Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi
ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää
oleman tapana ahkera rukous, ja yhteisesti kaikkinaisen synnin
välttäminen, mutta erinomattain, ettei hän riko Jumalan käskyjä
vastaan, jotka laissa kirjoitettuina löytyvät. Neuvot tähän ovat
seuraavaiset:
1:sen _käskyn jälkeen_, pitää hänen välttämän kaikkinaista epäjumalan
palvelusta, kuin ovat: velhoin avun etsimiset, taikaukset, uhraukset,
päiväin valitsemiset ja kaikkinaiset rajoitukset, olkoot ne mistä
laadusta hyvänsä; välttämän ahneutta, maailman kunniaa, iloa ja
ystävyyttä, koreutta ja hyviä päiviä, jotka kaikki tulee epäjumalan
palvelukseksi.
2:sen _käskyn jälkeen_, välttämän sen korkian Jumalan kalliin nimen
mainitsemista turhissa asioissa, kiroilemista ja vannomista, turhia
puheita ja jaarituksia Matt. 12: 36. Mutta sitä vastaan hengessä ja
totuudessa avuksi huutaman Herran nimeä, pitämän ajatuksensa koossa
rukouksissa ollessansa, oleman ahkera rukoilemaan, kiittämään,
ylistämään ja kunnioittamaan Herran nimeä.
3:nen _käskyn jälkeen_, muistaman pyhittää lepopäivän, niinkuin
katekismus opettaa, pyhillä ajatuksilla, puheilla ja töillä; oleman
ahkera sanan kuulia ja lukia, rukoilia ja veisaaja, kirkossa ja
jumalisissa seuroissa käviä, välttämän askareita, matkustuksia,
myllyjä ja muita toimituksia, kalastamista, linnun pyyntöjä, kylässä
juoksemista, makaamista ja laiskuutta, häissä, läksiäisissä, maahan
paniaisissa ja muissa kestissä vieraana olemista, ja kaikkea muuta,
jossa sabatti-päivän pyhittämistä jollaki muotoa estämään tulee.
4:nen _käskyn jälkeen_, osoittaman kuuliaisuutta vanhenemille,
isännille ja emännille, esivallalle ja opettajille kaikissa, kuin
ei tule olemaan Jumalaa eikä omaatuntoa vastaan. Ei vastaamaan
kiljumalla eli eripuraiselta puheella, eikä suuttuman, ehkä
nuhdellaan ja pahoilla sanoillasi kohdellaan; ei oleman ynsiä, eikä
tyly ketään kohtaan. Pitämän perheestänsä ja lapsistansa vaari, että
heti tottuisivat Jumalaa tuntemaan ja pelkäämään; pitämään rukouksia
heidän kanssa joka aamu ja ehto ja lukeman joka päivä Raamattua eli
muita jumalisia kirjoja.
5:nen _käskyn jälkeen_, välttämän sielunsa tappamista, ja sentähden
laittaman pelvolla ja vapistuksella, että autuaaksi tulisi; niin myös
välttämän lähimmäisen vahingoittamista sielun ja ruumiin puolesta;
mutta sitä vastaan häntä auttaman, holhoman ja hengen vaarassa
varjeleman.
6:nen _käskyn jälkeen_, oleman puhdas ajatuksissa, puheissa,
töissä ja käytöksissä, olkoon se aviosäädyssä eli ulkona siitä;
elämän sovinnolla avio-säädyssä ja kärsimän, ehkä jumalatoin olisi
toispuoleinen.
7:nen _käskyn jälkeen_, välttämän kaikkinaista varkautta ja
näpistelemistä, niin ettei mitään salaistakaan vilppiä tapahtuisi
ketään kohtaan; ettei isännät pidätä palkollistensa palkkaa, eikä
palkolliset tee laiskasti isäntäinsä töitä, eikä heiltä mitään
näpistele; ettei esivallalle vääryyttä tehdä siinä kuin heille tulee;
ei ottaman korkoa lainan edestä, eikä lainaa kieltämän, silloin kuin
taidetaan auttaa. Ei oleman ahne kaupan ja viinan myömisen kautta,
eikä oleman täytetyn viinalla, vaan Pyhällä Hengellä. Ef. 5: 18.
