Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa olen nähnyt velvollisuudekseni
alammaisuudessa ilmoittaa, mitä h:ra tohtori ja pispa on tahtonut
antaa minulle tietää niistä eri pitäjissä Savossa ja Karjalassa,
mutta etenkin Iisalmen ja Liperin pitäjissä pidetyistä kokouksista,
joissa suuri joukko ihmisiä _heränneitten_ nimellä antautui
hartausharjoituksiin, jotka tunnettuna monin puolin poikkeavaisiksi
totisen kristillisyyden käskyistä ja evangelis-Lutherilaisen kirkon
tavoista, ynnä sopimattomasta vaikutuksesta kokouksessa olleitten
mielialaan, elämään ja käytökseen, niin hyvin tämän suhteen kuin
myös aikain, jolloin kokouksia pidettiin sekä mitä niissä ja niiden
yhteydessä tapahtui, havaittiin oleman mietittävää laatua, jottei
niitä pitäisi jättää huomaamatta.
Kun asian Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa esittelin, oli Hänen
Majesteettinsa tutkiessansa siinä ilmoitettua, nähnyt sen olevan
huolestuttavan, että hänen alamaisensa edellä sanotulla seudulla
olivat pitäneet uskontoharjoituksia, jotka, eroten muun seurakunnan
jumalanpalveluksesta ja ollen kovin poikkeavaiset siitä, tuottivat
semmoisen eripuraisuuden hallitsevassa kirkossa, jotta siitä on
myöskin pelättävä epäjärjestystä yhteiskunnallisessa keskuudessa;
mutta kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on nähnyt suuren
varovaisuuden olevan alussa tarpeellisen eksyneitten oikaisemisessa,
niin on Hänen Majesteettinsa armossa tahtonut, että hallituksen huoli
tässä asiassa on rajoitettava ainoastaan auttamaan seudun papistoa
tilaisuuteen häiritsemättä toimittamaan kutsumustansa ja opettamaan
eksyneitä Lutherilaisen kirkon uskontunnustuksessa niin, ettei,
kuten on tapahtunut, siinä mikään määrän opin harrastaja, saatuansa
suurenlaisen luottamuksen, häiritsisi sitä vaikutuksellansa.
Ja koska armovuoden-saarnaaja Henrik Renqvist on vaikuttanut eräässä
osassa Liperin pitäjäläisiä mielenhaluttomuutta pitäjän papistolle
ja heidän opettamillensa kristinopin tiedoille, sekä ne hänen eri
kokoushuoneessa määräämänsä jumalisuusharjoitukset ovat synnyttäneet
omituisen seurakunnan, jota hän on koettanut kaikella ahkeruudella
aina enemmin ja enemmin laajentaa; niin on Hänen Keisarillinen
Majesteettinsa armossa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa
sekä kunnioitettavaa Porvoon konsistorioa peräyttämään Renqvistin
määräystä armovuoden-saarnaajaksi Liperiin, heti eroittamaan hänet
sieltä, sekä antamaan hänelle toisen viran, jonka Hänen Keisarillinen
Majesteettinsa tahtoo määrätä Porvoon kaupunkiin, jotta h:ra tohtori
ja pispa sekä konsistorio olisi tilaisuudessa tarkkaavaisuudella
katsoa tämän pappismiehen käytöstä ja tekoja, sekä alussa
soveliaalla tavalla saattaa oikaista, jos siinä joskus huomattaisiin
ajattelemattomuutta ja rikosta. Jos nykyään Porvoossa ei olisi
avoinna semmoista palkallista virkaa, johonka Renqvistin saattaisi
määrätä tai asettaa, on hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollinen
tahto, että siksi, kun semmoinen virka jääpi avonaiseksi, joku
papillinen toimi Porvoossa hänelle katsottaisiin sopivalla palkalla,
jonka h:ra tohtori ja pispa sekä konsistorio saapi määrätä ja joka
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa omassa käytännössä olevasta
vararahastosta on maksettava. Muutoin tahtoo Hänen Keisarillinen
Majesteettinsa h:ra tohtorin ja pispan vakaisesti nuhtelemaan
pappismies Renqvistiä heti hänen Porvooseen tultuansa kysymyksessä
olemasta virkavelvollisuutta vastaan sotivasta menettelemisestä,
kuin myös sen ohessa muistuttamaan häntä vasta välttämään semmoisia
vikoja, jos tahtoo päästä laillisesta rangaistuksesta. Samoin
käsketään armossa h:ra tohtoria ja pispaa sekä konsistorioa
papistolla niissä pitäjissä, joissa on kysymyksessä olevia
jumalisuusharjoituksia kuultu, varoituttaa sopivilla kuvauksilla
Jumalan sanasta ja kaikella helleydellä eksytettyjä tästä lähtien
paremmin huomaamaan niitä opetuksia, joita papisto jakaa, pysymään
ainoastaan oikeassa uskonopissa ja yhteisissä maassa säädetyissä
uskonnon-harjoituksissa, sekä hiljaisessa ja totiselle kristitylle
arvollisessa vaelluksessa.
