Porvoon tuomiokapitulin päätös niistä syytöksistä, joita
konsistorioon on esiintuonut sekä Liperin kirkkoherra, provasti
Niilo Juhana Perander v. 1820 silloisen apulaisensa, nykyisen
virkaatoimittavan vankihuoneen saarnaajan Svartholman linnassa
Henrik Renqvist'in muka tottelemattomuudesta ja ynseydestä
h:ra provastille ynnä muista, niin hyvin virantoimissa, kuin
muuallakin tehdyistä rikoksista, että myöskin Renqvist h:ra
provasti Perander'in huolimattomasta kirkkokurista sekä muista
laittomuuksista, kuin myös sikäläisen kiertokoulu-opettajan Antti
Hasselinin laiminlyödystä lasten opetuksesta sekä irstaisuudesta
ja tappelusta; joista tutkintoa pidettiin toimitetuissa provastin- ja
pispan-tarkastuksissa, kuin myös sanotun pitäjän arvoisassa
kihlakunnan oikeudessa, missä jutussa olivat (toimittajina)
Kaavin kirkkoherra, kontrahtiprovasti Samuel Kiljander ja Porvoon
seurakunnan virkaatoimittava pastori, lehtori maj. Kaarlo Elias
Alopaeus. Annettu Porvoossa 15 p. marrask. 1826.
Tämän jutun asiapapereista tullaan tietämään seuraavaa: eräässä 8
päivänä marraskuuta tehdyssä kirjoituksessa on Liperin kirkkoherra
h:ra provasti Niilo Juhana Perander valittanut sen aikaisen
apulaisensa Henrik Renqvistin ylenpalttisista parannus- ja
hartausharjoituksista myöhään iltasilla ja öillä sekä tuhmasta,
innostelevasta uutteruudesta, joka on puhjennut sopimattomiksi
lauseiksi yksin saarnatuolistakin, minkä ohessa h:ra provasti väitti
Renqvistin tahtovan tunkeutua h:ra provastin virkaan, järjestää,
säätää ja asettaa seurakunnassa h:ra provastilta kuulustamatta
sekä muutoin puheissa ja kirjoituksissa osoittaa h:ra provastille
ynseyttä ja muuta solvaisevaa kohtelua; jonka vuoksi h:ra provasti
monen esiintuodun syyn johdosta on pyytänyt muuttamaan Renqvistiä
pois sieltä sekä lykännyt konsistorion tutkittavaksi, mihinkä
rangaistukseen Renqvist tekeysi syylliseksi hänen esimiehelleen h:ra
provastille osoitetusta ynseydestä.
Tämän ilmoituksen johdosta on konsistorio määrännyt asianomaisen
provasti-tarkastuksen, saadaksensa kaikesta tästä täydellisemmän
tiedon, kuin myös josko Renqvist Liperissä ollessaan on osoittanut
jotakin eriskummaisuutta opissa ja elämässä, sekä mistä ja
minkälaisesta syystä. Ja tämän toimituksen on Pohjois-Karjalan
provastikunnan kontrahtiprovasti, Kaavin kirkkoherra h:ra Samuel
Kiljander pitänyt 3, 4 ja 5 p. maaliskuuta v. 1821; jossa
tutkittaessa saatiin tietää, että sanotun seurakunnan jäsenet sekä
vanhat että nuoret jotenkin ovat edistyneet niin hyvin sisä- kuin
ulkolu'ussakin, sekä kristillisyytemme pääkappaleitten käsityksessä,
kuin myös papit ja seurakunta molemmin puolin todistivat, ettei
mitään erityisiä paheita seurakunnassa ollut olemassa. Muutoin
tarkastuspöytäkirja selittää: moni talollinen valitti sikäläisen
kiertokoulun opettajan Antti Hasselinin huolimattomuutta virassansa,
jota toiset taas vastustivat; usea seurakunnan säätyhenkilö ja
kansalainen ilmaisi toiveensa, että Renqvist muutettaisiin pois
muuanne, jota vastoin toiset pyysivät, että hän saisi jäädä
paikallensa; mainittu Renqvist 16 p. heinäkuuta samana vuonna käski
pois talollisen Heikki Tuhkusen, kotoisin Liperisalon kylästä, Herran
ehtoolliselta, vaikka kappalaisvainaa, varapastori Kekoni oli hänet
edellisenä päivänä ehtoolliselle kirjoittanut ja hän myöskin oli
rippisaarnassa ollut, jonka Renqvistkin silloin myönsi, ilmoittaen
sen tapahtuneen Tuhkusen irstaisuuden vuoksi; Renqvist asetti
provastilta kuulustamatta joka kylään viisikin tarkastusmiestä,
maikka semmoisia oli jo provasti ennen asettanut ainakin yhden
joka kylään, ja tästä Renqvistin toimesta olisi rettelöitä ja
epäluotettavia ilmoituksia syntynyt; Renqvist saarnoissansa olisi
käyttänyt tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja; hän vielä
eräässä saarnassansa oli sanonut, ettei Vapahtaja etsinyt herrojen
ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa, jolla lauseella h:ra
provasti luuli Renqvistin tahtoneen panetella säätyhenkilöitä ja
siten herättää nurjuutta heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä;
sama Renqvist muutamassa lukukinkerissä Liperisalon kylässä antoi
rangaista vitsalla erästä 15 vuotista poikaa kenkäparin varkaudesta;
Renqvist olisi eräälle osalle seurakunnan jäsenistä ilmoittanut
semmoisen ajatuksen kristillisyyden harjoittamisesta, että
kaikellainen maallinen työ olisi laiminlyötävä, jota vastoin heidän
ainoastaan olisi luettava, rukoiltava ja laulettava, ja Renqvist
kanteli h:ra provasti Perander'in huolimattomuudesta kirkkokurissa.