8:nen _käskyn jälkeen_, välttämän panetusta ja parjaamista, olkoon
kuka ihminen hyvänsä; risti-veljeä taikka sisarta nuhteleman
kahden kesken ensin, ja jos ei se auta, ottaman kaksi eli kolme
ja nuhteleman niiden kanssa, ja jos ei sekään auta, ilmoittaman
seurakunnalle Matt. 18; mutta ei muutoin huuteleman hänen
erhetyksiänsä ja rikoksiansa. Välttämän käräjän käymisiä niin paljon
kuin mahdollinen on, käräjä-herroin lahjomisia ja muulla luvattomalla
ja sopimattomalla tavalla asiansa valvomista, ehkä vielä oikia asiaki
olisi. Käräjän asioissa ensin tutkia ja kysyä ennenkuin puuttua niitä
alkamaan. 1 Kor. 6.
Tämä koskee yhdeksänteenki käskyyn.
10:nes _käsky_ käskee: ei valtaamaan kamalasti lähimmäisen
palvelioita pestaamisen kautta, mutta ei myös isäntäin ja emäntäin
ottaman jumalattomia palvelioiksi eli huonemiehiksi; itsensä ja
perheensä hämmennykseksi; eikä palvelus- ja lois-väen menemän
jumalattomitten huoneisin ja leipään, sen kautta lankeemaan pois
armon tiestä.
Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niitten sallitaan kantaa
heränneen nimeä ja käydä Herran pyhällä ehtoollisella niin usein kuin
he oman tuntonsa lohdutukseksi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät,
pidetään pakanoina ja publikanina. Ja sentähden pannaan kyläkuntiin
päällys- eli katsomusmiehet.
Jos joku näkee virheen ja vilpin toisessansa, sen pitää häntä kahden
kesken nuhteleman, ja sitte se ilmoitetaan peräänkatsomus-miehelle,
jonka tulee sitte nuhdella; ja jos ei se auta, niin ilmoitettakoon
koko heränneitten joukolle, ja sitte pitää häntä joukon läsnä-ollessa
nuhdeltaman. Ellei sekään auta, niin hän pitää pois hyljättämän.
Matt. 18.
Peräänkatsomus-miesten pitää myös vaarin ottaman aluskuntansa
heränneistä, jos he tarttuvat vietteliän neuvoon, eli sen kaltaisen
ihmisen neuvoon, joka toisin vääntelee Jumalan sanan ja autuuden
opin, olkoon senlainen vietteliä sitte omasta tahi vieraasta
pitäjästä; niin myös estämän eli poiskieltämän näyt, unennäöt ja
niitten ilmoittelemiset ja selitykset, niinkuin myös kielillä
puhumiset ja niitten tarpeellisuuden. Ja jos joku vieraan maan
ihminen ilmaantuu, joka sanoo itsensä hengelliseksi ja olevansa
jotaki, ja rupee ilmoittamaan erinomaisia ilmoituksia, senkaltaisen
pariin ei saa mennä, eikä sen opetuksia saa heränneet ottaa vastaan,
ennenkuin tutkitaan ihminen ja hänen menonsa; sitä vähemmän saa
lähteä senkaltaisen perässä juoksemaan. Peräänkatsomus-miesten
pitää myös kohta ilmoittaman, kuin joku senlainen ihminen ilmestyy
kyläkunnassa, ettei se saisi vietellä monilla opetuksen tuulilla
niitä ilmanki eksyväisiä, vasta alkavaisia heränneitä sieluja.
Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne
omat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan
turhiksi viekastelemisiksi.
Kutsumuksessansa käsketään pysymään Syr. 11: 10, 21. 1 Kor. 7:
20-24. 1 Tessal. 4: 11. 1 Piet. 4: 15.
8. _Ote provasti-tarkastuksen pöytäkirjasta Liperissä_ maaliskuun
3-5 pv. 1821.
Sittenkun apulainen Henr. Renqvist useissa kirjeissä hra provasti N.
J. Perander'ille oli syyttänyt häntä kaikenlaisista virkavirheistä
ja laiminlyömisistä, uhaten samoin tehdä Porvoon konsistorioon, on
h:ra provasti lähettänyt ei ainoastaan nämä Renqvistin kirjoitukset
korkea-arvoiselle konsistoriolle, saati sen ohessa myöskin anonut,
että hänelle lähetettäisiin mitä pikemmin toinen apulainen, joka
mielenlaadultaan ja ruumiinvoimiltaan olisi luotettavampi kuin
Renqvist.
