Täten saan minä nöyrimmästi lausua velvollisen kiitokseni ei
ainoastaan teidän, h:ra tohtori, arvoisasta ja lohduttavasta
kirjoituksestanne vaan myöskin niistä rahoista, jotka minä
olen saanut. Kuinka ihastuttavaa eikö se ole minulle täällä
Patmoksessani, että joka Jumalan ja kristillisyyden ystävä minua
ainakin kirjeellisesti muistaa! Aina 16 päivästä viime elokuuta olen
minä Porvoon konsistorion vainon johdosta ollut herrasvankeudessa
tällä saarella. Sillä määräys linnan päällikölle sisältää, etten
minä millään tekosyyllä saa tilaisuutta käydä muualla minun
palveluspaikastani tai linnasta. Viime talvena koettelin nöyrillä
kirjoituksilla niin hyvin h:ra valtiosihteri kreivi Rehhinder'ille
kuin h:ra kenraalikuvernörille saada vapautta vankeudestani; mutta
sain vastaukseksi konsistorion kautta maan toria ja nuhteita
Sopimattomasta menettelystä, etten minä konsistorion kautta
kirjoittanut rukouskirjaani näille herroille, vaan olen uskaltanut
tehdä sen välittömästi sekä että minä olen esiintuonut perättömän
ilmoituksen, kun olen sanonut minua pidettävän vankeudessa
palveluspaikassani ja rukoillut vapahdusta siitä. Kuitenkin minä olen
valittanut konsistorion viimisestä päätöksestä keisarilliseen Waasan
hovioikeuteen ja uskallan tästä valituskirjasta lähettää otteen
h:ra tohtorille, joka, ollen hellä Jumalan asiasta ja viattomain
ihmisten kärsimisestä, mielellään tahtoo saada tarkemman selvän siitä
pitkällisestä vainosta, jonka tämän ajan korkeasti oppineet ovat
sytyttäneet minua vastaan, tai siitä vääryydestä, jota konsistorio
ja provasti P. niin monena vuonna ovat minulle tehneet. Kirjoitus on
tosin kovin pitkä, mutta minä en ole saattanut tehdä sitä lyhemmin,
kun olen katsonut olevan tarpeellisen antaa hovioikeudelle tarkan
kertomuksen kaikesta ja sitä paitsi olen tottumaton kirjoittamaan
lyhyesti ja kuitenkin ymmärrettävästi.
Patmos, 25 p. toukok. 1827.
Henr. Renqvist.