Keisarillisen Waasan hovioikeuden, Suuriruhtinanmaan Suomessa,
päätös kihlakunnanoikeudessa Liperin pitäjässä ja Kuopion läänissä
tutkitusta sekä saman oikeuden ynnä Porvoon tuomiokapitulin
tuomitsemasta jutusta, jossa sanotun pitäjän kirkkoherra, provasti N.
J. Perander ja talollinen Olli Rautiainen ovat kantaneet nykyisestä
virkaatoimittavasta vankihuoneen saarnaajasta Svartholman linnassa
Henrik Renqvist'istä, kuin myös siitä kanteesta, jonka Renqvist on
nostanut provasti ja kirkkoherra Perander'ista erinäisten rikosten
ja erhetysten vuoksi pappisviran toimittamisessa, ja tämän kanssa
yhteydessä tehdystä Renqvist'ille vastuun vaatimuksesta, kun hän
lukukinkerissä v. 1820 syksyllä on muka antanut kurittaa alaikäistä
mökkiläisen poikaa Juhana Antinpoika Ihalaista, saadaksensa Ihalaista
tunnustamaan hänestä silloin ilmoitettua näpistysrikosta ja sen
kautta valtio-valan rikkonut; missä asiassa kihlakunnan oikeus
ja tuomiokapituli ovat lausuneet mietteensä, niinkuin alempana
tarkemmin ilmoitetaan, sekä tuomiokapituli on lähettänyt päätöksensä
keisarillisen hovioikeuden tarkastettavaksi; jonka jälestä niin
hyvin provasti Perander kuin virkaatoimittava vankihuoneen saarnaaja
Renqvist'kin ovat lähettäneet asiasta muistutuksensa. Waasassa 11 p.
jouluk. 1827.
Tutkinnot ja juttuun kuutuvat asiapaperit osoittavat: että provasti
ja kirkkoherra Perander eräässä tuomiokapituliin 8 p. marraskuuta
v. 1820 antamassaan kirjoituksessa valittaa muun muassa Renqvistin,
joka sinä aikana oli apulaisena provasti Perander'illa Liperissä,
osoittaneen provastille ynseyttä ja halveksivaisesti kohdelleen
häntä ja kieltäytyneen toimittamasta hänen antamiaan käskyjä; jonka
johdosta tuomiokapituli on määrännyt provasti-tarkastuksen, joka on
pidetty 3, 4, ja 5 p. maalisk. v. 1821, missä Renqvististä taas on
kanneltu, että hän 16 p. heinäk. v. 1820 Herran ehtoollista jakaessa
Liperin pitäjän emäkirkossa on pois käskenyt ehtoollispöydästä
talollisen Heikki Tuhkusen, vaikka tämä varapastori Kekoni-vainaan
ehtoollisvieraaksi kirjoittamana oli ollut rippisaarnassa; että
Renqvist saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia ja loukkaavia
lauseita, sekä että Renqvist syksyllä v. 1820 pidetyssä
lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella Liperinsalon kylässä
joukon läsnä ollessa edellä sanotulla tavalla on koettanut saada
alaikäistä Juhana Antinpoika Ihalaista tunnustamaan talollisen
Juhana Kuren hänestä silloin ilmoittamaa näpistelyä; jota paitsi
ei ainoastaan talollinen Olli Rautiainen Liperin pitäjässä v.