Tämän johdosta on korkea-arvoinen konsistorio viime kuluneen
marraskuun 8 p. käskenyt allekirjoittaneen täällä toimittamassa
laillisessa provasti-tarkastuksessa tutkimaan h:ra provastin viime
lokakuun 20 p. tekemiä valituksia, jonka ohessa olisi tutkittava,
oliko Renqvist tässä seurakunnassa ollessaan ilmaissut mitään
eriskummaisuutta opissa ja elämässä sekä voidaanko siihen mitään
johtoa antaa.
_Maaliskuun 5 p. kirkkoherran talossa._
Sittekun asianomaiset olivat täällä koossa, kertoi h:ra provasti
Perander samaa, mitä hän viime kuluneen lokakuun 20 p. konsistorioon
oli ilmoittanut, että nimittäin apulainen Renqvist lähetettäisiin
täältä johonkin kaukaisempaan seutuun, koska hän tässä seurakunnassa
liiallisilla hartausharjoituksillaan, pitkällisillä rukouksillaan,
harhaluuloillaan ja usein sopimattomalla saarnatavallaan oli sangen
monessa herkkä-uskoisessa vaikuttanut kiihkoa ja hämmennystä, joista
ajan pitkään saattaisi olla vaarallisia seurauksia. Tähän h:ra
provastin toivoon yhdistyivät h:ra kihlakunnan tuomari Hällström,
h:ra nimismies Stenius ja talolliset kirkonmies Pekka Piiparinen,
Lauri Malin, Antti Perkinen sekä Heikki Kettunen y.m.; mutta muu
yleisö selitti tyytyvänsä Renqvistin tänne jäämiseen, johon h:ra
nimismies lisäsi, että Renqvist, jonkun henkilön syyllisyydestä
ilmoitettua, tarkemmatta tutkinnotta, kieltää semmoiselta
ehtoolliselle pääsön, joka oli muka tapahtunut usealle, mutta nyt
erittäin mainittiin niistä talollinen Heikki Koponen Käsämän kylästä,
jonka Renqvist, ilmoitetun riitaisuuden tähden vaimonsa kanssa, oli
estänyt ehtoolliselta. Tämän on h:ra provasti sittemmin tutkinut
ja huomannut aivan perättömäksi. Samaten on Renqvist käskenyt pois
sepän Aaron Asikaisen, kun hän aikoi tulla ehtoollispöytään, mutta
Asikainen ei ollut kirjoitettukaan ehtoollis-vieraaksi, vaikka hän
oli ollut rippi-saarnassa. Asikainen sanottiin olevan juopumukseen
taipuvainen, eikä ole rippikirjan mukaan kolmeen vuoteen käynyt
ehtoollisella. Sitte antoi esiin talollinen Heitti Tuhkunen Liperin
Salosta tämän kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan, joka tähän liitetään
ja selittää Tuhkusen syyttäneen Renqvistiä siitä, että Renqvist ei
antanut hänen mennä ehtoolliselle, vaikka hänet pastori-vainaja
Kekoni oli ehtoollis-vieraaksi kirjoittanut ja hän sen johdosta oli
ollut rippi-saarnassa. Tämän myönsi Renqvist ja sanoi sen tapahtuneen
syystä, kun Tuhkunen kuuluu olevan irstainen.
Sitte ilmoitti vielä edellä mainittu h:ra nimismies Stenius, että
apulainen Renqvist h:ra provastin sairauden ajalla ei ollut lukenut
joka vuosi kuuloitettaviksi määrätyitä esivallan asetuksia, mutta
kyllä siihen sijaan lukenut kirkkolakia, joka usein oli kestänyt
paljon kauemmin, kuin muu jumalanpalvelus. Vielä ilmoitti h:ra
provasti Renqvistiä vastaan, että hän vastoin provastin tahtoa joka
kylään oli asettanut viisikin tarkastusmiestä, vaikka semmoisia
h:ra provastin määräämiä oli ollut ainakin yksi kussakin kylässä
ja luulivat h:ra provasti ynnä nimismies Stenius ja kirkonmies
Kinnunen, että jotakin häiriötä ja epäluotettavampia ilmoituksia oli
näiden liian useiden tarkastusmiesten kautta syntynyt, jonka ohessa
Juh. Hirvinen ja muutamat muut luulivat näistä tarkastusmiehistä
olleen enemmän hyötyä, kuin vahinkoa. Myöskin oli Renqvist, häneltä
kysymättä, tänä talvena asettanut useimpiin kyliin moniaita
kirjan-taitavia opettamaan taitamattomia sisälu'ussa, jotka olivat
15 jopa yli 30 vuoden ikäisiä, joita hän julkisella kuuloituksella
saarnatuolista oli käskenyt näihin lukuharjoituksiin tulemaan. Kun
nämä Renqvistin toimet olivat tulleet provastin kuuluviin, on h:ra
provasti käskenyt Renqvistin jättämään ne kunnes niistä saataisiin
tarkastajan kanssa miettiä; ja koska semmoisien opastajien kautta
voidaan saavuttaa aiottu tarkoitus ja kun ne eivät tule kansalle
liian kalliiksi, sekä kiertokoulunopettajalla kun on kylliksi työtä
nuorien lasten opettamisessa, niin ei tarkastaja suinkaan voi olla
sitä hyväksymättä; kuitenkin riippuu kaikki tämä h:ra provastin,
ilmaantuvien seikkojen mukaan järjestettävästä toimesta ja huolesta,
joka vasta pidettävässä pitäjän kokouksessa voidaan vahvistaa,
varsinkin kun läsnä oleva yleisö tunnusti näitten opetuslaitosten
kautta jo jossakin määrin edistyneensä.