Herra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta vaaditussa ja edellä
sanotun tarkastuspöytäkirjan kanssa konsistorioon lähetetyssä
virallisessa lausunnossa asiasta, on h:ra kontrahtiprovasti
ilmoittanut huomanneensa Renqvistin vastauksissaan sekavaksi ja
horjuvaksi, mutta kuitenkin aivan ahkeraksi ja väsymättömäksi;
jonka ohessa h:ra kontrahtiprovasti lausui, että Renqvist niin
väkirikkaassa seurakunnassa, kuin Liperi, ehkä saattaisi aikaan saada
haaveksivaisuutta, koska yksinkertainen kansa helposti saattaisi
väärin ymmärtää hänen intonsa, joten pahennusta syntyisi, jonka
vuoksi h:ra kontrahtiprovasti katsoi Renqvistin pois muuttamisen
tarpeelliseksi, sekä luuli vankihuoneen saarnaajan viran hänelle
sopivimmaksi. Tämän lausunnon kanssa on h:ra kontrahtiprovasti
lähettänyt otteen eräästä piirilääkäri Juhana Modin'in 9 p. lokakuuta
v. 1819 tekemästä todistuksesta, joka osoittaa provasti Perander'in
silloin olleen kovin sairaana n.s. syyskuumeessa, jota hän oli
pitänyt oman kertomuksensa mukaan 11 viikkoa, sekä seuraavana vuonna
6 viikkoa horkassa, paitsi monta muuta sairautta; oli myöskin h:ra
kontrahtiprovasti ilmoittanut provasti Perander'in selittäneen, että
jos joku viime aikoina hänen virkavelvollisuuasiastansa ehkä olisi
laiminlyöty, niin se ei ole verkkaisuudesta eikä huolimattomuudesta
tapahtunut, vaan syynä on siihen ollut pitkittyvä sairaus, jonka
ohessa on ollut monta rasitusta, mitkä omat häntä vähän väliä
vaivanneet.
Kun edellä nimitetyt asiapaperit tulivat 4 p. huhtik. 1826, esille
otettiin konsistoriossa saman kuun 11 p. eräs saman Renqvistin
allekirjoittama konsistorioon jätetty valituskirja, jossa
Renqvist syyttää provasti Perander'ia ei ainoastaan kirkkokurin
laiminlyönnistä, sanoen, että Liperin seurakunta olisi, kuin erämaa,
jossa taitamattomuus ja suurimmat paheet olisivat valloillansa,
vaikka h:ra provasti Perander oli tarkastuksessa sen kieltänyt;
vaan myöskin että: h:ra provasti on jättänyt lasten opetuksen
seurakunnassa irstaisimman ihmisen käsiin, semmoisen kuin Hasselin
oli; provasti Perander aivan harvoin saarnasi, ja kun hän
semmoista teki, hän ei saarnaisi parannuksesta, kääntymisestä,
uudestisyntymisestä, eikä yleisiä paheita vastaan, jotka olivat
tavalliset seurakunnassa; h:ra provasti on osoittanut ahneutta ja
häpeällistä voittoa; hänellä ei ollut tapana pitää rukoushetkiä,
ei edes silloinkaan, kun provasti oli pitäjällä; hän kieltäysi v.
1818 toimittamasta talollisen vaimon Anna Nupposen, Lehmonahon
kylästä, Kontiolahden kappelista, ripitystä, jonka luokse h:ra
provasti ylöskantomatkallansa oli saanut kaksi kutsumusta ja joka oli
kuollut saamatta Herran pyhää ehtoollista, ennen kun pappi sanotusta
kappelista, jonne h:ra provasti hakiaa käski, ennätti saapua; h:ra
provasti, samalla kun kunniallisellekin ihmiselle, antoi ehtoollista
eräälle seurakunnasta vastaiseksi suljetulle talolliselle Juhana
Puhakalle, Oravisalon kylästä. Tämän ohessa vaati Renqvist pitämään
parempaa tarkastusta, kuin h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'in
toimittama, sanoen mainitun tarkastajan törkeästi erhettyneen
tässä tärkeässä toimessa, jottei Renqvist, eikä kukaan rehellinen
mies saattanut siihen tyytyä, koska ei h:ra kontrahtiprovasti
noudattanut semmoista tarkkuuta, kun kirkkolaissa käsketään, joten
kävi, ettei tarkastaja lasten kirkossa löytänyt osaamattomia ja
Herran ehtoolliselle päästämättömiä, ja ei myöskään kirkkokirjain
muistutuksista ole hankkinut tietoja asujanten tavoista, eikä
koetellut seurakunnan kristillisyyden tietoa, joka siellä olisi
huonolla kannalla; jota paitsi Renqvist ilmoitti, ettei hän pidetyssä
tarkastuksessa saanut vapautta puolustautua ja selvittäytyä siitä,
mitä hänestä oli kanneltu, jonka vuoksi hän nyt oli pakoitettu
puolustautumaan tarkastuksessa tehtyjä kanteita vastaan, joista
yhdestätoista puolustusseikasta kuuluu kymmenes näin: "Että minä
eräässä lukukinkerissä annoin vitsalla rangaista erästä 15 vuotista
poikaa, sitä käskin tehdä sentähden, kun ei poika osannut lukea vaan
sitä vastoin tehdä pahaa, jota hän kuitenkaan ei tunnustanut, johon
minä tahdoin häntä vitsalla pakoittaa, jotenka lukkarivirantoimittaja
Helenius, minun käskystäni antoi hänelle muutamia rapsauksia
ainoastaan paidan päälle." Paitsi tätä on Renqvist myötä liittänyt
luettelon 111 henkilöstä, jotka eivät olleet päästetyt Herran
pyhälle ehtoolliselle, vaikka niistä nuorimmat olivat syntyneet v.
