Kaikkein rakkahin veli! Kirjeesi 7 p:ltä heinäkuuta olen oikein
saanut. Tieto semmoisestaki terveydestäsi ihastutti meitä kaikkia,
kun ei se sinua estä työskentelemästä ja vaikuttamasta Herran työssä
mahdollisten asianhaarain mukaan. Kirjeesi niille kahdelle ystävälle,
joille sinä useasti sanotusta kirjasta kirjoitit, ovat myöskin
tulleet perille ja hekin käskevät sanoa sinulle hyvin rakkaita
terveisiä. Muutamat syyt ovat estäneet heitä antamasta siitä kirjasta
sinulle selkeää vastausta. Ja, sinulla ei ole enää odotettavana
kirjaa eikä vastausta. Älä koskaan enää kirjoita siitä asiasta. Se
painos, joka siitä tehtiin muutamia vuosia sitte erään yksityisen
kustannuksella, on nyt aivan loppuun mennyt, eikä sitä enää koskaan
uudisteta. Eräällä toisella yksityisellä henkilöllä, joka asui
Raamattuhuoneessa, oli niitä omasta puolestansa kaupaksi, ja koko
asialla ei ollut mitään yhteyttä Raamattupuodin kanssa, niinkuin
sinä sitä kutsut. Siinä ei koskaan ole ollut muuta, kuin Raamatuita
ja Uusia Testamenttia kaupaksi; kaikki muut eivät kuulu laitoksen
tarkoitukseen, eikä niitä siis saata sieltä odottaa, eikä pidä etsiä.
Kirjeestäsi näen, ettei asia kihlakunnan oikeudessa ole vielä
päättynyt. Se on ihmisellisesti tuomiten ja puhuen ikävä seikka. Me
emme kuitenkaan uskalla napista siitä, vaikka me yhtä hyvin, kuin
luultavasti sinäkin, mielellämme näkisimme asian jo hyvin päätetyksi.
Sillä ken saattaa tietää, minkä tähden Herra on hyväksi nähnyt
antaa sinulle tätä kärsimistä. Epäilemättä se ei ole ollut hyödyttä
sisälliselle ihmisellesi. Ja kun kaikki se hyöty on voitettu, mitä
sillä on voitettava, niin pääsetkin sinä varmaan vapaaksi tämmöisestä
vaikeasta kärsimisestä. Kuitenkin on eräs pyytänyt minua kysymään:
jos sinulla on mitään toivoa saada asia pian päätetyksi? -- -- --
Se on vaikuttanut suuren mielihyvän kaikissa täkäläisissä Jumalaa
rakastavissa sieluissa, jotka ovat saaneet kuulla siitä, että sinä
pian saatat antaa neljä ilmoittamaasi korkea-aatteista kirjaa
ilmestyä päivän valoon ja tulla yhteisen kansan käsiin. Antakoon
Herra tähän siunauksensa ja sanansa taivaan kasteena pehmittää
ihmisten sydämet ja valmistaa niitä vastaan ottamaan pyhästä
Raamatusta elämän sanaa, mikä on elävä siemen, joka yksin voipi
tehdä meidät osallisiksi Jumalan luonnosta, jolloin me pakenemme
maailman katoavaisia himoja! Todistukseksi siitä osan otosta, jota
täällä vilpittömimmät sydämet osoittavat tämmöiselle hankkeelle, olen
saanut toimekseni tässä lähettää sinulle 200 ruplaa pankkoseteliä
painokustannusten suorittamiseksi, jottet sinä tarvitse käyttää omia
väljiä tulojasi, etkä joutua suurenlaiseen velkaan. Tämä on uusi
todistus taivaallisen Isän ja Herramme Jesuksen sydäntä taivuttavasta
voimasta, jonka minäkin tiedän antavan uskollesi uutta voimaa ja
kehoitusta pysyväisyyteen ja hyvää kulkuasi jatkamaan loppuun asti.
