
H. Renqvist.