1793, ja toisen luettelon 46 parista, jotka luvattomasti olivat
yhdessä eläneet ja siittäneet lapsia, sekä kolmannen luettelon 8
säätyhenkilöstä, niitten joukossa h:ra provasti Perander, jotka
monena vuonna olivat laiminlyöneet käydä Herran pyhällä ehtoollisella.
Näistä kuulusteltua, ovat herrat kontrahtiprovasti Kiljander ja
provasti Perander antaneet kirjalliset selityksensä. Edellinen
heistä sanoi, ettei hän katsonut tarpeelliseksi ryhtyä niin suureen
vaivaan jotta lukea läpi Liperin pitäjän kirkkokirjat, koska ei
seurakunta, eikä papistokaan kirkossa kysyttäessä antanut siihen
aihetta; ei myöskään h:ra kontrahtiprovasti katsonut tarvittavan
huolia niistä epävarmoista muistutuksista, joilla Renqvist oli
muka täyttänyt sanotun seurakunnan kirkkokirjat, melkein kaikki
ne, jotka eivät käyneet hänen hartausharjoituksissansa ja jotka
eivät ostaneet häneltä kirjoja, ovat muka saaneet aina jonkun
muistutuksen. Herra kontrahtiprovasti, vetäen todistukseksi,
jottei hänen tarkastuspöytäkirjansa ollut itsestänsä todistajana,
Pielisen kirkkoherra h:ra majisteri Abraham Strömmerin ja Kuopion
alkeiskoulun rehtorin h:ra majisteri Aaron Wenell'in, jotka
auttoivat h:ra kontrahtiprovastia koko toimituksessa, ilmoitti
h:ra kontrahtiprovasti muutoin, ettei Renqvist tahtonut antaa h:ra
provastin tutkia asiata, kun joku muistutus tehtiin, vaan heti
ensimmäisten sanojen lausuttua on hän sekaantunut siihen varsin
korkealla ja räikeällä äänellä; jonka tähden h:ra kontrahtiprovasti
oli pakoitettu käskemään häntä vaikenemaan, kunnes häneltä vastausta
vaadittaisiin, ja kun sitä häneltä vaadittiin, ei Renqvist ote muka
muuta sanonut, kuin mitä tarkastuspöytäkirjassa on; jonka vuoksi h:ra
kontrahtiprovasti lopuksi vaati Renqvistille laillista vastuuta hänen
perättömistä ja sopimattomista väitteistänsä.
Herra provasti Perander on antamassansa selityksessä ilmoittanut,
että jos Renqvist on huomannut seurakunnan asukkaat osaamattomiksi,
niin luuli h:ra provasti vian oikeastaan olevan Renqvistin
tutkimistavassa, joka ei aina ollut selvin ja ystävällisin;
h:ra provasti on laillisessa järjestyksessä ruununpalvelioilla
oikeudessa käytättänyt ne rikokset ja paheet, jotka h:ra provasti
tunsi, eli jotka ovat selkeästi ilmaistut, mutta hän ei saattanut
huolia kulkupuheista ja perättömistä huhuista; eikä kovin monta
kirkkokuntaa liene, joissa seurakunta käyttäikse niin hiljaisesti
ja säädyllisesti, kuin Liperissä; ei koko h:ra provastin siellä
olo-aikana muuta, kuin yksi ainoa talollinen, ja sekin jo kauan
aikaa sitte, kanteli h:ra provastille Hasselinin jonkun kerran
olleen päissänsä, jolloin h:ra provasti myöskin vakaisesti käski
Hasselinin välttämään semmoista. Kyllä oli Renqvist muka vuonna 1820
syyttänyt Hasselinia, mutta kun h:ra provasti vaati kantelioita h:ra
provastille ilmoittamaan, ja kun he eivät sitä tehneet, on h:ra
provasti epäillyt Renqvistin muka luottamattomista kaipauksista
kuuluttaaksensa kirkonkokousta tästä, etenkin kun Hasselin tämän
tähden kuulusteltua vakuutti olevansa aivan viaton, jonka myöskin
moni yhteisestä kansasta, joilta h:ra provasti hänestä kyseli, muka
todisti. Kaikkina suurina juhla- ja rukouspäivinä, sekä monena
sunnuntainakin on h:ra provasti muka saarnannut emäkirkossa, ja
kappelissa, niin usein kun h:ra provastin pastoraalitoimet sitä
sallivat; ettei h:ra provasti saarnannut parannuksesta y.m. ja
yleisiä paheita vastaan, ovat muka hävittömiä valheita, samoin
kuin kaipaus h:ra provastin ahneudesta; toimituksensa pitäjällä
ilmoittaa h:ra provasti aina alottaneensa ja lopettaneensa
rukouksella, jonka koko seurakunta saattaa todistaa. Ja mitä
talollisen Puhakan ripitykseen tulee, on häntä muka aina päästetty
ehtoolliselle yksinänsä sakastissa, niin kauan kun hän jaksoi tulla
kirkkoon, mutta sitte, kun Puhakka tuli vanhaksi ja voimattomaksi,
on sitä toimitettu sanotun talollisen kotona jolloin hän myöskin
on muka ollut tavallisesti yksinänsä, mutta muutamia vuosia ennen
kysymyksessä olevaa aikaa, on h:ra provasti ollessaan Puhakan