Minä nyt otan puheeksi sen tärkeän pykälän kirjeessäsi, joka minua
kaikkein enimmän huvittaa. Sinä puhut ajattelevasi itsesi ja maailman
kieltämistä ja valppautta päästäksesi sen likempään yhteyteen,
joka sieluasi rakastaa ja rakkauden yhteyteen hänen kanssansa
täydellisemmin, kuin ennen. Sinä valitat hitauttasi ja sanot
jättäneesi terveysveden juonnan, ettei mielettömäin ihmisten seura
kokonaan estäisi sinua aikeestasi. Yhtä täydellisesti kuin hyväksyn
päätöksesi, yhtä sydämellisesti toivon onnea sinun aikeellesi
tunkeutua taivaan valtakuntaan ja vaikka itsessäsi aina heikkona,
kuitenkin Kristuksen armosta väkevänä ja voimakkaana saartaa sitä
luoksesi. Mietiskellessäni ja ajatellessani lausuntoasi, syttyy
minussa sydämellinen halu päästäkseni sellaiseksi, kuin minun
pitäisi olla. Minä kyllä jotenkin tiedän kuinka laitani pitäisi
olla -- mutta mikä minä olen? Kun toisinaan ajattelen useasti
kurittaneeni, muistuttaneeni, opettaneeni ja kehoittaneeni muita
ja katson itseäni, niin vapisen; sillä minä muistan sanat: kenelle
paljo on annettu, häneltä paljo vaaditaankin. Ihmeellistä kuitenkin,
että minä olen havainnut omat muille lausutut sanani ja puheeni
olevan salaman säteinä omassa sielussani ja pakottajana heittämään
sitä, mitä muissa soimasin, mutta samalta huomasin olevani siihen
voimaton. Ei mikään paremmin ja pontevammin vakuuta meitä sydämemme
synkeästä turmeluksesta, kuin hitaus rakkautta rakastamaan. Se on
jotakin aivan luonnotonta, ettei rakasteta. Täällä ei ole ketään
ihmistä, joka ei rakasta ja tahdo itseänsä rakastettavan. Mutta
minkätähden ei tahdota rakastaa Jesusta, joka ensin on meitä
rakastanut? Minkätähden ainoasti tämä käypi hitaasti, kun muutoin
rakkaus vanhempiin, lapsiin, vaimoon, ystäviin, hyväntekiöihin y.m.
on helppo asia, joka sujuu itsestänsä. Oi, kuinka syvälle olemme
vajonneet Aatamin lankeamisella! Ja olemmepa sittemmin varsin syvälle
itsemme vajottaneet lihallisuutemme tyydyttämisellä! -- Kuitenkin
olkoon Jumalalle ylistys hänen sanomattomista lahjoistansa! Armon,
avun, pelastuksen, elämän, valon, ojennuksen, voiman olemme saaneet
Jesuksen Kristuksen ansiolla. Sentähden saattoikin apostoli antaa
tämän kehoituksen: iloitkaat aina Herrassa; ja taas minä sanon:
iloitkaat! Fil. 4: 4.
Maailma ja maailman omaisuudet ovat petolliset, ja mitä paremmin
opimme tuntemaan niitten tyhjyyttä ja arvottomuutta, sitä paremmin
ja helpommin käy myöskin niitten kieltäminen, etenkin kun jo
olemme saaneet maistaa Herraa, kuinka makea ja suloinen hän on.
Alinomainen rukouksissa seurusteleminen Herran kanssa ja pyhän
ehtoollisen ahkera nauttiminen ovat kaksi arvokasta välikappaletta
maun saamiseksi hänestä. Raamatun lukeminen tutkimalla, ikäänkuin
Herran silmäin edessä, antaa ihmeellisen voiman ja heräyksen.
Parin värsynkin hyvästi ajatteleminen, kun niitten annetaan olla
leipäpalana taskussa syötäväksi päivän pitkään, olen havainnut
kelvolliseksi välikappaleeksi pitämään oikeassa mielialassa. Silloin
saattaa tehdä paljon vähällä vaivalla. Tämä on suuri taito ja syvä
salaisuus, jota useammat eivät käsitä. Tässäkin saamme kuitenkin
havaita, ettei saatana anna asian edistyä häiritsemättä. Hän antaa
meidän pelästykseksemme kuulla ärjymistänsä. Kuitenkin pelastaa Herra
jumaliset kiusauksista. Pelastukoot sinä, minä ja meidän omaisemme ja
kaikki lähellä ja kaukana pahasta!
Kornelius Rahmn.