Jos ehkä saattaisi tapahtua, että edeltä sanotut kokoukset ja
erinäiset hartausharjoitukset kaikesta tästä huolimatta, sen
sijassa, kun pitäisivät vähentymän ja lakkaaman, ilmaantuisivat,
jotta hänen keisarillinen majesteettinsa täytyisi jättää rikkovaiset
vakaisempaan kohteluun, ja kun hänen majesteettinsa on tahtonut
lujentaa vakuutuksensa, mitä semmoisessa suhteessa oikeammin pitäisi
tehdä, jos niin surkuteltavasti olisi, että jossakussa Suomen
hiippakunnassa semmoinen epäjärjestys seurakunnissa ilmaantuisi, niin
on hänen keisarillinen majesteettinsa tahtonut käskeä h:ra tohtoria
ja pispaa, kuin myös Porvoon tuomioprovastia, professori, ritari
ja tohtori Mauno Alopaeusta kokoontumaan Turussa h:ra arkkipispan
ja sikäläisen tuomioprovastin kanssa tästä asiasta neuvottelemaan,
ja sitte ilmoittamaan hänen keisarilliselle majesteetillensa tässä
kokouksessa asiasta ilmaantuneet mielipiteet ja alamaisen lausunnon
niistä toimista, joihin olisi ryhtyminen, jos edellä mainitut suhteet
valtaan pääsisivät. [Kirjoittaja ei ole saanut mainitun kokouksen
keskusteluja ilmoittaaksensa kirkon arvokkaimpain miesten lausumia
ajatuksia ja neuvoja pietismin hävittämiseksi maasta. Kirjoittajan
muistutus.] Ja on hänen keisarillisen majesteettinsa sallinut h:ra
tohtorin ja pispan sopia ajasta kysymyksessä olevalle kokoukselle
arkkipispan, tohtori Tengström'in kanssa. Tästä hänen keisarillisen
majesteettinsa määräyksestä, joka nyt myöskin annetaan h:ra
arkkipispalle ja hän määrätköön h:ra tuomioprovastin Gadolin'in,
saan minä armollisimmalla käskyllä pyytää teitä, h:ra tohtori ja
pispa, hyväntahtoisesti ilmoittamaan h:ra tuomioprovastille, tohtori
Alopaeus'elle; kuin myös saan ilmoittaa v:n 1807 reklementissä
määrätyn kyyti- ja päivärahan maksettavan teille, h:ra tohtori ja
pispa, sekä h:ra tuomioprovasti, tohtori Alopaeus'elle, matkalla
äsken mainitussa tarkoituksessa Turkuun edellä sanotusta, hänen
keisarillisen majesteettinsa erinäisestä vararahastosta.
Lopuksi on hänen keisarillinen majesteettinsa tässä asiassa
armollisesti julistanut, että papistoa niissä seurakunnissa, joissa
muistutetuilla harhaopeilla on ollut puolustajia, pitäisi varoittaa
hyvin vaarinottamaan seutunsa uskonnollisesta tilasta, sekä samalla
määrätä, että jos edellä valitettu paha leviäisi ja kasvaisi tai
myös tuottaisi rikoksia seurakunnan järjestyksessä, silloin siitä
heti ilmoittamaan h:ra tohtorille ja pispalle, jonka pitää asiasta
hänen keisarilliselle majesteetillensa alammaisuudessa tarkasti
ilmoittamaan.
Täydellä kunnioituksella Pietarissa elok. 2 pv. 1823.
Rob. H. Rehbinder.
