Vaikka minulla ei ole onnea olla tuttu teidän ylhäisyytenne
kanssa, toivon kuitenkin vanhana rehellisenä miehenä saavuttavani
suosiotanne, kun minä nyt uskallan valittaa teidän ylhäisyytenne
yleisesti tunnetulle oikeudellisesti jalolle mielialalle ja
ihmisrakkaudelle siitä, kun Porvoon pispa ja konsistorio ovat
julmimmalla tavalla vainonneet pappismies H. Renqvistiä.
Minä monen hurskasmielisen ja kristillisen ihmisen kanssa, tunnen
hänen erityisesti. Päin vastoin, mitä pispa on hänestä valittanut,
saatan minä teidän kanssansa vakuuttaa Renqvistillä olevan totisen
Jumalan pelon ja nuhteettoman elämän, hän on oikeuden, hengen mies
sekä hänellä on lempeä ja sävyisä luonne, ja tosiaankin vapaa
kaikesta kiihkosta, innosta ja väärästä opista, joilla pispa ja
konsistorio ovat merkinneet hänen hartausharjoituksensa, joita
he -- ainoastaan he -- ovat kutsuneet luvattomiksi. Renqvistin
valituskirjasta ja konsistorion viimeisestä päätöksestä sekä muista
sisään lähetetyistä asiakirjoista näkee teidän ylhäisyytenne varman
totuuden, josta minä nyt otan vapauden nöyrimmästi jutella.
Renqvistiä on vainottu siitä kun hän on uskaltanut nuhdella
silloista pastoriansa Liperissä h:ra provasti Perander'ia monesta
virkarikoksesta ja seurakunnassa valloillaan olevista suurista
epäjärjestyksistä, muun muassa senkin, ettei provasti itse 3
vuoden ajalla ollut käynyt Herran korkealla ehtoollisella, eikä
ollut kirkossa muuta, kuin 3 tai 4 kertaa vuodessa, vaikka kirkko
on ainoastaan 3 à 400 askeleen päässä pappilasta. Tämä Renqvistin
toimi, seurauksena oikeasta uutteruudesta Jumalan kunniaksi saattaa
Perander'ia ajattelemaan ja oikaisemaan sitä mitä piti oikaista,
vaikutti sellaisen närkästyksen hänessä Renqvistiä kohtaan, ettei
hän ainoastaan ilmoittanut sitä konsistorioon julkisena ynseytenä,
vaan myös nosti jutun Renqvistiä vastaan kihlakunnan oikeudessa, joka
hänen tuomitsi valtiovalan rikkomisesta vankeuteen. Keisarillinen
Waasan hovioikeus vapautti hänet kuitenkin hyvin oikeudellisesti
vankeudesta ja lykkäsi jutun uuteen tutkintoon, minkä perästä
kihlakunnan oikeus vapautti hänen kaikesta vastuusta.
Sillä välillä oli pispa yksipuolisesti ja ilman täydellistä syytä
valittanut hänen Majesteetillensa, Keisarille valheellisesti
Renqvistin kiihkosta ja väärästä opista y.m. ja saanut armollisen
käskyn paroni R. H. Rehbinderin kautta, että Renqvist asetettaisiin
Porvoon kaupunkiin papilliseen virkaan konsistorion katsottavaksi,
sekä että hän saisi siitä palkan. Mutta sen sijaan määrättiin
hän rehtorin virkaan Porvoon koulussa ja sittemmin kiellettiin
määrä-ajaksi papinvirkaa toimittamasta osoitetun tottelemattomuuden
tähden. Tämän viralta poispanon kumosi kuitenkin keisarill. Turun
hovioikeus v. 1826 ja käski konsistorion taas asettamaan Renqvistin
papilliseen toimeen. Sen perästä sai hän kerran toisen saarnata sekä
otettiin ylimääräiseksi tuomiokapitulin apulaiseksi.
Sittemmin kehoitti pispa h:ra kenraalikuvernöriä asettamaan
Renqvistin Svartholman linnaan vankien saarnaajaksi, jossa hän sai
pankkoruplan päivältä palkkaa ja kiellon, ettei hän askeltakaan
liikkuisi linnasta. Hän oli niinmuodoin pantu sivili vankeuteen.
Ja kun konsistorio Renqvistin, Perander'in ja monen muun välillä
teki jutussa päätöksen, vapautettiin Renqvist muusta vastuusta, kuin
saada käytöksestänsä muistutus konsistoriolta sekä anteeksi pyytää
provasteilta Perander'ilta, Kiljander'ilta ja Alopaeus'elta. Koko
tältä ajalta 2 vuodelta ja 5 kuukaudelta, jotka Renqvist käskystä
Porvoon kaupungissa palveli, ei hän saanut muuta kuin 80 pankkoruplaa
palkkaa.
Minä olen vaivannut teidän ylhäisyyttänne kertomalla sitä kovaa,
epäkristillistä ja ansaitsematonta kohtelua, jota Renqvist jo 5
vuotta on saanut kärsiä ja jolla ajalla hän vaimonsa ja neljän lapsen
kanssa on ollut hädässä ja kärsimyksessä ainoastaan sentähden, että
hän papin valansa mukaan ja hellän omantuntonsa kehoituksesta on
koettanut poistaa epäjärjestystä ja muistuttaa pastoriansa viran
laiminlyömisestä, tätä miestä, jota pispa silminnähtävästi ja
julkisesti on ottanut puolustaaksensa ja mahdillansa varjellut.
Muutamia sanoja uskallan lopuksi nöyrimmästi lisätä Renqvistin
hartausharjoituksista, joita konsistorio laittomasti kutsuu
luvattomiksi. Missä ovat Suomen lait ja asetukset, jotka kieltävät
pappismiestä kotonansa tai muualla muitten ihmisten kanssa pitämästä
yhdessä rukouksia? Päinvastoin tulee hänen, kirkkolain 12 luvun 1 §:n
mukaan, "kehoittaa kansaa, joka päivä rukoilemaan Jumalaa niin hyvin
kotona, kuin yhteisesti ja erittäin seurakunnassa." Ja kun pispa on
uskaltanut valittaa Renqvistin kiihkosta ja väärästä opista itse
Keisarillisen istuimen edessä. olisi ainakin ollut toivottava, että
hän olisi todistanut valituksensa oikeuden jollakin konsistoriossa
pidetyn tutkinnon pöytäkirjalla. Mutta kun ei ole mihinkään toimeen
siinä ryhdytty, ei varmaankaan pispa eikä konsistorio ole katsonut
Renqvistin olevan vääräoppisen. Mitä paitsi, kuinka se sopisi
määrätä vääräoppiseksi arveltua miestä vangeille saarnaajaksi? Eikö
heidän sielujansa pidetä yhtä kalliisti lunastettuina, kuin kaikkien
muitten ihmisten, kun heille tahdotaan antaa ainoastaan väärä-oppinen
sielunpaimen? Koko menettely Renqvistin kanssa näyttää todistavan,
ettei tarkoitus ollut muuta, kuin pahentaa viatonta miestä
hallitsialle ja yleisölle ja tehdä hänet ikipäiviksensä onnettomaksi.
Se todistaa, mitä Renqvist itse selittäessään provasti Alopaeus'en
kannetta syystä valittaa, että semmoinen kohtelu osoittaa yksityistä
vainoa ja jumalatonta aatetta.