"Sopimuksen mukaan on; teidän oltava käytettävissäni tarvittaessa ja
teidän on taisteltava kaikkia mahdollisia vihollisiani vastaan."
"Luonnollisesti", vastasi Bellarion. Mutta hän näytti epäröivän hieman.
"Luonnollisesti..." Hän vaikeni tuokioksi ja lisäsi sitten: "Haluaisin,
ettei sopimus edellytä minun tarvitsevan käyttää väkeäni kreivi Facinoa
vastaan."
"Haluaisitte?" sanoi Theodore. "Panetteko sen ehdoksi?"
Bellarionin epäröinti vakiinnutti markiisin mielipidettä hänestä.
Laimeasti sanoi nuori kondottieri lopulta: "Enpä tahtoisi mielelläni
nostaa asetta häntä vastaan."
"Ette mielellänne! Sen kyllä ymmärrän. Mutta te ette vastannut
kysymykseeni? Onko se ehto?"
Bellarion viivytteli vastausta.
"Peruuttaisiko tällainen ehto tarjouksen?"
Tällä kertaa näytti Theodore epäröivän. "Kyllä", tokaisi hän lopulta.
"Mutta minusta ei tunnu todennäköiseltä, että Facinosta ja minusta
tulisi vihollisia. Käsitättehän, etten voi palkata kondottieria, joka
jossakin tapauksessa voisi jättää minut pulaan."
"Ymmärrän. Tajusin sen heti. Kaipa olen aika hupelo epäröidessäni
kun kysymyksessä on näin hyvä tarjous." Hän huokasi. "Herra Facino
tuskin voi paheksua minua tämän vuoksi..." Hän jätti lauseen kesken.
Ja tehdäkseen lopun tuon lurjuksen epäröinnistä, kasasi Theodore lisää
tavaraa vaakaan.
"Annan sitäpaitsi takeita", sanoi hän.
"Takeita? Ah!"
"Astin alueet Tanaron rannoilla, Revigliascosta aina Margariaan,
yhdistetään läänitykseksi, joka uskotaan teille. Samalla saatte Astin
kreivin arvonimen."
Bellarion pidätteli henkeään. Hän katsoi markiisin ja kuunvalossa
näyttivät hänen kasvonsa aivan valkeilta.
"Herrani, te lupaatte enemmän kuin vallassanne on antaa."
"Minäpä aion juuri teidän avullanne ottaa tuon vallan käsiini. Kuten
kuulette, puhun teille asiani kiertelemättä."
Bellarionia kauhistutti häikäilemättömyys, jota tuo mies osoitti.
Oli ilmeistä, että hän aikoi vallata koko Ylä- ja Ala-Montferratin
välisen alueen. Siis joutuisivat Alessandria, Valenza ja monet muut
Milanon alueella nyt olevat kaupungit myöskin hänen haltuunsa.
Theodore joutuisi väkisinkin sotaan Facinon kanssa, joka päiviensä
päättymiseen asti varmasti tekisi kaikkensa herttuakunnan eheyden
säilyttämiseksi. Ja kondottierille, jonka apua hän tähän tarvitsi,
lupasi hän huikaisevan korvauksen, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että
suunnitelma toteutuisi.
Bellarion kosketti vapisevalla kädellä tuon viettelijän hihaa.
"Tarkoitatteko totta, hyvä herra? Tarjouksenne on vakavassa mielessä
tehty?"
Theodore säilytti vain vaivoin arvokkuutensa. Olipa hän totisesti
osannut lurjukseen.
"Valtakirjanne allekirjoitetaan samalla kuin sopimuskin."
Bellarion tuijotti merelle. "Bellarion, Astin kreivi!" mutisi hän kuin
hurmiossa. Äkkiä hän purskahti nauruun ja jätti epäröimiset. "Milloin
allekirjoitamme sopimuksen, herra ruhtinas?"
"Huomenaamulla, herra kreivi", vastasi Theodore, hymyillen muikeasti.
Juttu oli loppuunkäsitelty ja he poistuivat parvekkeelta.
Aikaisin seuraavana aamuna he jälleen kohtasivat toisensa
valtionhoitajan työhuoneessa allekirjoittaakseen notarion, kahden
montferratilaisen aatelismiehen ja Werner von Stoffelin, Bellarionin
luutnantin, läsnäollessa Theodoren saneleman sopimuksen.
Notario luki sopimuksen, jonka joka kohdan Bellarion hyväksyi, ja
samoin nimityksen, jolla Theodore korotti hänet Astin kreiviksi ja
jossa samalla määriteltiin hänen läänitysalueensa. Tämä ojennettiin
Bellarionille allekirjoitettuna ja vasta senjälkeen valmistauduttiin
pistämään nimiä kontrahdin alle. Notario katsoi kynän ja koetteli sen
kelpoisuutta. Bellarion katsahti valtionhoitajaan.
"Asiakirjat voivat joutua hukkaan", sanoi hän, "ja tämä sopimus on
kovin tärkeä. Olen senvuoksi ottanut mukaani todistajan, joka ehken
voisi varmentaa sen."