luona, joka silloin muutamain muitten vanhusten kanssa ilmoittihe
ripitettäväksi, antanut heille ehtoollista yhdessä, kun tilaisuus
ei muutoin sopinut, sekä ne toisetkaan eivät muka kieltäytyneet
Puhakan kanssa ruveta ehtoolliselle, jota ei h:ra provasti katsonut
laittomaksi, koska eivät asetukset muka säätäneet, kuinka salaripille
pantuja henkilöitä kotona ripitettäisiin, jolloin rippi ja
ehtoollinen, kun yleistä jumalanpalvelusta ei pidetä, katsottaisiin
enemmän yksityiseksi; minkä ohessa h:ra provasti ilmoittaa, ettei
hänellä muta ollut sanomista Puhakalle, joka 30 vuotta sitte
ensikerran lainkäynnin perästä nautti autuuden välikappaleita
muuta, kuin mitä toisillekaan. Myötäliitetyistä luetteloista ei
h:ra provasti ensimäistä saattanut verrata kirkkokirjoihin, koska
Renqvist ei ole merkinnyt sivua, jossa kysymyksessä olevat henkilöt
lienevät kirjoitettuina. Paitsi tätä oleskelee muka moni sanotuissa
luetteloissa nimitetyistä henkilöistä seurakunnan ulkopuolella, ja
yksi osa ei tullut kutsuttaissa; h:ra provasti ei sanonut tietävänsä,
josko Renqvist h:ra provastin käskystä tai muutoin huoleksi
saadaksensa osaamattomia asianmukaisesti opetetuiksi; ilmoittaen sen
ohessa, että jos Renqvist olisi käyttänyt sen ajan, jonka hän kulutti
kaikenlaiseen muuhun, heidän luonansa käymiseen ja opettamiseen,
niin hän olisi, h:ra provastin ajatuksen mukaan, ei ainoastaan
luetteloissa kirjoitetulta, maan myös kymmenen kertaa useammankin
saattanut opettaa ja päästää Herran ehtoolliselle. Samoin on muka
suurin osa toisessa luettelossa olemista parista h:ra provastin
toimesta, osaksi vihityt, osaksi oikeuteen vedetyt ja syytetyt,
osaksi on heidät ainakin ruununpalvelioille ilmoitettu, paitsi niitä,
jotka ovat estetyt avioliittoon menemästä, kun heillä ei ole papin- eikä
laillista pesänjakokirjaa; jota paitsi h:ra provasti ilmoitti
muutamien kysymyksessä olevien henkilöitten osaksi olevan seurakunnan
ulkopuolella, osaksi jo kuolleen ja osaksi vasta äsken tulleen
h:ra provastin tietoon, joten et vielä ole ennätetty heitä lakiin
vetää; kun myös useaa ainoastaan kulkupuheista, ilman kohtuullista
syytä ei saatettu ilmoittaa lailliseen vastuusen. Tämän ollessa on
h:ra provasti myös koettanut kumota ilmoitusta Herran ehtoollisen
laiminlyömisestä: luetellen muun muassa puolustamiseksensa, että
hän, osaksi sairauden tähden ei saattanut, osaksi odottaessa toisen
pappismiehen tuloa seurakuntaan Renqvistin sijaan jonka kanssa hän
oli riidassa, ei tahtonut mennä ehtoollisen nautintoon, ja että h:ra
provastilla niinmuodoin oli kirkkolain myöntämä syy; puolustautuen
myöskin syytökseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä.
Kun konsistorio sittemmin 24 p. lokakuuta 1821 esille otti tämän
asian, päätti konsistorio suullisesti kuulustella Renqvistiltä
muutamia hänen kirjoissaan olevia seikkoja; jonka tähden Renqvistiä
kutsuttiin konsistorioon, jonne hän muutaman ajan kuluttua saapui
14 p. elokuuta 1822, ja häntä kuulusteltiin, niinkuin pöytäkirja
osoittaa. Sen jälestä näki konsistorio selvityksen asianomaisissa
oikeuksissa olevan tarpeen seuraavista seikoista: 1:ksi josko
kiertokoulu-opettaja Hasselin niinkuin Renqvist ilmoittaa, on
alinomaa juovuksissa ja tappelee kylissä; 2:ksi kieltäysikö h:ra
provasti Perander, kun häntä v. 1818 kahdesti kutsuttiin antamaan
ehtoollista eräälle sairaalle, Anna Nupposelle, Lehmonahon kylästä,
Kontiolahden kappelista, sanottua tointa tekemästä, ja miten se
tapahtui, sekä kuinka kaukana mainittu kylä on siitä paikasta, jossa
h:ra provasti silloin oli saatavillansa, ja kuinka pitkä matka
Kontiolahden kappalaisen puustellista olisi sairaan silloiselle
asumaseudulle; 3:ksi josko pappismies Renqvist lukukinkerillä
koetteli pakoittaa erästä 15 vuotista poikaa tunnustamaan
näpistämistään, ja 4:ksi josko Renqvistin ehtoollispöydästä pois
käskemä talollinen Heikki Tuhkunen oli pyhälle sakramentille
kirjoitettu ja rippisaarnassa ollut sekä kuinka häntä oikeastaan
ajettiin, ja kuinka oli laita Tuhkusen juoppouden kanssa.