1823 pidetyssä pispantarkastuksessa ole ilmoittanut Renqvistin,
vaikka häntä 25 p. helmik. samana vuonna oli kutsuttu ripittämään
talollista Kaarlo Kolehmaista, joka makasi heikkona sairaana,
hartausharjoituksilla kuluttaneen ajan ja lykänneen toimituksen niin
pitkälle, että Kolehmainen on kuollut, saamatta armonvälikappaleita,
vaan myöskin ilmoitettiin sanotussa pispantarkastuksessa
Renqvistin kirkonkirjoihin kirjoittaneen perättömiä muistutuksia
ja kanteita; tämän ollessa on kontrahtiprovasti ja kirkkoherra
Samuel Kiljander vaatinut tuomitsemaan Renqvistiä vastuusen
siitä, kun hän erittäin syytti provastin tehneen virheitä edellä
sanotussa provastitarkastuksessa; jonka jälestä ja sitte kun
Renqvist tuomiokapituliin valitti provasti Perander'in pitävän
kiertokoulunopettajana Liperin pitäjässä erästä henkilöä, Antti
Hasselinia, joka, ollen juomari ja muutoin elämältään siveydetön,
ei olisi sovelias lasten opettamiseen; ja että provasti, vaikka
hän 11 p. helmik. v.1812 oli saanut 2 eri kutsumusta ripittämään
talollista Pentti Sinkkosen vaimoa Anna Nupposta, on yhtä kaikki
kieltäytynyt sitä tekemästä, joten on käynyt niin, että Anna Nupponen
on kuollut saamatta pyhää ehtoollista; ettei provasti Perander
jakaessansa armonvälikappaleita talolliselle Juhana Puhakalle, joka
törkeistä rikoksista oli määrätty salaripille, noudattanut siinä
määrättyä sääntöä, ja että provasti itse oli laiminlyönyt saman aikaa
käydä Herran ehtoollisella sekä muutoin tuntuvasti laiminlyönyt
kirkkokurin seurakunnassa; niin on määrätyn kantajan Kaavin pitäjän
nimismiehen, talouden johtajan Juhana Heikki Gustafsson'in ja
konsistorion valitseman asiamiehen, varapastori Martti Kiljander'in
läsnä ollessa tutkintoa Liperin pitäjän kihlakunnan oikeudessa tästä
asiasta pidetty, sekä on sanottu oikeus 7 p. lokak. v. 1823 päättänyt
asian lopullisen tuomitsemisen tuomiokapitulin tehtäväksi; jonka
jälestä keisarillinen hovioikeus konsistorion 12 p. marraskuuta
mainittuna vuonna tekemän ilmoituksen sekä niiden Renqvistin
antamien muistutusten johdosta, joita hän teki kihlakunnan oikeuden
14 p. heinäk. v. 1824 toimittamasta päätöksestä, pyytäen kumoamaan
sanotun oikeuden ei ainoastaan edeltä sanottuna päivänä annettua
lopullista lausetta Renqvistin asiasta, vaan myöskin samana vuonna
17 p. maalisk. ja 18 p. huhtikuuta tehtyjä päätöksiä, lykkäsi esiin
tulleista syistä asian taas kihlakunnan oikeuteen, jonka uudestaan
on pidettävä tutkinto ja estämättä entisiltä toimiltansa lausuttava
mielipiteensä asiassa.
Sitte kun tällä tavalla käsketty tarkempi tutkinto oli pidetty, on
kihlakunnan oikeus päätöksellä 24 p:ltä tammik. viime vuonna hyvin
nähnyt Renqvistiä tuntuvasti vaivatun kanteella, että hän on antanut
kurittaa Juhana Antinpoika Ihalaista saattaaksensa häntä tunnustamaan
hänestä kannettua näpistely-rikosta; kun Renqvist kielsi hänen
aikomuksensa olleen siten pakottaa Juhana Ihalaista tunnustamaan,
ei häntä saatettu, niinkuin kanneltiin, syyttää valtiovalan
rikkomisesta, jonka tähden Juhana Ihalaisen isän ja holhoojan
mökkiläisen Antti Ihalaisen vaatimaa lainkäyntikulunkien palkkioa
ei myöskään saatettu päättää; tämän ohessa talollisesta Heikki
Tuhkusesta tehty syytös, että hän on silloin ollut juovuksissa,
kun Renqvist häntä ehtoollispöydästä pois käski, kun laillista
todistusta ei tästä ole saatettu näyttää, on Tuhkunen vastuusta
vapaaksi päästetty; joten kihlakunnan oikeus on Renqvistin määrännyt
kantajalle nimismies ja taloudenjohtaja Gustafssonille maksamaan, ei
ainoastaan kaksi kolmannesta hänen kyydistänsä ja ruokarahastansa
edellisessä käräjässä ollessa yhdeksällä-toista ruplalla
yhdeksälläkymmenellä kahdeksalla kahdella-kolmasosa kopekalla, vaan
myöskin viimisestä tutkinnosta lasketut kulungit, neljälläneljättä
ruplalla ja kahdeksalla-seitsemättä kopekalla, kaikki hopeassa; ja
on Porvoon konsistorion määrättävä niistä kulungeista, joita on
tehty tutkittaessa provasti Perander'ista ja vankihuoneen saarnaaja
Renqvististä ilmoitettuja virkavirheittä: josko Perander'ia
katsottiin velvolliseksi osaa ottamaan niitten maksamisessa, sekä
samalla ilmoittakoon mielipiteensä niitten lainkäynti-kulunkien
maksamisesta, joita Renqvist ja Heikki Tuhkunen asiassansa vaativat.
