Minun rakas entinen opettajani ja opetus-isäni! Voikaat hyvin ja
Jumalan armo olkoon teidän ja vaimonne ja lapsenne kanssa!
Koska me saamme vielä sen armon Jumalalta, että puhutella toisiamme
kirjallisesti, niin minä nyt lähestyn teitä pitkän ajan perästä
sangen suurella kiitoksella kaiken teidän hyvyytenne edestä minua
kohtaan. Syy, minkätähden en ole ennen vastannut teidän kirjaanne
6 p. syyskuuta 1834, on se, että minulla oli se ajatus, että niitä
kirjoja toivoin tulevan tänne Waasan markkinoille, niinkuin niitä
tuliki jo syys-markkinoille, nimittäin _Salattu elämä, Huutavan ääni,
Armellan elämäkerta ja Johan Arndtin Totisesta kristillisyydestä
ensimäinen kirja_, niin että Waasan pukpintarilla on nytki niitä
kolmia edellä mainituita. Minun rakas opetus-isäni, te mainitsitte
kirjassanne, että minä tulisin sinne, johonka minä olisin kyllä
mieluinen, mutta nyt tältä erältä se taitaa jäädä muutamien syitten
tähden. Te myöski sanotte saaneenne sen rahan, jonka minä teillen
lähetin; ja minä olen saanut kaikki ne lukukirjat, jotka te sanotte
lähettäneenne, sekä Salattu elämä kirjan, että Marttyrein kirjan,
ja Käsikirjan ja muutamia Rukouksen tarpeellisuudesta, jotka kaikki
olen rehellisesti käteeni saanut. Kuin te nyt tästä edes minulle
kirjoitatte, niin lähettäkäät kirja samoin kuin ennenki herra rovasti
Sakarias Forsmannin tykö, niin minä sen vissisti saan käteeni.
Te neuvotte eli varoitatte minua kirjassanne pysyväisyyteen
jumalisuudessani, jonka neuvon minä aivan hyvällä mielellä vastaan
otin, ja olen Jumalan armon ja voiman kautta teidän neuvoja hyväkseni
käyttänyt ja harjoittanut. Mutta suurella murheella täytyy minun
valittaa, että en näe vielä mitään hedelmätä työstäni. Sillä
kaikki sukulaiseni elävät suruttomuuden tilassa; paitsi minun
isä-vainajani sisarta on vaan yksi, joka harjoittaa oikiaa Herran
pelkoa. Mutta Jumalalle ja Karitsalle olkoon kiitos ja ylimmäinen
ylistys sen edestä, että tässä vähäisessä seurakunnassa on lähemmäksi
kaksikymmentä sielua, jotka harjoittavat sisällistä jumalisuutta.
Mutta niitä väärä-uskolaisia on täällä paljo, jotta sanovat, että
helvetistä pääsee pois, kuin sieltä jonkun ajan on ollut. He ottavat
vielä Raamatusta todistuksia puhettensa päälle ja selittävät väärin
päin Jumalan pyhän sanan. Ne Raamatun paikat, jotka he ottavat, ovat
1 Kor. 3: 13, että meidän tekomme tuli koettelee, ja Vapahtajan
puheet velan maksamisesta ja viimeisestä ropoista, Matth. 5: 26,
ja että pitää tuleman yksi lammashuone ja yksi paimen. He sanovat
myöskin, että kuolleitten edestä pitää rukoileman ja ovat minulta
kysyneet, jos te olette siitä mitään minulle puhuneet eli mitä se
on, kuin 2 Makkaberein kirjassa 12 luvussa ja viimeisissä värssyissä
puhutaan. Kuin te minulle kirjoitatte, niin antakaat näistä
jollakulla radilla selitystä avuksi näitä minun vihollisiani vastaan.
Et ole tästäkään miesrievusta tällä haavalla vielä mitään, eikä hänen
jumalisuudestansa, jonka myötä tämän kirjan lähetän. Hänen nimensä on
Jakob Akkola, ja hän on meidän pitäjästä. Sen minä itsestäni sanon,
että Jumalan armosta olen se, kuin minä olen, ja ettei Jumalan henki
ole minua vielä lakannut nuhtelemasta ja vetämästä puoleensa.
Ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan tuhansia terveysiä teillen
kaikille, mutta erinomattain teille, minun rakas opetus-isäni.
Sanokaat terveysiä minun puolestani kaikille uskonveljille ja
-sisarille, mutta erinomattain Norlunnille, Pakille, Kirvoimäelle,
Pylkkäselle, Klatelle (?), Jusolalle, Nyperille. Minä annan teidät
kaikki Kolme-yhteisen Jumalan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen haltuun ja
huomaan. Toivotan kaikkea hyvää! -- Wähästä Kyröstä 9 p. helmikuussa
1835.
Jakob Eweli.