Minun rakas ystäväni! Kaikki teidän kirjeenne ovat oikein tulleet
käsiini, ja minä olisin jo kauan sitte niihin vastannut, mutta
osaksi sairaus ja osaksi paljot toimet ovat minua siitä estäneet.
Ensiksi ottakaa vastaan minun kiitokseni niistä huvittavaisista
kertomuksista, joita te olette minulle antaneet Karjalan
uskonnollisesta tilasta. Minä iloitsen varsinkin niistä herätyksistä
useissa pitäjissä, joista kerrotte, ja saatan niitä pitää ainoastaan
Jumalan työnä. Minä kiitän aina Jumalaa, kun kuulen ihmisten heräävän
synti-unestaan, ja, hyläten kapakoissa ja muissa irstaisuuksissa
aikansa vietännän, tuleman yhteen lukemaan Raamattua ja muita
jumalisia kirjoja ja laulamaan Jumalalle kiitosta ja rukoilemaan. Ja
kun minä kuulen, että heidän elämänsä muutenkin on heidän oppinsa
mukainen, uskon heissä Jumalan hengen vaikuttuvan. Minä toivon,
ystäväni, että Jumala on teidän lähettänyt tuohon kaukaiseen seutuun
edistämään hänen työtänsä. Mutta, ystäväni, muistakaa teidän
tehtävänne olevan vaikean ja että teidän on oltava hyvin varovainen,
mitä sanotte ja mitä teette, jotteivät vihollisenne saisi mitään
syytä vastustaa teitä tai Jumalan suuria töitä.
Katsokaa aina, etteivät heränneet laiminlyö käydä uutterasti
kirkossa ja osoittaa sitä kunniaa heidän opettajillensa, kuin
heidän pitää. Heidän on jättäminen heräämättömätkin opettajat
tuomitsematta tai puhumatta heistä halveksimalla. Paljon parempi on,
että he yhdistyvät rukoilemaan laupiasta Jumalaa avaamaan heidänkin
silmänsä, ja saattamaan heidät oikealle tielle. Eipä meillä ole
muuta odotettavanakaan, kuin vihollisia. Se on niin ollut alusta,
ja Vapahtaja on sanonut, että samoin on oleva maailman loppuun
asti. Meillä on samallainen herätys täällä Inkerinmaassa, ja useita
satoja on heräytynyt unestansa Herraa etsimään. Heitä alussa paljon
vainosivat, etenkin heidän opettajansa, joiden velvollisuus olisi
ollut kehoittaa heitä heidän hartaudessansa. He haukkuivat niitä
saarnatuolista ja myöskin ruumiillisesti rankaisivat: mutta kun
sitä rumettiin tuntemaan, olivat he vaarassa menettää kappansa ja
kauluksensa laittomasta menettelystään. Kun se tuli hallituksen
tietoon, oli pispa Cygnaeus'en toimena tutkia asiata, jonka hän teki
hartaan kristityn tavalla, ja iloitsi löytäessään niin paljon hyvää
noissa vainotuissa ihmisissä. Hän kävi heidän rukoushetkissään,
rukoili heidän kanssansa ja neuvoi heitä hylkäämään, mitä heillä
oli väärää. Hän on juuri tänä iltana ollut luonani, neuvottelemassa
minun kanssani, mitä olisi tekeminen tuolle hyvälle kansalle.
Hän on hankkinut Ropsan keisarillisessa huvilinnassa rukoussalin
ja lähettänyt heille nuoren heränneen papin, koska kirkkoherra
on heidän vihollisensa. Voi sitä, joka nyt kokisi vainota heitä!
Mutta heränneet eivät laiminlyö kirkonkäyntiä, eivätkä käyttäydy
sopimattomasti pappia kohtaan. Koetetaan sävyisyydellä ja lempeydellä
poistaa heistä kaikenlaiset huikentelevaisuudet ja kehoitetaan
hartaasti rukoilemaan, laulamaan ja lukemaan Jumalan sanaa ja muita
jumalisia kirjoja. Kunkin seudun heränneistä kokeneimmat valitaan
ja pannaan johdattamaan hartautta joka kylässä ja katsomaan, että
heränneet vaeltavat kelvollisesti, antamatta syytä moitteihin.
