— Aziz, oletko hereillä?
— En, jutelkaamme. Ruvetaan haaveilemaan tulevaisuudesta.
— En kykene siihen.
— Hyvää yötä sitten, rakas ystävä.
Juhlapidot olivat loppuneet ja sen osanottajat lepäilivät herra
Zulfiqarin maatalon katolla nukkuen tahi katsellen tähtiä
moskiittiverkkojen läpi. Juuri heidän kohdallaan oli Leijonan
tähtisikermä ja Reguluksen loistava kehrä näytti niin suurelta ja
kirkkaalta, että se muistutti tunnelia, ja kun sellainen ajatus kerran
oli pälkähtänyt päähän, näyttivät kaikki muutkin tähdet tunneleilta.
— Oletko tyytyväinen päiväntyöhömme, Cyril? jatkoi ääni vasemmalta.
— Oletko sinä?
— Olen vain syönyt liikaa, muuten kyllä. Kuinka on vatsasi ja pääsi
laita? Luulen Panna Lalin ja Callendarin saavan potkut.
— Chandraporessa tulee epäilemättä tapahtumaan paljon muutoksia.
— Ja sinä saat koroituksen.
— He eivät voi hevin alentaakaan minua, vaikka he kyllä mielellään
tekisivät sen.
— Me vietämme joka tapauksessa lomamme yhdessä ja matkustamme
Kashmiriin, ehkäpä Persiaan saakka, sillä minä saan paljon rahaa. Ne
maksetaan minulle korvaukseksi moraaliani vastaan tehdystä syytöksestä,
hän selitti kyynillisen tyynesti. — Niin kauan kuin sinä olet minun
kanssani, ei sinun tarvitse maksaa penniäkään. Olen aina toivonut sitä
ja nyt olen sen vihdoinkin saanut onnettomuuksieni korvaukseksi.
— Olet saanut suuren voiton, aloitti Fielding.
— Tiedän sen, hyvä ystävä, tiedän sen eikä sinun äänesi tarvitse
ollenkaan muuttua noin juhlalliseksi eikä huolestuneeksi. Tiedän sinun
aikovan sanoa tämän jälkeen: »Ah, vapauta neiti Quested kokonaan
maksusta, niin että englantilaiset voivat sanoa: 'Kas siinäpä vasta
alkuasukas, joka osaa käyttäytyä herrasmiehen tapaan. Elleivät hänen
kasvonsa olisi noin mustat, voitaisiin hänet melkein valita kerhon
jäseneksi'». Mutta sinun kansalaistesi kiitos ei kiinnosta minua enää,
koska minusta on tullut kaiken englantilaisuuden vastustaja. Jos
minusta olisi tullut sellainen aikaisemmin, olisin pelastunut monesta
ikävyydestä.
— Tarkoitatko näillä sanoillasi minuakin?
— Mennäänkö kaatamaan vettä Muhammed Latifin kasvoille? Hän käyttäytyy
niin hullunkurisesti unissaan.
Azizin sanat eivät sisältäneet mitään kysymystä, ne olivat vain
keskeytys. Fielding ymmärsi ne siten, ja syntyi äänettömyys, jonka
aikana heikko tuulenhenkäys lakaisi miellyttävästi talon kattoa.
Juhla-ateria oli ollut hauska, vaikkakin meluisa, ja nyt nautti kirjava
seurue toimettomuuden siunauksista, mikä on tuntematonta länsimaissa,
joissa joko työskennellään tahi niskoitellaan. Täällä sivistys
kuljeksii kuin aave hakien keisarikunnan raunioita; se ei tule näkyviin
suurissa taideteoksissa ja sankarillisissa teoissa, vaan jalosukuisten
indialaisten liikkeissä, kun he istuvat tahi makaavat. Fielding,
joka oli pukeutunut alkuasukasten pukuun, oppi omasta erinomaisesta
kömpelyydestään tajuamaan ensiksikin sen, että kaikki hänen liikkeensä
johtuivat välttämättömyyden pakosta, kun sitävastoin Nawab Bahajurin
ojentaessa kätensä ottaakseen ruokaa tahi Nureddinin taputtaessa
käsiään jollekin laululle luotiin taideteos, joka ei kaivannut
minkäänlaisia selityksiä. Tämä liikkeiden vitkallinen rauhallisuus —
kun kaikki otetaan huomioon, on se juuri sitä rauhaa, jota ei voida
ymmärtää — vastaa seuraelämässä Yogaa [Yoga, indial. uskonnollis-filos.
