"Toivoin, että lodilaiset, joiden kukkaroista korvaus otettaisiin,
jälkeenpäin alkaisivat harkita, kannattiko niin kallisarvoista herraa
pitää hallitsijanaan."
"Sitten olen tehnyt teille vääryyttä", sanoi ruhtinatar Valeria. "Minä
näet otaksuin, että halusitte vain rikastuttaa itseänne."
Bellarion ei näyttänyt huomaavan letkausta. "Teidän korkeutenne olisi
tehnyt minulle vääryyttä, ellette olisi sanonut tätä."
Valeria yksin ei vetänyt suutaan hymyyn: Hänen ruskeissa silmissään oli
kova ilme.
"Minulle kerrottiin, että messer Carmagnola johti hyökkäystä. Hän on
urhoollinen mies, aina siellä, missä miekkoja mitellään."
"Totta", myönsi Bellarion. "Muuta hän ei ymmärräkään. Härkä mieheksi."
"Teidän käsityksenne suorasukaisesta taistelijasta."
"Ehkäpä minulla on paremmat älyn aseet."
Neito kumartui eteenpäin väitelläkseen hänen kanssaan. Theodore kävi
levottomaksi.
"Kyllä älyä tarvitaan turnajaispaikallakin. Muistanpa eräätkin asekisat
Milanossa — Carmagnola oli päivän sankari. Mutta te ette ollutkaan
läsnä. Teillä oli kuumetta, vai horkkako teillä oli?"
"Todennäköisesti horkka. Minä tutisen aina kun vain ajattelenkin
yhteenottoa."
Yleinen nauru. Valeriakin hymyili, mutta suuttuneesti.