20. _Samalta_ 16 p. elokuuta 1825.

Sydämestä rakastettu veljeni Kristuksessa! Sinun viimisen

tervetulleen kirjeesi 3 p:ltä tätä kuuta olen oikein saanut ja

siitä sinua sydämellisesti kiitän. Sen sisältö saattoi minun

hyvin iloiseksi, kun minä siitä huomasin lähetetyt rahat tulleen

sinulle ja Jumalan työn Suomalaisten sieluissa edistymän ja meidän

Herramme Jesuksen valtakunnan ja lunastettujen piirin levenemisen

olevan odotettavana sinun maanmiesten kesken. Mitä sinä neiti

Gripenberg'istä kirjoitat, nimittäin, että hän on oikealla

evangelisella tiellä, mutta samalla hyvin tunnokas, näyttää

osoittavan, että sinä katsot paljoa tunnokkaisuutta semmoiseksi, joka

ei aina ole olemassa evangelisella tiellä, eikä siihen kuulu. Se ei

koskaan saata olla tarkoituksesi, vaan pikemmin ajatuksiesi väärin

ilmoittaminen. Sillä mitä evangelisemmaksi sielu käy, veliseni,

sitä tunnokkaammaksikin se käy. Se kuuluukin Fil. 2: 12 _laittakaat

pelvolla ja vapistuksella, että autuaiksi tulisitte_. Autuaaksi

tekevä, elävä ja vaikuttava usko Herraan Jesukseen, palava rakkaus

häneen ja Hengen pantti pelastuspäiväksi ovat suuria ja kalliita

armolahjoja; ja kyllä semmoinen sielu on hyvin siunattu, ja se

onkin alkanut iankaikkisen elämän täällä alhaalla, ken on saanut

osan näistä lahjoista. Mutta mitä arvollisempi kalleus on, sitä

enemmän pelätään vahingoittaa tai hävittää sitä. Mitä autuaammalta

tuntuu rakkauden yhteydessä ja osallisuudessa oleminen, sitä

enemmän peloittaa sen katkeaminen ja vahingoittuminen. Katso, tästä

pelosta ja vapistuksesta tulee tunnokkaisuus, joka ei koskaan käy

liian suureksi. Kristillisyys ilman tunnokkaisuutta on epäiltävä.

Minä tiedän täällä olevan erään kristityiden lajin, joka kovin

paljon vastustaa, mitä he kutsuvat lailliseksi olemukseksi. Tämä

onkin jotakin varsin toista, kuin tunnokkaisuus, joka kuuluu

evangeliseen olemukseen. Se, joka uskoo Herraan Jesukseen ja palaa

rakkaudesta häneen, on jo uskon vanhurskauttama, ja _niin ei ole nyt

yhtään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa, eikä

vaella lihan, vaan Hengen jälkeen._ Rom. 8: l. He ovat vapautetut

lain uhkauksesta, rangaistuksesta ja tuomiosta, mutta eivät sen

pitämisestä ja siitä huolimisesta. Sillä heitä on kutsuttu vaeltamaan

Jesuksen jälkiä, niinkuin hän vaelsi? Mutta kuinka hän vaelsi? Hän

täytti lain. Sinun tahtosi, Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun

lakisi on sydämessäni, Ps. 40: 9. Tämä oli hänen sanansa: Koko

lain pääsumma on rakkaus, ja Jesuksen elämä on kuva sen rakkauden

täytättämisestä. Kristuksen rakkaus pakottaa niitä, jotka häntä

rakastavat. Kaikki tämä todistaa tunnokkaisuutemme välttämättömästi

kasvavan samassa suhteessa suuremmaksi, mitä enemmän täydymme

Jesuksen rakkaudella. Laillinen olemus on orjallinen ja kuolettava

olemus, jota vastoin evangelinen tunnokkaisuus on todistuksena

sisällisesti uudessa ihmisessä olevan elämää ja voimaa.

Nyt, veliseni, saan kertoa sinulle seurani kutsuneen minua lähtemään

Englantiin. Ehkä 14 päivässä, jos Jumala tahtoo, ennätän meritse

täältä Lontoosen. Minun täytyy jouduttautua myöhäisen vuoden ajan

vuoksi. Rukoile sydämellisesti Jumalaa minun ja omaisieni puolesta,

että matka olisi onnellinen ja Jumala veisi meidät kunniaksensa

sinne, missä parhaiten taidamme häntä palvella. Minä eroan

katkeruudella ystävistäni, joiden keskellä Herra on antanut minun

nauttia sanomatonta siunausta ja missä olen nyt saanut 2 vuotta

työskennellä sanassa ja opissa. Sinuakaan en voi enää suoraan

palvella. Sinä saat nyt kirjoittaa t:ri Paterson'ille. Ne 200 ruplaa,

jotka eräs täkäläinen hyvä ystävä on vuosittain sinulle luvannut,

olet saapa Paterson'in kautta. Uuden vuoden aikana ne saanet; minä

olen puuhaava siitä. Kun sinä Paterson'ille ilmoitat, missä sinä

aikana oleskelet, niin lähetetään rahat sinulle. Asuinpaikkani, jos

Herra minut hyvin Lontoosen auttaa, ilmoitan vastedes, jos sinä

tahtoisit kirjoittaa minulle. Kuitenkin uskon, että Paterson'kin

lähettänee kirjeet minulle, vaikka niitä en saane kaualle

käsiini. Kiitoksia nyt, rakas veljeni, kaikesta ystävyydestäsi ja

uskollisuudestasi. Näyttää siitä, kuin emme enää koskaan tässä

elämässä saisi persoonallisesti tavata toisiamme. Mutta olkaamme

Herramme Jesuksen rakkaudessa aina sidottuna yhtehen. Minä toivon

Herran vievän meidät yhteen kirkkaudessa. Nyt, Herra siunatkoon

sinua, vaimoasi ja lapsiasi, ja tehköön sinut Herrasi palveluksessa

uskolliseksi ja edistyväiseksi! Paterson, Boudon, Kjellström, rouva

Holmström ja kaikki muut rakkaat ystävät sanovat sinulle terveisiä.

Jesus olkoon sinun, omaisiesi ja kaikkein meidän kanssamme! Toivoo

Kornelius Rahmn.

Henrik Renqvist · 第 23 / 97 题