Menkää Jumalan nimessä siivosti ja Raamatun mukaisesti julistamaan
Herran evangeliumia ja kehoittamaan heränneitä etsimään Herraa ja
vaeltamaan hänen kunniaksensa. Viholliset kohta uupuvat, varsinkin
huomatessaan kaikki koetuksensa Herran asian estämiseksi olevan
turhat. Ja jos he menettelevät vastoin lakia, saattavat he itsellensä
rangaistuksen, minkä lain rikos ansaitsee.
Minä olen lähettänyt talollisella, joka toi viimisen kirjeen, 40
Raamattua ja 25 Uutta Testamenttiä, jotka minä kokonansa jätän,
ystäväni, teidän haltuunne jaettaviksi maksutta heränneille Liperissä
ja sen läheisissä pitäjissä, tarvitsematta kenellekään ihmiselle
tehdä näistä tiliä. Kirjoita minulle usein ja ilmoita miten Herran
asia on edistynyt, ja ole vakuutettu minun avustani. Teidän
rehellinen ystävänne
Juho Paterson.
P.S. Minä olen melkein kokonaan unhottanut ruotsini.
15. _Rahmnilta_, [Pastori Kornelius Rahmn, joka pari vuotta palveli
Pietarissa, pääsi v. 1825 ruotsin pastoriksi Lontoosen, missä hän
vielä v. 1838 oli. Hän harrasti suuresti lähetystyötä, niinkuin
nähdään hänen kirjeestään, josta on ote painettuna _Sanomia
hengellisissä aineissa_ ("Tidningar i andeliga ämnen") v. 1838.]
Pietarista maalisk. 20 p. 1824.
Minun rakas veljeni! Sinun kirjeesi viime helmikuun 25 p:ltä tuli
minulle aivan oikein ja siitä sydämellisesti kiitän. Tervehdykset
saatoin perille. Tohtori Paterson oli jo ennen saanut sinulta
kirjeen, jonka hän ilmoitti minulle. Sittemmin sai h:ra Boudon
kirjeen ja on nyt jo saanut toisen, vastauksena hänen myöhäisemmälle
kirjeellensä. Kaikista näistä kirjeistä olemme yhtä suurella ilolla
huomanneet sinun voivan hyvin ja olevan terveen _sisällisessä_
ihmisessä, kuin ikävälläkin nähneet _ulkonaisen_ asemasi vielä olevan
huolestuttavaisen. Se kalkki, jonka sinä olet saanut juodaksesi, on
tosin karvas, kuitenkin on Vapahtajan itsensä täytynyt sama juoda,
vaikka hänen juomisensa siitä oli paljoa runsaampi, kuin sinä tahi
kukaan ihminen voipi sietää. "Minun kalkkini pitää teidän juoman ja
teitä pitää kastettaman sillä kasteella, jolla minua kastetaan",
tämän sanoi hän jo Johannekselle ja Jaakobille. Kuitenkin kuuluu
se myöskin: _jos kärsimme, niin myös ynnä hallitsemme_, 2 Tim.
2: 12. Ja minä tiedän sinunkin, veljeni, ilolla näkemäsi sinulle
käytettävän Johanneksen sanoja Ilmest. 1: 9 _minä, teidän veljenne
ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä,
Jesuksessa Kristuksessa_. Murhe auttaa pääsemään valtakuntaan, ja
kärsivällisyys, Jesuksen Kristuksen kärsivällisyys pidättää siellä.