Sillä välillä ja ennen asian joutumista konsistorion tutkittavaksi,
on siellä kanneltu Renqvististä, että hän Ilomantsin seurakunnassa
v. 1824, sekä seuraavana vuonna Porvoon kaupungissa ja Liljentaalin
seurakunnassa on pitänyt luvattomia kokouksia hartausharjoitusten
toimittamiseksi; kuin myös virkaatoimittava pastori Porvoon
seurakunnassa, lukion lehtori Kaarto Elias Alopaeus on vaatinut
Renqvistiä vastuusen, ei ainoastaan siitä, kun hän ollessaan v. 1825
ylimääräisenä saarnaajana Porvoon kaupungissa on muka osoittanut
tottelemattomuutta ja ylenkatsetta niille käskyille, joita lehtori
Alopaeus hänelle viran puolesta antoi, vaan myöskin siitä, kun
Renqvist on lehtori Alopaeus'esta muka käyttänyt loukkaavaa
kirjoitustapaa; joista tuomiokapituli 15 p. marrask. viime vuonna
on ilmaissut mielipiteensä jutussa: sekä kyllin selväksi nähnyt
Renqvistin jättäneen talollisen Kaarlo Kolehmaisen ripittämättä,
vaikka hän muutamain todistajain puheen mukaan Renqvistin tultua
on ollut täydellisesti tunnossansa, mutta kun Renqvist on sanonut
syyksi ja monta vierasmiestä myöskin todistanut, että Kolehmainen,
Renqvistin ollessa hänen luona, on ollut äkkipikaisessa hourauksessa,
ja kun ei ole sopinut määrätä pappismiestä semmoisessa tilassa
jakamaan sakramenttia, niin ei saatettu syyttää Renqvistiä siitä;
kuitenkin Renqvist on käyttäytynyt sopimattomasti siinä, että hän
tavallista kauemmin on vaivannut sairasta hartausharjoituksilla,
samoin jäi myös sekin Renqvistin syyksi, että hän ylempänä mainitussa
tilaisuudessa pyhää ehtoollista jakaessa syyttömästi Heikki Tuhkusen
ehtoollispöydästä pois käski; syksyllä v. 1820 Renqvist talollisen
Niilo Mertosen luona pidetyssä lukukinkerissä, jossa hän oli
virkansa toimituksessa, sattuneesta syystä laittomasti on antanut
rangaista mökkiläisen poikaa Juhana Antinpoika Ihalaista hänestä
ilmoitetusta erhetyksestä; ja vastoin kirkkolain 19 lu'un 19 §:n
sääntöä on Renqvist pitänyt hartausharjoituksia seurakunnissa,
joissa hänellä ei ollut valtaa papin virkaa toimittaa; Renqvist
on osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta esimiestensä
käskyille, sekä hätäisillä, laittomilla ja todistamattomilla
muistutuksilla henkilöistä on täyttänyt Liperin pitäjän kirkkokirjat;
kuin myös saarnoissansa on hän käyttänyt sopimattomia lauseita;
joiden johdosta konsistorio on katsonut Renqvistin pitävän saada
tuomiokapitulissa vakaisen nuhteen, muistuttamalla vastedes
välttämään semmoisia ja muita virheitä, jos hän toivoi pysyä
papin virassa; ja kun Renqvist muutoin on osoittanut silloiselle