Sillä välillä ja ennenkun tämä tutkinto saatiin loppuun, on h:ra
tohtori, pispa ja ritari Juhana Molander 23, 24, 25 26 ja 27 p.
helmik. 1823 toimittanut säännöllisen pispantarkastuksen sanotussa
pitäjässä. Siinä havaittiin seurakunnan vanhimpain jäsenten,
niin paljo kuin saatettiin koettaa, omaavan selvän käsityksen
uskonoppimme päätotuuksista ja välttävän taidon sisä- ja ulkolu'ussa,
sekä että nuoremmat yleisesti ovat osanneet tavata, selvästi
lukea kirjasta ja ulkoa Lutherin pienen katekismon, silloin myös
seurakunta antoi kunnioittavan todistuksen h:ra provasti Perander'in
virantoimituksesta ja ansiollisesta käytöksestä; jonka ohessa usein
sanottu h:ra provasti vakuutti totisen Jumalan palveluksen olevan
yleisen useammassa seurakunnan jäsenessä, mutta valitti semmoisiakin
löytyvän, jotka tarvitsevat muistutuksia ja laillista kuritusta.
Sanotussa tilaisuudessa on myöskin selvinnyt, että kirkkokirjat
olivat täytetyt muistutuksilla, joita Renqvist on tehnyt ja jotka
sisälsivät suuremmaksi osaksi perättömiä kanteita. Usein sanotussa
tarkastuksessa on h:ra tohtori, pispa ja ritari esiin tulleesta
syystä muistuttanut Renqvistiä kirjoittamaan saarnojansa, sekä
vaadittaessa antamaan h:ra provasti Perander'ille kirjoituksensa
tarkastettavaksi. Muutoin oli talollinen Rautiainen ilmoittanut,
että pappismies Renqvist haettaessa oli kyllä tullut ripittämään
Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaista, Kaatamon kylästä, joka oli sairaana,
sekä että sairas Renqvistin rukouksia pidettyä ja kolme virttä
laulettua, jolla ajalla sairas oli polvillansa, oli pyytänyt
Renqvistiä antamaan itsellensä ehtoollista, mutta että Renqvist
kielsi, käskien häntä odottamaan seuraavaan päivään, jota ennen
sairas oli yöllä kuollut; tämän ilmoituksen Renqvist tunnusti, vaan
samalla sanoi sairaan olleen äkkipikaisessa hourauksessa, jonka
vuoksi Renqvist näki täytyvän kieltää häneltä ehtoollisen, josta
seikasta konsistorio 26 p. maalisk. 1823 on myöskin pyytänyt arvoisan
kihlakunnan oikeuden tutkimusta. Tämän jälkeen, ja alammaisuudessa
seuraten hänen keisarillisen majesteettinsa armollista käskyä,
jonka on antanut hänen ylhäisyytensä ministeri-valtiosihteeri,
salaneuvos ja ritari kreivi Rehbinder kirjoituksessa 2 p. elok.
1823, on Renqvist eroitettu Liperistä ja määrätty varasaarnaajaksi
Porvoon kaupunkiin, sekä sen jälkeen virkaatoimittavaksi rehtoriksi
sanotun kaupungin alkeiskouluun (pedagogi). Sen jälestä oli arvoisa
kihlakunnanoikeus lopullisella päätöksellä 7 p:ltä lokak. 1823
lopettanut tutkimuksensa ja määrännyt Renqvistin valtiovalan (edföre)
rikkojana vankeuteen, kunnes konsistorio, jonne sanottu oikeus on
lähettänyt asiakirjat, Renqvist'istä tarkemmin määräisi. Tämmöisenä
lykkäsi konsistorio asian korkea-arvoisen keisarillisen Waasan
hovioikeuden valistuneesti päätettäväksi, josko arvoisa kihlakunnan
oikeus on tässä asiassa tehnyt oikein lain mukaisesti; jonka jälestä
yllämainittu oikeus on määrännyt Renqvistin vapautettavaksi, ja,
asianomaisia kuulusteltua ja heiltä selityksen saatua, päätöksellä
14 p:ltä heinäk. 1824 käskenyt kihlakunnan oikeuden uudestaan
ottaa asia likemmin tutkiaksensa ja käytelläksensä sekä saattaa se
lopulliseen päätökseen. Sen perästä sanottu oikeus päätöksellänsä
24 p. tammik. tänä vuonna on lopettanut sanotun tutkimuksen, sekä
lähettänyt pöytäkirjat, kuin myös edellisen juttukirjan tänne, mitkä
kaikki asiakirjat konsistoriossa julkaistiin 15 p. viime kulunutta
maaliskuuta.