Tällä ajalla ei Herra ole kuitenkaan antanut olla sinun
kehoituksetta, jonka huomaan kirjeestäsi, nimittäin sillä tavalla,
että hän on sallinut sinun löytää sieltä täällä yhtämielisiä
virkaveljiä ja ystäviä, jotka ainakin ovat osaa ottavaiset ja
sääliväiset. Tämäkin on hänen Davidin suusta puhutun armollisen
sanansa täyttämys: _Herra panee kuorman päällemme, mutta hän myös
auttaa meitä_, Ps. 68: 20. Vieläkin rukoilen sinua hakemaan voimaa
näistä sanoista: _Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi; sillä minä
olen sinun Jumalasi minä vahvistan sinua, ja autan sinua, ja tuen
myös sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä_. Es. 41: 10. Anna
evangeliumin vihollisten riehua niin paljon kuin he tahtovat; se ei
tee mitään. He eivät vihaa H. Renqvistiä, vaan Jesusta Kristusta,
jonka asialle he ovat nurjat ja jonka valtikkaa he eivät tahdo
hallitsiaksensa. Lukekoot ja miettikööt kuitenkin 2:sta psalmia,
etenkin 12:ta värsyä! He kyllä luulevat voivansa tehdä suuria asioita
ja ottavat turvaksensa maallisten asiain ajajain juonet, kätkeissänsä
ja kaunistellessansa sydämensä pahuutta evangeliumille, jota he
mittaavat porvarillisen säännön ja ihmisellisten lakien uutteran
pyhityksen muodossa. Mutta Herra on ajallansa riisuva heiltä peitteen
ja asettava heitä esiin alastomina, jolloin, niinkuin profeta Esaias
Herran nimessä sanoo: _Herra tekee tuomion ojennusnuoraksi ja
vanhurskauden mitaksi, niin pitää rakeet karkoittaman pois väärän
turvan, ja veden pitää viemän tulen pois_, Ef. 28: 17. Ei päästäsi,
veljeni, ole hiuskarvaakaan putoava maahan Herran tahdotta.
Asiasta, josta tiedät meillä olleen tekemistä, kun olit täällä,
ei ole mitään kuulunut. Asianhaarat eivät liene vielä myöntäneet
mitään enempää tointa. Asia on semmoista laatua, että täytyy olla
kärsivällisyyttä ja odottaa, mitä Herra sallii tapahtua ja katsoa,
milloin hänen aikansa tulee. Ei mitään saada tässä pakoittamalla
aikaan. Jumala on ohjaava ihmisten sydämet ja antava tilaisuuden.
Minä en vielä mitään tiedä.
Paitsi mitä luutnanti Boudon on kerännyt, olen minäkin ystävieni
kesken saanut vähän kokoon sinulle, vaan en tahdo niitä nyt lähettää,
kun en varmuudella tiedä, jos vielä olet Porvoossa tai muualla.
Sentähden toivoisin, että sinä saattaisit ilmoittaa olostasi minulle
sekä sanoa kenelle tai millä osoitteella minä vasta saattaisin
lähettää ne. Jos et vielä ole lähtenyt Porvoosta, vaan ihka nyt olet
lähtemäisilläsi Turkuun, niinkuin olet sanonut, niin rukoilen sinua
mennessäsi käymään tohtorien Rancken'in ja Ignatius'en luona ja
sanomaan heille terveisiä minulta ja rakkaalta vaimoltani.
Lähinnä sinua on minun paha mieleni rakkaasta vaimostasi ja
lapsistasi. He saavat aikasin oppia kantamaan Kristuksen ristiä.
Herra vahvistakoon ja auttakoon heitä! Minä luulen, että sinä, jos se
on mahdollista, koettaisit saada tavata rouva Lesréniä Hatanpäässä.
Minä olen vakuutettu, että hän, jos mahdollista on, auttaa sinua
myöskin käännöksiesi painattamisessa. Jos häntä saat nähdä, niin sano
hänelle meiltä sydämmellisiä terveisiä. -- Täällä liikkuu nyt paljon
tautia. Tohtori Paterson ei ole oikein terve. Meidän pastori Richard
Knill on muutaman viikon ollut sairas. -- Kaikki ystävät käskevät
sanomaan sinulle sydämellisiä terveisiä! Toivoo
Kornelius Rahmn.