Rakas veli! Ennättääkseni kirjoittaa muutamia riviä, on se viipynyt
tähän asti, ennenkun sain muutaman tuokion vapauden. Herran asia
edistyy Ruotsissa kovin hitaasti; huomataan maailman ja pimeyden
lasten kovasti vastusteleman sitä. Saatana kovin suuresti vallitsee
ihmisiä; hän sallii kylläkin monta parannusta ja muodostusta, kun
vaan saapi kaikissa omata ja hallita sydämmiä. Niinpä esimerkiksi
ovat kyllä tietääkseni lakanneet oksentamasta myrkkyänsä uskonnolle
ja totiselle kristillisyydelle seuroissa ja keskuksissa. Eivät
osoita enään Raamatun nojalla sukkeluuttansa. Ne, jotka sitä ovat
tahtoneet, ovat saaneet vastarinnan. Asianhaarat omat vetäneet
monta Raamatun vihollista pipliaseuroihin, joissa he nyt maksavat
Raamatun levittämiseksi. Mutta he ovat ainakin Tukholmassa tänä
vuonna kylläkin kuultavasti lausuneet ajatuksensa vahtimestarille,
tämän käydessä kutsumassa lipun ja vuosikertomusten kanssa yleiseen
kokoukseen. Ja yleisesti ei huomata mitään muutosta uskonnollisissa
mietteissä. Kreivi Rosenbladin ystävät ovat suuttuneet häneen,
kun hän käypi näissä uskonnollisissa seuroissa ja suojelee niitä
ja he eivät tiedä, miten saisivat hänet niistä. -- Ylhäisissä ja
alhaisissa, jopa itse kansassakin vallitsee kylmyys uskonnolle,
totiselle kristillisyydelle ja papeille; joka on ihmeteltävä.
Se näyttää, kuin he tahtoisivat tykkänään päästä niistä ja olla
valmiit heitä surmaamaan. Jos kansanliike syntyisi Ruotsissa, Jumala
yksin tietänee, missä se päättyisi. Papitkin yleisesti ovat aivan
kuoleutuneet kaikesta totisesta kristillisyyden tunteesta ja ovat
sanankuulioillensa esimerkkinä kaikessa maailman elämässä, jopa
useasti paheissa ja kaikenlaisessa jumalattomuudessa. Haureita ja
irstaisia heittiöitä määrätään papeiksi. Sinä saatat kyllä käsittää,
ettei vaikutus siitä saata olla muu, kuin kuulioitten viha ja
ylenkatse. Näin ovat asiat Ruotsissa. Paheet ja rikokset ottamat
voiton. Murtovarkauksia harjoitetaan ja maanteillä ei saa matkustaa
rauhassa. Kirkot hylätään ja ainoastaan semmoisilla saarnaajilta,
joilla on suuret lahjat kutkutella kuuliainsa korvia heläjävällä
kaunopuheliaisuudella, on kyllältä sanankuulioita. Laivasaaren
(Skeppsholman) kirkko on melkein tyhjänä minun saarnatessani.
Lukioiksi kutsutut pohjoisessa omat suuressa häiriössä. He ovat
harhateillä. Saatana on heidät pettänyt ja voimakkaalla melullaan
vahingoittaa koko lailla Kristuksen valtakuntaa. He eivät anna
hillitä itseänsä, vaan ovat hillitsemättömät.
Näin ollen, täytyy minun myöntää, ja Jumalalle olkoon kiitos! kun
tuon voin, pappia löytyvän tuolla täällä hiippakunnassa, jotka omat
uutterat Herrassa. Maakunnissa löytyy hajallaan asuvia heränneitäkin,
jotka ahkeroitsevat Jesuksen valtakunnan edistämisessä. Mutta ne ovat
harvat kääntymättömäin joukon suhteen. Kuinka kauan pitää kurjan
ihmissuvun oleman perkeleen leikkikeränä? Suuret ovat Herran toimet
ihmisten valistamiseksi meidän päivinämme, mutta milloinka niitten
vaikutus yleisesti saadaan tietää?
Preussissa lienee se (herännäisyys) alkanut ilmautua jotenkin
suurenlaisesti. Minulle on kerrottu siellä olevien upsierien yhtyvän
rukoushetkiä pitämään rukoellakseen Jesuksen valtakunnan kasvamista.
Se näyttää varsin hyvältä. Oi, josko se niin kävisi Ruotsissakin.
No, me työskentelemme toivossa siinäkin, missä ei toivoa ole. Jumala
olkoon Jesuksen nimessä meidän kanssamme ja siunatkoon meitä!
Raamatun levittäminen edistyy muutamissa hiippakunnissa voimakkaasti,
niinkuin Götheborg'issa.
Minä olen vielä entiselläni ja olen kokenut suurimpia tympeyksiä
ja vastuksia virkaan korotuksessa. Tuo vanha Kristuksen vihollinen
on Rosenstein, joka on Kirkollisasiain esimiehenä, ei milloinkaan
tahdo kuolla, maikka hän on kauan ollut ikänsä elänyt; ja tuskin
saavutan minä ylennystä hänen aikanansa. Minkätähden Jumala sallii
tuommoisen pukin olla puutarhanhoitajana ja minulle osoittaa noin
suurta tympeyttä, on minulle aivan käsittämätöntä. Kuitenkin
täytyy minun rukoilla armoa ollakseni tyytyväinen kohtalooni
ja sentäänkin väsymättä jatkaa vähäistä vaikutustani. Muitten
tympeyksien ohessa, joista tämä vuosi on merkillinen ja jotka ovat
sen tehneet minulle kovin katkeraksi, on sekin, että viime helmikuun
2 päivänä lakkautettiin tai supistettiin minulta useammassa asiassa
postivapaus. Täten aikaansaatettiin minulle monta harmia Evangeliumia
edistävän sanomalehden lähettämisessä muihin seutuihin.
Kuinka Jesuksen asialle käypi sinun sanankuulioittesi kesken ja
seudullasi ja hiippakunnassasi? Kuinka sen talollisen kanssa, josta
ennen kirjoittelimme, [Jos vaan Renqvist enään saattaa muistaa, oli
se talollinen Juhana Korhonen Sysmän kylästä Liperin pitäjässä, josta
Renqvist kirjoitti J. Wätterdahl'ille. Tämä mies oli ensimäisiä,
jotka Liperissä heräsivät, ja vaikka hän oli uuttera rukouksessa
ja avuksihuutamisessa, käytti ahkerasti armokeinoja, vakuutti
Renqvist kuitenkin siitä, ettei hän rakentanut autuuttansa omaan
vanhurskauteen; sillä hän itse lausui itsestään: "en minä rakenna
autuuteni toivoa oman jumalisuuteni päälle, vaikka sitä suuressa
määrässä harjoitan, vaan ainoastaan Vapahtajamme Herran Jesuksen
täydellisen ansion päälle."] kuinka sinun taloutesi kanssa ja
muuten huoneessasi uskonnollisessa katsannossa? Ethän siitä itse
luopune, vaikka asut niin eroitettuna muista hurskasmielisistä
pappismiehistä? Rakkaani, pysy Jesuksen luona ja koettele kaikin
voimin hänen armollisella avullansa ja hänen henkensä kaikkein
viisaimmalla johdolla koota sieluja taivaan valtakuntaan kykysi
mukaan. Se palkitsee hyvin vaivat lopussa, vaikka se käy maailmassa
kaikenlaisten vastusten lävitse. Ajattele rukouksissasi raukkaa
ystävääsi
Tukholmassa lokak. 17 p. 1821.
Juh. Wätterdahl'ia.