Minun vilpittömästi rakastettu veljeni! Meidän Herramme Jesuksen
Kristuksen armo, henki ja rakkaus olkoon ja hallitkoon sydämemme!
Suuri armo olisi se, jos saataisiin Pyhä Henki sydämeemme, sillä hän
olisi meissä rukouksen Henki, viisauden Henki ja Herran pelon Henki;
Hän opettaisi meitä kaikessa ja johtaisi meitä totuuteen. Yhtä vähän
olisi Hän meissä vaikuttamatta, tuin paha henki niissä sydämissä,
joissa se saapi oleskella ja hallita. Mutta minä viheliäinen syntinen
en tähän asti ole oikein ottanut Häntä sydämeeni, sentähden on
minun sydämeni ollut irstas ja täydetty maailmallisilla, turhilla
ajatuksilla, vaikka vasten tahtoani ja minun suurimmaksi inhokseni
ja rauhattomuudekseni. Minulla ei ole ollut mitään voimaa joka hetki
karkoittaa tarpeettomia haluja ja ajatuksiani, tai kuolettaa vanhaa
ihmistäni, mikä on tullut siitä, ettei Jumalan Henki ole saanut
ottaa ja hallita sydäntäni niin, että olisin lakkaamatta isonnut
ja janonnut Jesuksen yhteyttä ja vartioinut sydäntäni. Sentähden
ei minulla niissä rukouksen ja uskon harjoituksissani, joita olen
koettanut monena vuonna pitää, ole ollut oikein rauhallinen sydän.
Kun nyt Herra Hengellänsä, suomentaessani kirjaa: "Kristuksen
kanssa kätketty elämä Jumalassa", on saanut vaikuttaa vähän minussa
ja antaa minulle armoa sydämelliseen rukoukseen, niin olen saanut
hengelleni valoa ja turvaa, sekä vakuutuksen, että, jos ihminen
tahtoo joka päivä kasvaa sekä itsensä että Vapahtajan tuntemisessa
ja rakkaudessa, pitää hänen lakkaamatta rukoilla ja valvoa, alati
karkoittaa tarpeettomia haluja ja ajatuksia sydämestänsä ja antaa
sen aina työskennellä hengellisissä ja jumalisissa asioissa. Mutta
siinä kamppausta ja kilvoitusta tarvitaan, erinomattain alkaessa.
Öitä on minun täytynyt siinä viettää ja päivilläki mennä eripäälleni
huokauksia huokailemaan. Sitte kuin siihen armon kipinöitä annettiin,
olen rukoukseen mennessänikin ollut rukouksessa, joka ei lakkaa,
vaikka polviltani nousen ylös. Nyt oli rukous rukouksen ja huokaus
huokauksen perästä, oli missä oli, ja se armo (sisällinen rukous) on
kuitenkin vielä sangen heikko. Mutta toivon Herran, joka hyvän työnsä
on alkanut, vahvistamaan sitä, ettei tuiki pienet asiat sitä saa
estää, jos minä olen vaarinottavainen itsestäni ja päälle pitäväinen.
Auta, auta, armas Jesus, äläkä laske minua käsistäs!
Svartholmassa 31 p. maalisk. 1832.