Sydämellisesti rakastettu veljeni Kristuksessa Jesuksessa! Viime
syksystä asti, jolloin Porvoosta läksit Liperiin, en ole vähintäkään
kuullut sinusta. Sinä kirjoitit minulle vähää ennen lähtöäsi
ja se onkin viimeinen sinulta saamani kirje. Se on herättänyt
rauhattomuutta ja surua sinusta niin hyvin minussa, kuin monessa
täkäläisessä ystävässäsi ja Jumalan lapsissa. Ja tietomme tilastasi
ja matkasi tarkoituksesta vaikutti meihin; vaikka tiesimme ja
toivoimme sinun perheenesi olevan Herran kädessä. Nyt muutamia
päiviä sitte saapui tänne Sortavalasta eräs tuttu ja kristillinen
ystävä, kauppias Boehm, jolta kysyin, josko hän tiesi tai oli
kuullut sinusta? Hän sanoi, ettei hän tosin ollut tuttu kanssasi,
vaan oli kuitenkin kuullut sinun olleen pahasti sairaana ja, että
vieläkin olisit sekä ettei olisi paljon toivoa paranemisestasi. Se
koski meihin kovin syvälle. Nyt huomasin, mikä oli ollut syynä,
etten niin pitkään aikaan kuullut sinusta. Nyt, veljeni, jos vielä
kykenet antamaan minulle tietoa itsestäsi, niin kirjoita kohta kaiken
mokomin, niin, _heti_, jos mahdollista, osoitteella Helmholtsiin,
Raamattuhuoneesen. Elä viivyttele, sillä se on tietämätön, jos minä
jään kauemmaksi Pietariin. Myötäseuraavat ovat ystäväin kokoomat
sinulle. Kun saan varman tiedon, mihin kirjeet sinulle ovat
lähetettävät, niin saat vielä enemmän, jota kristillinen rakkaus
on Herralle uhrannut. Mutta minä toivoisin saada lähettää ne omiin
käsiisi, ettei vihollisesi saisi nielasta niitä. Kirjoita heti, jos
elät, ja sano minulle, missä olet ja kuinka on laitasi, ja mihin on
kirjeesi lähetettävät, että sinä ne saisit.
Herra Jesus, jota palvelet, johon uskot ja jota rakastat, hän
varjelkoon sinua ja antakoon sinulle lohdutusta siipeinsä varjossa.
Vaimoni, t:ri Paterson, Boudon ja muut ystävät pyytävät sanoa sinulle
sydämellisiä terveisiä minun kauttani, ollen kuoloon asti uskollinen
ystäväsi.
Kornelius Rahmn.