Syvimmässä nöyryydessä uskallan täten rukoilla kumoamaan korkeasti
kunnioitetun Porvoon tuomiokapitulin päätöstä 15 p:ltä elokuuta
tänä vuonna, jolla minua on kielletty toimittamasta papillista
palvelusta siksi, kun minua vastaan nostetut jutut lopullisesti
päätettäisiin. Aina siitä asti, kun minua Jumalan armolla kutsuttiin
ja meidän evangelisen seurakuntamme kirkon tavan mukaan laillisesti
määrättiin saarnavirkaan, on ollut sisällisin haluni ja uskollisin
toimeni Jumalan pyhän Sanan julistamisella, semmoisena, kuin
se pyhässä Raamatussa puhtaasti ja selvästi opetetaan, koettaa
edistää Jesuksen valtakuntaa maassa. Millä tavalla tässä olen
onnistunut, ei ole minun arvosteltavana; kuitenkin iloitsen, koska
tiedän työskennelleeni parhaan tietoni ja voimani mukaan, ollen
vakuutettuna, ettei istuttaja ja kastelija, vaan Jumala kasvun
antaa. Semmoisessa säädyssä, jossa jokainen ahkera työskentelijä on
alttiina monellaisille kiusauksille, en ole odottanut häiritsemätöntä
menestystä, mutta koska elän kristillisessä seurakunnassa ja kun
minulla on valistunut ja lempeä hallitus, joka helleydellä puolustaa
jokaisen alammaisensa oikeutta, uskallan minä kuitenkin pyytää Teidän
korkeasuosioista tointanne kärsimiseni vähentämiseksi. Eksyneitten
ihmisten toimesta ovat minun hyvät ajatukseni pahasti vääristeltyinä,
minun ehkä varomattomat, mutta kuitenkin hyvää tarkoittavat toimeni
kovasti kanneltuina ja tuomittuina saattaneet minut pitkälliseen
käräjöimiseen, joka on monessa suhteessa katkeroittanut elämäni ja on
myös ollut syynä siihen kovaan onneen, mikä nyt korkeasuosiollisen
tuomiokapitulin päätöksellä näkyy kohtaavan minua. Minä en
mitenkään ymmärrä olevani keisarillisen majestetin armollisella
käskykirjalla 2 p:ltä elok. v. 1823 määrätty, etten, paitsi julkista
jumalanpalvelusta, muitten ihmisten seurassa saisi rukoilla ja
kiittää Jumalaa sekä yhteiseksi hengen vahvistukseksi lukea ja
tutkistella Jumalan pyhää Sanaa; mutta jos semmoista olisi käsketty
edellä sanotussa armollisessa käskykirjassa, niin en ole vastoin
parasta tahtoani saattanut olla rikkomatta sitä vastaan. Sillä minun
olisi pitänyt saada, paremmaksi ohjeekseni, ote edellä sanotusta
armollisesta käskykirjasta, vaan se ainoastaan luettiin minulle
kerran hätäisesti, niin etten minä mitenkään saattanut sitä oikein
käsittää ja muistaa sen sisältöä; ja kun se olisi ollut enemmän
yhtä pitävä hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen tahdon
lempeyden kanssa, että minua ensimmäisestä rikoksesta armollista
käskykirjaa vastaan olisi hellästi ja vakaisesti muistutettu paremmin
noudattamaan sitä, joten minä olisin saanut oikean tiedon sen
sisällöstä, on minua ensimäisestä rikoksesta niin kovasti rangaistu,
jotta minut saatettiin mitä vaikeimpaan tilaan. Minua ei ainoastaan
ole estetty ansaitsemasta jokapäiväistä leipääni, mutta myös ehkä
koko elinajakseni eroitettu toimittamasta sitä virkaa, joka on ollut
koko onnellisuuteni ja jossa olen saattanut edistää kansalaisteni
menestystä. Sillä minulta alkaa mennä kaikki toivo, ettei nuo minua
vastaan nostetut käräjöimiset koko minun elinaikanani lopu. Minä en
saata enkä uskalla arvostella kuinka oikein korkeasti kunnioitettu
h:ra tohtori, piispa ja ritari on eräitten pahansuopain panetteliain
todistamattomista ja laillisesti tutkimattomista kertomuksista minua
suoraan ja välittämättömästi häväistyt korkean hallitsijan luona,
-- joka on ollut syynä edellä sanottuun armolliseen käskykirjaan;
mutta että tämän korkean käskykirjan isällinen ja lempeä tarkoitus on
kovasti selitetty ja sovitettu tässä minulle onnettomalle miehelle,
joksi itseni varsin hyvin tunnen -- tämmöinen menettely on aivan
odottamatonta meidän aikana, jolloin valistuksen kynttilän pitäisi
poistaa kärsimättömyyden pimeää pilveä ja jolloin ei omantunnon
rauhan pitäisi olla uskonnollisten riitojen ja vainoamisten esineenä.
Turvaa, sääliväisyyttä ja ainakin armeliaisuutta toivoin minä olevan
esimiehissäni ja kanssatyöskenteliöissäni Kristuksen viinimäessä, kun
minä vakaasti uskallan luottaa siihen, ettei minua koskaan saateta
syyttää harhaopista tai pyhästä Raamatusta ja meidän yleisiksi
valtuutetuista oppikirjoistamme poikkeamisesta, joka pitäisi helposti
huomattaman konsistorion kovasta tarkastamisesta koetus-ajallani
Porvoossa. -- Minä olen seurannut ja uskonut pitäväni seurata meidän
evangelisen seuran monen kunnioitettaman miehen esimerkkiä, ahkerasti
ja uskollisesti edistäen Jumalan pyhää ja totista Sanaa -- ja tätä ei
pitäisi koskaan katsottaman viaksi tämmöisellä ajalla, jolloin meidän
korkea hallituksemme on antanut esteettömän suostumuksensa siihen.
Näillä perusteilla rukoilen minä sentähden syvimmässä nöyryydessä
kumoamaan useasti sanottua korkea-arvoisen tuomiokapitulin päätöstä,
syvimmällä kunnioituksella
H. Renqvist.