Tällä välin oli Renqvist'istä varapastori Kaarlo Augusti
Molander Ilomantsista 16 p. marrask. 1824 konsistorioon tehdyssä
kirjassansa ilmoittanut, että hän matkoillansa Porvoosta Liperin
pitäjän kihlakunnan oikeuteen, on pitänyt luvattomia kokouksia
jumalisuusharjoitusten toimittamiseksi kaukaisissa kylissä sanotussa
Ilomantsin seurakunnassa josta Renqvistiä on kuulusteltu ja hän
vastauksensa antanut, sekä varapastori Molander vastauksinensa
sisään tullut. Tällä ajalla oli myöskin hänen ylhäisyytensä
Suonten kenraalikuvernööri ja ritari monessa ritarikunnassa,
korkeasti-vapaasukuinen h:ra Arsenij Zakrevskij kirjoituksessansa 29
p. heinäk. (10 p. elok.) 1825 tuomiokapituliin ilmoittanut, kuinka
hänen ylhäisyytensä 2 p. sanotussa kuussa virkamatkallansa Porvoon
kaupungissa on saanut tietää, että eri-uskoisesta haaveksimisesta
konsistorion katsantoon ja silmälläpitoon pantu ja sikäläiseen
alkeiskouluun opettajaksi asetettu pappismies Renqvist olisi,
niinkuin hänen ylhäisyydelleen ilmoitettiin, vielä jatkanut sekä
kaupungissa että ympäristössä olevissa maaseurakunnissa, joissa
hän toisinaan käypi, salaisien kokousten pitämistä; jonkatähden
hänen ylhäisyytensä toivoi, että tuomiokapituli antaisi tästä ensi
tilassa hänen ylhäisyydellensä tarkan kertomuksen. Tämän johdosta
kuulusteltiin Renqvistiä konsistoriossa suullisesti ja hänen siinä
antamansa selityksen johdosta vaadittiin selvitystä Liljentaalin
kappalaiselta, varapastori Lauri Tallqrenilta, joka sen on antanut.
Tämän jälestä kunink. kirjeen Turun tuomiokapitulille 29 p.
maalisk. 1751 ja kunink. julistuksen johdosta 24 p. tammik. 1781
koskeva uskonnonvapautta, on konsistorio lykännyt korkea-arvoisen
keisarillisen Waasan hovioikeuden tutkittavaksi, kuinka
Renqvistiä vastaan ilmoitettujen uskonnollisten juttujen kanssa
on meneteltävä, ja on keisarillinen hovioikeus tämän johdosta
arvoisalla kirjoituksellansa 2 p. viime kulunutta toukokuuta antanut
tuomiokapitulille tietää, ettei keisarillinen hovioikeus nähnyt tämän
asian olevan sitä laatua, jotta keisarillisen hovioikeuden tarvitsisi
välittömästi puuttua siihen.
Ylläsanotun kuulustelemisen johdosta pantiin Renqvist vastaiseksi
myöskin päätöksellä 15 p:ltä elok. 1825 tottelemattomuudestansa
Porvoossa ollessa väliaikaisesti virattomaksi, jonka hankkeen Turun
arvoisa keisarillinen hovioikeus päätöksellänsä 19 p. huhtik. tänä
vuonna, Renqvistin tekemän valituksen johdosta ja asiassa erittäin
esiintulleitten seikkojen perustuksella on hyväksi nähnyt kumota.
Tätä seuraten asetti konsistorio Renqvistin taas papinvirkaa
toimittamaan, ja kun hän nähtiin sopimattomaksi edellä sanottuun
opettajan virkaan alkeiskoulussa, määrättiin hänet ylimääräiseksi
tuomiokapitulin apulaiseksi täällä auttamaan toimitettavien puhtaaksi
kirjoittamisessa, sekä samalla toimittamaan papinvirkaa Porvoon
kaupungissa pastorin silmälläpidolla.
Sen jälkeen on Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, h:ra
lehtori maisteri Kaarlo Elias Alopaeus 22 p. viime kesäkuuta
konsistorioon tehdyssä kirjoituksessa valittanut Renqvistin
osoittaneen tottelemattomuutta ja halveksimista niille käskyille,
joita h:ra lehtori oli hänelle virkansa puolesta antanut. Tämän
tähden Renqvist, jonka konsistorio alammaisesti totellen hänen
keisarillisen majesteettinsa kaikkein armollisinta käskyä,
armollisessa kirjoituksessa 16 p:ltä kesäk. tänä vuonna, on määrännyt
virkaatoimittavaksi vankihuoneen saarnaajaksi Svartholman linnaan,
mistä hänellä ei ollut oikeutta muualla käydä, on selityksensä
antanut, sekä h:ra lehtori Alopaeus'en vastaus siitä sisään
tullut, vaatimuksella Renqvist'ille rangaistusta hänen ynseästä
kirjoitustavastansa.