esimiehelleen provasti Perander'ille ynseyttä ja sopimattomalla
tavalla kohdellut häntä, sekä kontrahtiprovasti Kiljander'ista
tehnyt perättömiä syytöksiä hänen tarkastuksensa johdosta, jotka
pispantarkastus on osoittanut valheiksi ja sen ohessa käyttänyt
sopimatonta kirjoitustapaa lehtori Alopaeus'esta, niin oli Renqvist
sentähden tuomiokapitulissa julkisesti anteeksi pyytävä. -- Mitä
provasti Perander'ista ilmoitettuihin rikoksiin tulee, niin
konsistorio ei ole nähnyt saatettavan häntä vastuun alaiseksi
määrätä, ei kirkkokurin laiminlyömisestä Liperin seurakunnassa
eikä siitäkään, kun provasti oli ripittänyt salaripille määrätyn
talollisen Juhana Puhakan muitten hänen kotiseudullansa olevain
henkilöitten kanssa; jonka ohessa, ja kun kahden vuoden ajalla ei
ole kanneltuna provasti Perander'in laiminlyöneen Anna Nupposen
ripittämistä, ei konsistorio ole lainkäyntikaaren 17 lu'un 32
§:n ja kunink. asetuksen 20 p:ltä tammik. v. 1779 mukaan nähnyt
myöskään saattaa provastia vastuusen niistä; kuitenkin muistuttaisi
konsistorio provastia ystävällisesti vasta paremmalla uutteruudella
ottamaan selvää, ei ainoastaan sairaitten tilasta, joiden luo häntä
kutsutaan, vaan myöskin heidän etäisyydestänsä hänestä tai muista
pappismiehistä ennen, kun hän neuvoo luoksensa tullutta hakiaa
muuanne, niin myös muistutetaan (häntä) opettajan velvollisuudesta,
ettei hän toistaiseksi lykkäämällä ehtoollisella käyntiänsä antaisi
syytä uskoa hänen halveksivan kalliitten armonvälikappaleitten
käyttämistä; ja kun kiertokouluopettaja Hasselinista ei saatettu
toteen näyttää semmoista virkarikosta, josta häntä konsistorio
saattaisi välittömästi tuomita, ja kun se on seurakunnan pastorin
katsottava, että kiertokouluopettaja virkansa säännöllisesti
hoitaa ja muutoin hänen kanssansa laillisesti menetellä, niin on
se sikseen jätettävä. Muutoin on provasti Perander ja vankihuoneen
saarnaaja Renqvist määrätty puolekkain kumpainenkin maksamaan
kantajalle, kruununnimismies, taloudenjohtaja Gustafsson'ille
kihlakunnan oikeuden tuomitsema palkinto Gustafsson'in kulungeista
asiassa, yhteensä neljäkuudetta ruplaa kuusiseitsemättä ja
kaksikolmatta osaa kopekkaa hopeassa; jota paitsi Renqvistin pitää
maksaa lunastus niistä konsistorion päätöksen kappaleista, jotka
annetaan kontrahtiprovasti Kiljander'ille ja lehtori Alopaeus'elle,
kumpainenkin näistä maksaa kolme ruplaa neljäkolmatta kopekkaa
sanottua rahaa; mutta Renqvistin ja Heikki Tuhkusen vaatimat
lainkäynti palkinnot on konsistorio kumonnut.