järjestelmä]. Se esiintyy silloin, kun toiminnan sekamelska lakkaa,
ja paljastaa sivistyksen, jota länsimaat voivat hämmentää, mutta
ei milloinkaan saavuttaa. Käsi ojennetaan eteenpäin ikuisiksi
ajoiksi, taivutetussa polvessa on jotakin haudan iankaikkisuudesta,
muistuttamatta kuitenkaan sen synkkyydestä. Aziz oli täynnä kulttuuria
tänä iltana, hän oli täydellinen, arvokas ja melkein luoksepääsemätön,
ja toinen tunsi itsensä perin onnettomaksi sanoessaan: — Niin, sinun
pitää todellakin käyttäytyä kiltisti neiti Questediä kohtaan. On
paikallaan, että hän maksaa kaikki kulusi, mutta älä kohtele häntä kuin
voitettua vihollista.
— Onko hän varakas? Sinä saat ottaa siitä selon.
— Se rahasumma, josta puhuttiin päivällisillä, jolloin te kaikki olitte
niin hilpeitä, saattaisi hänet vararikkoon, ja sehän onkin aivan
kohtuuton. Katsohan nyt...
— Kyllä minä näen, vaikka nyt onkin hieman pimeä. Näen, että Cyril
Fielding on hyvin kiltti poika ja paras ystäväni, mutta muutamissa
tapauksissa hölmö. Sinä luulet, että minä, antamalla neiti Questedin
päästä huokealla asiasta, voisin hankkia itselleni ja indialaisille
yleensä paremman maineen. Ei ollenkaan. Se tulkittaisiin arkuudeksi
ja yritykseksi hankkia itselleen julkista tunnustusta. Olen todella
päättänyt lopettaa kaikki suhteeni brittiläiseen Indiaan. Otan toimen
jossakin muhamettilaisessa valtiossa, esimerkiksi Hyderabadissa tahi
Bhopalissa, missä englantilaiset eivät enää voi loukata minua. Älä
koetakaan neuvoa minua muuhun.
— Erään pitkän keskustelun aikana neiti Questedin kanssa...
— En halua ollenkaan kuunnella selostuksiasi noista pitkistä
keskusteluista.
— Rauhoituhan nyt. Erään pitkän keskustelun aikana neiti Questedin
kanssa aloin päästä selville hänen luonteestaan. Se ei ollut niinkään
helppoa, koska hän on niin naurettava. Mutta hän on täydellisesti
vilpitön ja hyvin rohkea. Kun hän huomasi olevansa väärässä, antoi hän
itselleen töytäyksen ja tunnusti sen. Tahtoisin sinun ymmärtävän, mitä
se merkitsee. Kaikki hänen ympärilleen kokoontuneet ystävänsä, koko
brittiläinen Raj, pakottivat häntä eteenpäin. Mutta hän pysähtyikin
ja antoi asian mennä päin seiniä. Hänen asemassaan minä olisin
antanut kaiken mennä menojaan. Mutta hän pysähtyi, ja hänestä olisi
melkein tullut kansallissankaritar, elleivät oppilaani olisi vieneet
meitä eräälle syrjäkadulle ennen väkijoukon innostumista. Kohtele
häntä hyvin. Hänen ei pitäisi todellakaan saada kokea niin pahaa
tässä maailmanosassa. Tiedän, mitä kaikki nuo — hän viittasi katolla
lepääviin — tulevat vaatimaan, mutta sinä et saa kuunnella heitä. Ole
laupias. Toimi, kuten joku noista kuudesta mogulikeisaristasi tahi kuin
kaikki nuo kuusi yhdessä.