Viimeksi muistutti h:ra provasti Renqvistin saarnoissansa käyttäneen
tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja, niinkuin hän eräässä
saarnassaan sanoi, että uskottomilla et ole kirpunkaan vertaa uskoa,
sekä toisen kerran, kun eräs sanankuulia saarnan ajalla aikoi mennä
ulos kirkosta, sanotaan hänen kysyneen häneltä, riensikö hän nyt jo
kadotukseen, jota lausetta suntio Sidensnörekin, joka silloin ei
ollut kirkossa, nyt muiden kertomuksen mukaan todisti Renqvistin
käyttäneen ja jonka Renqvist itse tunnusti, sitä paitsi sanoo hän
mitä useimmiten melkein kaikissa saarnoissaan saatanan asuvan
jumalattomien sydämessä ja heidän haluavan helvettiin, jonne heidän
rukouksensa ja huokauksensakin menevät, vaan ei Jumalan luokse;
Renqvistin kerrotaan myöskin saarnassaan sanoneen, että Vapahtaja
ei etsinyt herrojen ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa
ja luuli h:ra provasti, että Renqvist semmoisilla lausetavoilla
näytti tahtoman panetella säätyhenkilöitä ja siten herättää nurjuutta
heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä. Tätä todistaakseen toi
h:ra provasti esiin erään Renqvistin kuuloituksen, jota kuitenkaan
ei ollut luettu, vaan jonka hän nyt tunnusti. Tämän kaiken lisäksi
on Renqvist, kuten sanottiin, saattanut muutamiin seurakuntalaisiin
sen ajatuksen kristillisyyden harjoituksista, että he hylkäävät
kaiken maallisen työn, jota vastoin he ainoastaan lukevat, rukoilevat
ja laulavat; ja mainitsi Mikko Hiltusen Sysmästä, naapurinsa,
talollisen Paavo Kuusisen kaksi tytärtä, joista heidän isänsä
sanotaan valittaneen, että he eivät tee työtä, vaan, lukevat, minkä
h:ra nimismies Stenius ja suntio Sidensnöre todistivat, mutta muut
väittivät vastaan ja kertoivat mainittujen tyttöjen ainoastaan aamuin
ja illoin lukevan tavalliset rukoukset ja toimittaman tehtävänsä.
Apulainen Renqvist, joka ei sanonut saarnanneensa mitään muuta
oppia, kuin meidän uskontomme kanssa yhtäpitävää, lausui h:ra
provastin laiminlyövän kirkkokuria, päästävän ehtoolliselle yhtä
helposti kristillisyyttä taitamattomat, kuin siinä edistyneemmätkin
ja merkitsemän samalla sinetillä jumalattomat, kuin jumalisetkin;
ja antoi Renqvist sen ohessa luettelon useista tässä seurakunnassa
olevista vihkimättömistä parikunnista, jotka omat eläneet yhdessä
pitemmän tai lyhemmän ajan sekä siittäneet useita lapsia. Tämän
luettelon jätti tarkastaja h:ra provasti Perander'ille käskien
asianomaisen ruununpalvelian kautta heti alkavissa talvikäräjissä
saattavaan vihkimättömät lailliseen vastuusen sekä muutoin
menettelemään heidän kanssansa lain ja asetuksien mukaan. --
Sam. Kiljander.