Mitä täten on asiassa tapahtunut sekä asian juttukirjat muutoin
sisältävät, on konsistorio, niissä osissa, jotka konsistorion
ratkaistavaksi saattavat kuulua, lopulliseen tutkintoon ottanut. Ja
mitä nykyään virkaatoimittavaa vankihuoneen saarnaajaa Renqvistiä
vastaan nostettuihin kanteisiin tulee, on konsistorio kyllä
nähnyt selkeäksi, että sanottu pappismies on jättänyt talollisen
Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaisen ripittämättä, vaikka hän, muutamain
todistajain kertomuksen mukaan, oli Renqvistin tultua aivan
selvässä tunnossansa; mutta kun Renqvist itse väitti ja monen muun
vierasmiehen todistuksilla vahvisti sairaan olleen äkkipikaisessa
hourauksessa, ja kun pappismiestä semmoisessa tilaisuudessa ei saata
pakoittaa sakramenttiä jakamaan; ei konsistorio saata siis sentähden
päättää Renqvistiä lailliseen syyhyn, vaikka konsistorio katsoo
hänen, joka hyvin kauan tässä tilaisuudessa on vaivannut sairasta,
käyttäytyneen typerästi ja sopimattomasti; samoin ei konsistorio
saata jättää Renqvistille viaksi lukematta, että hän ehtoollista
jakaessa on pois ajanut ehtoollispöydästä talollisen Tuhkusen, jota
hän jälestäpäin olisi saattanut nuhdella, jos hänellä siihen olisi
laillista syytä; hän on v. 1820 syksyltä muutamassa lukukinkerissä
talollisella Niilo Mertosella Liperisalon kylässä virassansa
väärin käyttäytynyt, kun hän ei ole ainoastaan sallinut, vaan
omassa antamassaan selityksessä on maininnut, ja tuomiokapitulissa
suullisissa tutkinnossa, jossa häntä siellä pidettiin, myöntänyt
antaneensa lyödä mökkiläisen poikaa Ihalaista, tahtoessaan saada
häntä tunnustamaan kenkäparin varastamista, jonka Renqvistin
erhetyksen on myöskin kuulusteltu vierasmies, aprakkakirjuri Alopaeus
valalla vahvistanut, vaikka Renqvist sitte kihlakunnan oikeudessa 1
p. huhtikuuta v. 1825 väitti tämän oman ilmoituksensa muka olevan
valheellisen ja sen tapahtuneen, kun hän ei luullut semmoisen
käytöksen oleman rikoksen; ja kun konsistorio muutoin on nähnyt
selväksi, että Renqvist vastoin kirkkolain 19 lu'un 19 §:n sääntöä
on vaeltanut ympäri ja pitänyt hartausharjoituksia seurakunnissa,
joihin häntä ei ollut valtuutettu papinvirkaa toimittamaan, sekä että
hän on osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta esimiehensä
käskyille, sekä malttamattomilla, perättömillä ja todistamattomilla
muistutuksilla täyttänyt Liperin pitäjän kirkkokirjat, kuin myös
saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia lauseita ja selityksissänsä
puhunut kahdannepäin, niin katsoo konsistorio kohtuulliseksi, että
Renqvistin pitää kaikesta tästä saada tuomiokapitulissa vakaisia
nuhteita muistutuksella, että hän semmoisia ja muita erhetyksiä
tästä tähtien välttäisi, jos hän tahtoo pysyä papinvirassa. Ja
kun useasti mainittu pappismies muutoin on osoittanut silloiselle
likimälle esimiehellensä h:ra provasti Perander'ille ynseyttä ja
loukkaavalla tavalla kohdellut häntä, sekä h:ra kontrahtiprovasti
Kiljander'ista esiin-tuonut perättömiä syytöksiä hänen toimittamansa
provastitarkastuksen johdosta, joiden valheellisuus on
pispantarkastuksessa selville saatu; kuin myös hän on käyttänyt h:ra
lehtori Alopaeus'esta sopimatonta kirjoitustapaa; sentähden näkee
konsistorio oikeaksi määrätä Renqvistiä tuomiokapitulissa julkisesti
anteeksi pyytämään jokaiselta, h:ra provasti Perander'ilta, h:ra
kontrahtiprovasti Kiljander'ilta ja h:ra lehtori Alopaeus'elta.
Mitä taas niihin syytöksiin tulee, joita nykyinen vankihuoneen
saarnaaja Renqvist on ilmoittanut h:ra provasti Perander'ista, niin
ei konsistorio näe sanottua provastia saatettavan syylliseksi tehdä
laiminlyödystä kirkkokurista tahi siitä, että hän on ripittänyt
salaripille määrätyn talollisen Juhana Puhakan yhdessä muitten, hänen
kotonansa olevain henkilöitten kanssa; ja Oikeudenkäynti Kaaren 17
lu'un 32 § nojalla, vertailtu kuninkaalliseen asetukseen 20 p:ltä
tammik. 1779, monen paikat; muuttamisesta yleisen lain säännöissä, ei
konsistorio myöskään näe saatettaman määrätä h:ra provastia laissa
säädettyyn vastuuseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä,
koska tämä h:ra provastin rikos on tapahtunut enemmän kuin kaksi
vuotta ennen sen ilmiantamista; mutta konsistorio ei saata jättää
h:ra provastia ystävällisesti virkakirjeellä muistuttamatta, että
vasta-edes ankaramman vastuun välttämiseksi paremmalla ahkeruudella
hankkisi tiedon sairaitten tilasta, joitten luo häntä kutsutaan, ja
heidän kaukaisuudestansa hänestä tai muista pappismiehistä, ennen kun
hän luoksensa lähetettyjä hakijoita neuvoo muuanne menemään, samoin
myös muistutetaan opettajan velvollisuudesta, ettei hän vastaisesti
jättämällä ehtoollisella käyntiänsä anna aihetta uskomaan hänen
halveksivan kalliitten armonvälikappaleitten nautitsemista.
Mitä Renqvistin kiertokoulu-opettajan Hasselin'in viran
laiminlyömisestä, juoppoudesta ja tappelusta tekemiin kanteisin
tulee, niin ei konsistorio katso hänestä toteen näytetyksi semmoisia
virkavirheitä, joiden vuoksi häntä konsistorio saattaisi välittömästi
vastuusen määrätä; se kun onkin seurakunnan pastorin katsottava,
että kiertokoulun-opettaja virkansa säännöllisesti hoitaa ja muussa
tapauksessa hänen kanssansa laillisesti meneteltävä.