Kun juttu sittemmin keisarilliseen hovioikeuteen tuli, ja koska
Renqvististä on kanneltu ja tuomiokapituli, miten jo mainittiin,
tuomitsi hänet vastuusen Porvoon kaupungissa ja Liljendalin
seurakunnassa Turun hovioikeuspiirissä hartausharjoitusten nimellä
pidetyistä luvattomista kokouksista ja esimiehelleen lehtori
Alopaeus'elle osoittamasta tottelemattomuudesta ja penseydestä,
sekä siitä, kun Renqvist siinä on käyttänyt lehtori Alopaeus'sesta
sopimatonta kirjoitustapaa, määrännyt Renqvistin lehtorilta
julkisesti anteeksi pyytämään, on keisarillinen hovioikeus
kirjoituksessaan 18 päivänä viime heinäkunta lykännyt asian
keisarilliseen Turun hovioikeuteen, joka siihen yhtyisi lain ja
asianhaarain mukaan; tämän johdosta on mainittu keisarillinen
hovioikeus päätöksellä 9 p:ltä seuraavaa elokuuta hyväksynyt
tuomiokapitulin lausunnon siitä vastuusta, johon Renqvist edellä
sanotuista Porvoon kaupungissa ja Liljendalin seurakunnassa tekemistä
rikoksistaan on tuomittu, sekä kun Renqvist oli syytettynä monesta
virkavirheestä, joita on tehty tämän keisarillisen hovioikeuden
piirissä, mitkä siis olivat täällä tutkittavat, on lykännyt jutun
tämän keisarillisen hovioikeuden lopullisesti käyteltäväksi.
Mitä sillä tavoin oli tapahtunut, on keisarillinen hovioikeus ottanut
tutkiaksensa; ja katsoo kohtuulliseksi hyväksyä sekä kihlakunnan
oikeuden julistaman päätöksen talollisesta Heikki Tuhkusesta että
tuomiokapitulin lausunnon kiertokouluopettajasta Hasselinista;
samoin hyväksytään myös tuomiokapitulin päätös provasti Perander'in
vapauttamisessakin syytöksistä, että hän seurakunnassaan oli muka
laiminlyönyt kirkkokuria, sekä jaksaessaan pyhää ehtoollista
talolliselle Juhana Puhakalle, joka oli rikoksesta vastaiseksi
salaripille määrätty, ei ollut seurannut siitä säädettyä järjestystä;
mitä taas provastista tehtyyn ilmoitukseen tulee, että hän olisi
laiminlyönyt tärkeän ripitysretken talollisen vaimon Anna Nupposen
luokse, minkä virkarikoksen tutkimisesta konsistoriolla ei ole
ollut laillista syytä luopua sillä perusteella, että kannetta siitä
ei oltu tehty kuninkaallisessa asetuksessa 20 p:ltä tammikuuta
1779 määrätyssä ajassa, niin on tutkimalla selvinnyt provasti
Perander'illa sinä päivänä, jolloin häntä kutsuttiin ripitysretkelle,
olleen osa Liperiläisiä kokoon kutsuttuna aprakoitansa maksamaan,
missä toimessa hän samana päivänä olikin ollut, sekä että provasti
siitä syystä, ja kun hakia ei hänelle kertonut sairaan olleen
niin heikon, ettei pyydetty retki sietänyt mitään viivytystä,
oli käskenyt hakijan kutsumaan kappalaista Forstén'ia, joka oli
ollut virkaatoimittavana pappina Kontiolahden kappelissa, mihin
seurakuntaan sairaskin kuului ja jolta sitä paitsi, mikäli provasti
tiesi, silloin ei ollut esteitä muista virkatoimista; mihin nähden
keisarillinen hovioikeus, muuttamalla tuomiokapitulin päätöksen,
ei katso saatettavan provasti Perander'ia, joka kerrotulla tavalla
oli pitänyt huolta siitä, ettei sairaalta puuttunut pyydettyä
papillista apua, tässä osassa määrätä mihinkään vastuusen; kuitenkin
jättää keisarillinen hovioikeus muuttamatta konsistorion lausunnon
muistutuksesta, mitä provasti Perander'in katsottiin pitävän saada
sekä ripitysretkistä yleensä että uskonnon opettajan velvollisuudesta
itse asianmukaisesti armonvälikappaleita seurakunnassa käyttää.