— Eivät edes mogulikeisaritkaan olleet armeliaita, ennenkuin heiltä
pyydettiin anteeksi.
‒ Hän tulee pyytämään anteeksi, jos vain siitä on kysymys, Fielding
huudahti nousten istualleen. — Teen sinulle nyt ehdotuksen. Sanele
minulle sellainen anteeksipyyntö kuin vain haluat ja huomenna tähän
aikaan saat sen allekirjoitettuna haltuusi.
— »Rakas tohtori Aziz! Toivon että olisitte seurannut minua luolaan.
Olen hirmuinen vanha noita ja se oli minun viimeinen mahdollisuuteni».
Suostuuko hän allekirjoittamaan senkin?
— Hyvää yötä sitten, on jo aika ruveta nukkumaan.
— Niinpä niin, hyvää yötä.
— Toivoisin, ettet olisi sanonut niin, jatkoi Fielding hetkisen
kuluttua. — Se on sinussa ainoa piirre, johon en voi mukautua.
— Minä puolestani voin mukautua kaikkeen sinussa, niin että mitä on
tehtävä?
— Loukkasit minua sanomalla sen. Hyvää yötä.
Seurasi lyhyt väliaika, ja sitten sanoi haaveileva, mutta syvästi
liikutettu ääni: — Cyril, päähäni on juolahtanut jotakin, joka tulee
tyydyttämään tunteellista mieltäsi. Aion neuvotella rouva Mooren kanssa.
Fielding aukaisi silmänsä, mutta kun hän näki kaikki nuo tuhannet
tähdet, ei hän voinut vastata. Ne vaiensivat hänet.
— Hänen mielipiteensä saa ratkaista, koska luotan häneen ehdottomasti.
Jos hän neuvoo minua antamaan anteeksi tytölle, teen niin. Hän ei neuvo
minua mihinkään sellaiseen, mikä voisi loukata todellista kunniaani,
kuten sinä ehkä voisit tehdä.
— Puhutaan siitä huomenna.
— Eikö ole kummallista? Unohdan aina, että hän on jo matkustanut pois
Indiasta. Kun he kiljuivat hänen nimeään oikeussalissa, tunsin, että
hän oli läsnä siellä. Olin sulkenut silmäni, huumasin itseäni tahallani
tukahduttaakseni tuskani. Juuri nyt unhotin itseni jälleen. Minun on
pakko kirjoittaa hänelle. Nyt hän on jo kaukana täältä matkalla Ralphin
ja Stellan luo.
— Keiden luo?
— Muiden lapsiensa luo.
— En ole kuullutkaan, että hänellä on muitakin lapsia.
— Rouva Moorella on kaksi poikaa ja yksi tyttö, kuten minullakin. Hän
kertoi sen minulle moskeassa.
— Tunsin häntä hyvin vähän.
— En minäkään ole tavannut häntä kuin kolmesti, mutta tiedän hänet
silti itämaalaiseksi.
— Sinulla on hyvin vilkas mielikuvitus... Neiti Questediä et tahdo
kohdella jalomielisesti, mutta rouva Moorea kohtaan olet ylen
ritarillinen. Neiti Quested on kuitenkin käyttäytynyt kiltisti tänään
aamupäivällä, kun sitä vastoin tuo vanha nainen ei ole milloinkaan
tehnyt mitään hyväksesi. On pelkkää kuvittelua, että hän olisi
todistanut sinun hyväksesi; se on vain palvelijain juoruja. Tunteesi
eivät näytä milloinkaan olevan oikeassa suhteessa kohteeseensa, Aziz.
— Ovatko tunteet sitten kuin pussillinen perunoita, jotka voidaan myydä
määrättyyn hintaan? Olenko minä kone? Tämän jälkeen saan varmaankin
kuulla, että tuhlaan loppuun tunteeni käyttämällä niitä.
-— Voisi hyvinkin niin käydä. Se tuntuu todennäköiseltä. Kukaan ei voi
syödä leipäänsä kuluttamatta sitä, ei hengen maailmassakaan.
