XXI

Hän tukahdutti katumuksensa, joka ei juuri ollenkaan sopinut yhteen

sen kanssa, mitä hänen lähinnä piti tehdä ja lopetti päivän viimeisen

osan ratsastamalla uusien liittolaistensa luo. Hän iloitsi siitä,

että oli eronnut kerhosta, sillä siellä hän olisi vain kuullut

kaikenlaisia juoruja, joita hän olisi sitten kertonut kaupungilla, ja

hän oli iloinen, että se mahdollisuus oli nyt mennyttä. Hän tulisi

kyllä kaipaamaan biljaardisalia, verkkopalloa ja laverteluaan McBryden

kanssa, mutta siinä olikin kaikki, mistä hän kerhossa välitti.

Basaarien kohdalla hänen hevosensa säikähti tiikeriä — poikavekkulia,

joka oli naamioinut itsensä tiikeriksi maalamalla ruumiinsa ruskea-

ja keltajuovaiseksi ja kiinnittämällä naamion kasvoilleen. Mohurram

teki tuloaan. Kaupungilta kuului rumpujen pärinää, mutta se tuntui

hyvänluontoiselta. Häntä pyydettiin katsomaan erästä pientä taziaa —

haurasta ja rumaa rakennusta, joka pikemminkin oli vannehameen kuin

Kerbelassa kaatuneen profeetan pojanpojan haudan näköinen. Ilakoivat

lapset liimailivat kirjavia paperipalasia holveihin. Illan loppuosan

hän vietti Nawab Bahadurin, Hamidullahin, Mahomet Alin ja muiden liiton

jäsenten seurassa. Taistelu oli alkanut. Sähkösanoma oli lähetetty

tuolle kuuluisalle Amritraolle ja hän oli vastannut myöntävästi.

Aiottiin uudistaa pyyntö saada asettaa takuu. Sitä ei voitaisi nyt

hevin hylätä, koska neiti Quested oli jo sivuuttanut vaaran. Neuvottelu

oli vakava ja järkevä, mutta sitä häiritsivät muutamat itsepäiset

soittajat, joiden sallittiin meluta pihalla. Näillä oli kaikilla suuri

piikivillä täytetty saviruukku, jota kukin pudisteli ja heilutteli

edestakaisin valittavan laulun säestykseksi. Fielding, jota melu

häiritsi, ehdotti, että soittajat karkoitettaisiin pihalta, mutta Nawab

Bahadur kielsi sanoen, että soittajat, jotka olivat kävelleet monta

penikulmaa, voivat tuottaa heille onnea.

Myöhään illalla Fielding sai halun kertoa Godbolelle siitä

taktillisesta ja moraalisesta erehdyksestä, jonka hän oli tehnyt

käyttäytymällä epäkohteliaasti herra Heaslopia kohtaan, kuullakseen,

mitä hän sanoisi asiasta. Mutta vanhus oli jo mennyt nukkumaan ja

katosi parin kolmen päivän kuluttua esteettömästi uudelle työmaalleen

Hän osasi aina taitavasti kadota.

Matka Indiaan · 第 32 / 54 题