Saarnaaja Renqvististä kannellusta asiasta, ja ensinkin hänen
menettelemisestänsä Juhana Antinpoika Ihalaisen kanssa näyttää,
että Renqvist tuomiokapitulissa kuin myös kihlakunnan oikeudessa
on tunnustanut ilmoitetussa lukukinkerissä talollisella Niilo
Mertosella syksyllä v. 1820 antaneensa kepillä rangaista
Juhana Ihalaista saattaaksensa siten häntä tunnuslamaan sitä
näpistysrikosta, jota hänestä ilmoitettiin; yhtä kaikki ja kun
Renqvist tutkittaessa on tämän tekonsa selittänyt, ettei hän siihen
ryhtymisellä tarkoittanut pakoittaa Juhana Ihalaista tunnustamaan,
vaan ainoastaan kurittaa häntä rikoksesta, jonka Renqvist on nähnyt
todeksi Ihalaisesta, sekä kun laillista todistusta muusta suhteesta
valalla kuulusteltujen vierasmiesten kertomuksella ei saatettu
vahvistaa; niin ei katsonut keisarillinen hovioikeus saatettavan
tuomita Renqvistiä valtiovallan rikkomisesta; mutta kun se on
tunnustettu ja todistettu, että Renqvist sanotussa tilaisuudessa
ainoastaan yksityisesti hänelle ilmoitettua Juhana Ihalaisen
rikoksesta, ja vaikka tämä lakkaamatta puolusti viattomuuttaan, on
omavaltaisesti ryhtynyt silloin kokoutuneen joukon läsnäollessa
julkisesti kurittamaan Juhana Ihalaista, ja sittemmin, yhtä
yksinkertaisesti tuin tarpeettomastikin, kirkonkirjoihin merkinnyt
Ihalaisen näpistelleen ja varastelleen, ja sentähden sanotulla
tavalla kärsineen rangaistuksen; niin luetaan tämmöinen rikoksellinen
käytös Renqvistille virkansa toimituksessa viaksi; ja kun valalla
kuulusteltujen vierasmiesten todistus on ilmoittanut, että talollinen
Kaarlo Kolehmainen Renqvistin tultua häntä ripittämään ja suuremman
osan siitä pitkästä ajasta, jonka Renqvist viipyi hänen luonansa,
vaikka vuoteen omana ja heikkona sairaana, oli kuitenkin selvässä
tunnossansa, mutta että Renqvist, kun hänen olisi pitänyt oikein
täyttää kutsumuksensa, silloin pitäen laveita hartausharjoituksia,
joissa sairaskin oli osallisena, on kuluttanut ajan, jolloin sairaan
voimat aina enemmän ja enemmän heikkonivat, sekä lopuksi lykännyt
ehtoollisen antamisen seuraavaan päivään, jolla ajalla Kolehmainen
oli kuollut; sentähden katsoo keisarillinen hovioikeus Renqvistin
pitävän myöskin tämän sopimattoman käytöksensä laillisesti palkita.
Talollisen Heikki Tuhkusen Renqvististä nostamasta kanteesta on
nähty, että Renqvist edellä sanotulla ajalla, kun Tuhkunen muitten
ehtoollisvieraitten kanssa kirkossa oli tullut alttarille saadaksensa
armovälikappaleita, oli julkisesti pois käskenyt hänet kelvottomana,
vaikka Heikki Tuhkunen ei elinpäivänänsä ollut pastorilta saanut
muistutusta, ettei hän saisi niitä käyttää tai että hän jollakin
tavalla seurakunnan yhteydestä olisi eroitettu, vaan oli kappalainen
hänen rippisaarnassa oltuansa tavallisuuden mukaan ehtoollisen
nautintoon päästänyt; minkä vuoksi Renqvist myös tästä rikoksestansa
papinviran toimituksessa on vastaava; samalla katsoo keisarillinen
hovioikeus samoin kuin tuomiokapitulikin Renqvistin siinä menetelleen
lakia vastaan, kun hän on pitänyt hartausharjoituksia Ilomantsin
seurakunnassa, johon hän ei ollut valtuutettu saarna-virkaa
toimittamaan; keisarillinen hovioikeus myöskin havaitsee Renqvistin
rikkoneen osoittamallansa tottelemattomuudella ja ylenkatsomalla
niitä käskyjä, joita provasti Perander virassa hänelle antoi, sekä
että Renqvist on saarnoissansa käyttänyt loukkaavia ja sopimattomia
lauseita.