Oikein kirjoitetuksi täkäläisen konsistorion arkistossa säilytetystä
alkukirjoituksesta todistaa, Porvoon tuomiokapitoliossa elok. 17 pv.
1825.
Käskystä:
Adolf Boman.
Konsit. Notario.
12. _Kappalaisen Lauri Tallgren'in muistikirja_ tammik. 23 päivältä
v. 1826.
Useoita kertoja kysyttyäni Lovisan postikonttorissa, sain viimeinkin
17 p. tätä kuuta korkeasti kunnioitettavan konsistorion virkakirjeen
15 päivältä elokuuta viime vuonna virkaatoimittavan (pedagogi-)
koulurehtorin H. Renqvistin olosta luonani viime kuluneena
heinäkuuna. Tosi on, että minä eräässä kirjeessäni pojalleni
Augustille käskin hänen sanoa terveisiä Renqvistille ja rukoilla
häntä, jos se hänelle soveltuisi, heti lukukauden loputtua tulemaan
joksikuksi ajaksi luokseni, sillä minä toivoin saavani häneltä
apua virantoimituksissani, kun leini sinä aikana vaivasi oikeaa
kättäni, ja toivoin, koska ei mitään apua ollut Pernosta saatavana,
vähintäin viikon vapautta, saattaakseni pitää hauteita kipeällä
paikalla. Minä en tiennyt, ettei Renqvist saisi edes lupa-asioinakaan
lähteä Porvoon kaupungista. Ei hän saapunutkaan luokseni ennen, kun
heinäkuun lopulla, jolloin minun käsivarteni jo parani. Sekin on
myös totta, että hän täällä ollessansa piti rukouksia parina kolmena
iltana luonani, kerran majuri ja ritari Gripenberg'in tyttärinensä,
sekä maamittari Forsman-vainaan lesken, kuin myös minun muutamien
palvelioitteni läsnä ollessa. Sen teki hän kehoittamattani ja
sillä tavalla, että, sitte kun pieni seuramme oli puhellut yhtä ja
toista uskonnollisista asioista ja Renqvist oli lukenut muutamia
kauniita paikkoja Arndt'in Totisesta Kristillisyydestä, ehdotti hän
lopettamaan keskustelumme Jumalaa rukoilemalla, jota ei kukaan meistä
tahtonut kieltää; sillä me uskomme vielä olevamme velvolliset Jumalaa
avuksi huutamaan yksinäisyydessä ja muitten kristillismielisten
henkilöitten parissa, sekä Kristuksen lupauksensa mukaan oleman
vieläkin niitten seassa, jotka Hänen nimessään kokoontuvat.
Sunnuntaina, 24 p. heinäk. toimitti hän minun pyynnöstäni
alttaritoimet kirkossa, jossa ei kuitenkaan ehtoollista sinä päivänä
jaettu. Jumalanpalveluksen päätettyä läksin minä heti kirkosta
ripitysretkelle 6/4 penikulman matkalle, jolla aikaa Renqvist pitäjän
tuvassa piti lyhyen puheen sille kirkkoväelle, joka sinne jäi, ja
lopetti kokouksen rukouksella.
Sanotun majorin luona Liljendalin kartanossa oleskeli Renqvist täällä
ollessansa kaksi tai kolme päivää, ja lienee sielläkin tapansa
mukaan pitänyt uskonnollisia keskusteluja ja rukoushetkiä; mutta
ketä ja kuinka monta henkilöä siellä on ollut läsnä, en ole tahtonut
tiedustella, koska minä mieluisemmin toivon pidettävän semmoisia
harjoituksia, kuin muita turhia ja lihallisia ajanviettoja. Muita
kokouksia ei Renqvist tietääkseni ole täällä pitänyt, eikä myöskään
kutsunut ketään edellä sanottuihin. Hänen tapansa näkyy oleman, että
jos hän missä löytää yhden tai useamman, tunnettuja tai tuntemattomia
ihmisiä, tahtoo hän mieluimmin puhella heidän kanssansa hengellisistä
aineista; tapa, jota meidän valistuneella ajalla hylkivät kaikki
seurat, joka ilmoittaa varsin selvästi hengellistä elottomuutta
meidän aikaisissa ihmisissä.
Liljendalissa 23 p. tammik. 1826.
Lauri Tallgren.