— Jos sinä olisit oikeassa, ei ystävyyskään merkitsisi mitään; kaikki
muuttuu vain antamiseksi ja ottamiseksi tahi antamiseksi ja takaisin
antamiseksi, mikä on vastenmielistä. Yhtä hyvin voisimme silloin kaikki
hypätä tuon rintasuojuksen yli ja tappaa itsemme. Onko sinussa jotakin
hullusti tänä iltana, koska sinusta on tullut niin aineellinen?
— Sinun tylyytesi on pahempaa kuin minun aineellisuuteni.
— Onko sinulla vielä jotakin valittamista?
Hän oli hyväntuulinen ja ystävällinen, mutta vaarallinen. Vankeusaika
oli ikäänkuin uurtanut määrättyjä kanavia hänen luonteelleen; se
ei enää milloinkaan leijailisi yhtä laajalle kuin ennen. — On näet
paljon parempi, että kerrot minulla kaikki vaikeutesi, jos tahdomme
pysyä hyvinä ystävinä. Sinä et pidä rouva Mooresta ja sinua harmittaa
se, että minä pidän hänestä, mutta ajan oloon tulet sinäkin pitämään
hänestä.
Kun ihmistä, joka todellisuudessa on kuollut, luullaan eläväksi,
muuttuu keskustelu sairaalloiseksi. Fielding ei voinut enää kestää
jännitystä, vaan huudahti: — Surullinen velvollisuuteni on ilmoittaa
sinulle, että rouva Moore on kuollut.
Mutta Hamidullah, joka oli kuunnellut heidän keskusteluaan alusta
saakka, ei sallinut minkään pilata juhlaillan tunnelmaa. Hän huusi
Azizille viereisestä vuoteesta: — Aziz, hän koettaa vain petkuttaa
sinua. Älä usko sitä veijaria.
— En toki uskokaan, vastasi Aziz, joka oli tottunut tällaisiinkin
piloihin.
Fielding ei enää jatkanut. Tosiseikat ovat tosiseikkoja ja kaikki
saisivat joka tapauksessa heti aamulla kuulla uutisen rouva Mooren
kuolemasta. Mutta se ajatus järkytti häntä, etteivät ihmiset missään
tapauksessa ole oikein kuolleita, ennenkuin täydellisesti tiedetään
heidän kuolleen. Niin kauan kuin vielä on olemassa jokin heitä koskeva
väärinkäsitys, ovat he tavallaan kuolemattomia. Muuan kokemus hänen
omasta elämästään tuki tätä käsitystä. Monta vuotta sitten hän oli
menettänyt hyvän ystävänsä, naisen, joka oli uskonut kristittyjen
taivaaseen ja vakuuttanut hänelle, että he tämän ajallisen elämän
satunnaisten vaiheitten jälkeen tapaisivat toisensa siellä. Fielding
oli omasta puolestaan selvästi ja rehellisesti jumalankieltäjä, mutta
hän kunnioitti ystäviensä mielipiteitä, mikä on olennaista kaikessa
ystävyydessä. Ja jonkin aikaa oli hänestä todella tuntunut aivan
siltä, kuin kuollut olisi odottanut häntä, mutta kun tämä mielikuva
särkyi, jätti se jälkeensä tyhjyyden, joka painoi melkein kuin velka.
»Tämä on todellinen loppu», hän oli ajatellut, »minä annoin hänelle
kuoliniskun». Ja tänä iltana hän oli koettanut tappaa rouva Mooren
Nawab Bahadurin talon katolla, mutta rouva väisti vielä häntä ja
tunnelma pysyi muuttumattomana. Pian kohosi kuu taivaanrannan takaa
— tuo vaalea kehrä, joka ennustaa päivänkoittoa — hetkisen kuluttua
aloittivat ihmiset ja härät ainaisen touhuamisensa, ja miellyttävä
välinäytös, jota hän oli yrittänyt lyhentää, päättyi luonnollisella
tavalla.