Määrättäessä vastuuta, mihin Renqvist näissä on itsensä saattanut,
katsoo keisarillinen hovioikeus kohtuulliseksi, muuttaen
tuomiokapitulin lausunnon, yhdeksi vuodeksi eroittaa Renqvistin
papinvirkaa toimittamasta, johon luetaan keisarillisen Turun
hovioikeudenkin edellä mainitun päätöksen mukaan syyksi otetut
rikokset kuninkaallisen kirkkolain 19 lukua ja 19 § vastaan. Ja
kun Renqvist on sen ohessa tuomiokapituliin ilmoittanut provasti
Perander'ista törkeänlaatuisia virkavirheitä, sekä myöskin tehnyt
monta perätöntä syytöstä erhetyksistä siinä provastitarkastuksessa,
jonka provasti Kiljander toimitti maaliskuussa v. 1821 Liperin
seurakunnassa, ja ei ole näitä ilmoituksiansa sen perästä epuuttanut,
vaan sitä vastoin kiihkeästi jatkanut niitä myöskin keisarilliseen
hovioikeuteen, sekä niitä, jotka koskemat provasti Perander'ia,
on koettanut osaksi toteen saattaa, vaan se on turhaksi mennyt;
sentähden, ja kun keisarillinen hovioikeus ei havaitse kuitenkaan
valitusten ja ilmoitusten provasti Perander'ista lähteneen vihasta
ja pahansuopuudesta, katsoo keisarillinen hovioikeus Renqvistin
ansainneen näistä perättömistä ilmoituksistansa Rikoskaaren 60 luvun
2 §:n mukaan sakkoa kolmekymmentä taaleria tai neljätoista ruplaa
neljäkymmentä kopekkaa hopeassa, sekä tuomiokapitulissa julkisesti
pyytää anteeksi provasteilta Perander'ilta ja Kiljander'ilta;
sanotut sakot, jotka jaetaan valtion, kihlakunnan ja asianomaisten
riitamiesten kesken, on Renqvist varain puutteessa sovittava
kahdentoista päivän vankeudella vedellä ja leivällä. Mitä paitsi
Renqvist on keisarillisen Turun hovioikeuden päätöksen mukaan
lehtori Alopaeus'ta vastaan tekemät rikoksensa sovittava. Muutoin
velvoitetaan Renqvist yksinään vastaamaan juttuun määrätylle
taloudenjohtaja ja kruununnimismies Gustafsson'ille määrätystä
palkinnosta, sekä sen johdosta Gustafsson'ille maksamaan
hänen kihlakunnanoikeuteen antamansa rätingin mukaan yhteensä
neljäseittemättä ruplaa kuusiseitsemättä kopekkaa hopeassa,
jossa kihlakunnanoikeuden ja tuomiokapitulin lausunto täten
oikaistaan; jota vastoin sanotun oikeuden ja tuomiokapitulin
päätöksessä se kohta, joka koskee Antti Ihalaisen, Renqvistin
ja Heikki Tuhkusen vaatimia lainkäynti-kulunkien palkinnoita
sekä Renqvistin velvollisuutta riitamiehillensä maksaa lunastus
tuomiokapitulin päätöksestä, on pitävä paikkansa; asiain näin ollessa
se lainkäynti-kulungin palkinto, jota Renqvist keisarillisessa
hovioikeudessa pyysi, ei ole maksettava.
Sisässä olevasta palkastansa ei Renqvist, kun hän on sopimattomasti
nostanut kanteita tässä asiassa, saa tiliä konsistoriolta.
Oikein kirjoitetuksi keisarillisen hovioikeuden päätöksestä todistaa
keisarillisen Waasan hovioikeuden arkistonhoitaja 12 p. maalisk. v.
1828.
toimittajan sijainen:
C. J. Boy.