Sydämestä rakastettu veljeni! Kirjeesi Porvoosta olen aikoja sitte
saanut. Minä iloitsen äärettömästi, että Jumala niin voimakkaasti
tahtoo vetää sinua luoksensa, kun hän antaa sinun tuntea itsesi ja
syntisi. Nyt saat lohdutusta evangeliumista, joka sanoo: autuaat ovat
murheelliset, autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta
M. 5: 3-6; sillä semmoisessa tilassa, jossa sinä nyt tunnet
olevasi, olet sinä tosiaankin hengellisesti köyhä, murheellinen ja
vanhurskautta isoova ja janoova. Ken niin tuntee syntinsä, kuin
sinä, kuten kirjeessäsi kerrot, nyt teet, semmoiselle ei Wilcock
sano löytymän yhtään kovaa sanaa koko Raamatussa, vaan pikemmin
on semmoinen evangeliumin esine. Mutta jos niin on, ettet sinä
kuitenkaan saata sitä uskoa, niin pitää sinun olla kärsiväinen
rukouksessasi, etsimisessäsi, isoomisessasi ja janoomisessasi. Kyllä
Herra auttaa, kun hänen aikansa tulee, tai niin pian, kun hän näkee
hyväksi ilmaista sinua Pojallensa ja hänen täyttämistyönsä sinun
lohdutukseksesi ja autuudeksesi.
Svartholmassa 10 p. kesäkuuta 1828.
H. Renqvist.