Ja mitä lopuksi lainkäyntikulunkeista tehtyihin anomuksiin tulee,
niin ovat h:ra provasti Perander sekä virkaatoimittava vankihuoneen
saarnaaja Renqvist puolekkain kumpikin maksavat sen, kantajalle,
taloudenjohtaja h:ra Juhana Heikki Gustafsson'illa kihlakunnan
oikeuden tuomitseman palkinnon, sanotun taloudenjohtajan tässä
jutussa saamista juttukulunkeista, yhteensä neljäkuudetta ruplaa
kuusiseitsemättä kaksikolmattaosaa kopekkaa hopeassa; jota paitsi
Renqvist velvoitetaan maksamaan lunastus niistä tämän päätöksen
kappaleista, jotka annetaan h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ille
ja h:ra lehtori Alopaeus'elle, heille kummallekin kolme ruplaa
neljäkolmatta kopekkaa samaa rahaa; mutta talollisen Heikki Tuhkusen
sekä virkaatoimittavan vankihuoneensaarnajan Renqvistin molemmin
puolin tehdyt anomukset lainkäyntikulunkien palkitsemisesta katsoo
tuomiokapituli asian laadun suhteen kohtuullisiksi kumota.
Kuninkaallisen kirjeen 7 p:ltä jouluk. 1787 § 5:n johdosta lykätään
tämä päätös nöyryydessä korkea-arvoisen keisarillisen Waasan
hovioikeuden tarkempaan, hyvin oikeaan tutkintoon, sekä siinä
tarkoituksessa lähetetään armossa määrätyssä ajassa keisarilliseen
hovioikeuteen tämän päiväisen tuomiokirjan sisältö, arvoisan
kihlakunnan oikeuden tutkintopöytäkirja ja päätös sekä muut tähän
juttuun kuuluvat asiapaperit. Sen ohessa konsistorion lähetettävässä
kirjeessä on nöyryydessä ilmoitettava, että konsistorio antaa
h:ra lehtori Alopaeus'elle kappaleen tätä päätöstä, sekä erittäin
toimitetaan kuusi kappaletta niistä, nimittäin yksi hänen
keisarillisen majesteettinsa käskynhaltialle Kyminkartanon läänissä,
annettavaksi virkaatoimittavalle vankihuoneensaarnaajalle Henrik
Renqvistille, sekä viisi hänen keisarillisen majesteettinsa
käskynhaltialle Savon ja Karjalan läänissä, annettavaksi h:ra
kontrahtiprovasti Kiljander'ille, h:ra provasti Perander'ille,
kiertokoulun-opettaja Hasselin'ille, talolliselle Heikki
Tuhkuselle ja asian kantajalle taloudenjohtaja ja ruununnimismies
Gustafsson'ille, jokaiselle kappaleensa, joista heidän on antaminen
saantikuitit, mitkä konsistorio sitte, niitten tänne tultua, lähettää
sanottuun keisarilliseen hovioikeuteen.
Tähän päätökseen tyytymätön saapi 8 §:n ylempänä mainitun 1787
vuoden kuninkaallisen kirjeen mukaan antaa valituksensa arvoisaan
keisarilliseen Waasan hovioikeuteen joko itse tahi hänen laillinen
asianajajansa kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa tästä osan
saatuansa, ja samalla näyttää todistuksen päivästä, jolloin se
hänelle annettiin; tyytymätön asianomainen on myös velvollinen
keisarillisen Waasan hovioikeuden yleisten säännösten 6 p:ltä
toukok. ja 10 p:ltä jouluk. 1819 ja Oikeudenkäynti Kaaren 15 lu'un
4 ja 10 §§:n mukaan virheettömästi laillisen vastuun ja seurauksen
uhalla varustamaan sanottu asianajajansa laillisella valtuuskirjalla
jutun valvomiseksi keisarillisessa hovioikeudessa, sekä sen
ohessa jättämään kaikki tästä asiasta konsistoriossa näyttämänsä
asiakirjat ja todistukset, kuin myös konsistorion tässä asiassa
antamat pöytäkirjat ja päätökset, samalla myös ne asiapaperit, jotka
sanotuissa kirjoissa ovat hänen puhevaltansa perusteeksi mainitut;
ja jos syyttävä asianomainen, joka ei laillisessa määrä-ajassa lain
ja asetuksien mukaan korkea-arvoiseen keisarilliseen hovioikeuteen
anna aikomaansa muutoksen anomusta valitetun päätöksen kanssa ja
muine siihen kuuluvine lisäyksineen, mutta ynnä, jättäen epäyskirjan,
sanoo syynä olleen erinäisiä ja välttämättömiä esteitä, ettei hän
saattanut sitä kaikin puolin täyttää, on hänen ilmoittamansa este,
hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen asetuksen 4 p:ltä
kesäk. 1817 mukaan, asianomaisen tuomarin, julkisen notarion,
papin, ruununpalvelian tahi muiden seudulla olevien uskottavain
henkilöitten kirjallisella todistuksella vahvistettava, minkä jälestä
on korkea-arvoisen keisarillisen hovioikeuden tutkittava tämmöisen
todistuksen arvo ja onko tyytymättömän asianomaisen puhevalta
siinä katsottava säilytettäväksi taikka ei. Vuosi ja päivä edellä
kirjoitettu.
Juh. Borgström. G. H. Forsius.
Kaarlo Gust. Ottelin. Henr. Juh. Lindström,
C. M. Kjellman.