Ritari Bellarion palasi Casaleen toisin kuin hän oli sieltä lähtenyt.
Hänen sydämensä oli kiintynyt maailmaan enemmän kuin hän itsekään
aavisti.
Upeassa puvussa komeillen ratsasti hän kookkaalla harmaalla hevosella,
sivullaan uskollinen Stoffel ja takanaan kuusikymmentä ratsumiestä,
kaikki hyvissä varuksissa. Ratsujoukon johtajan keihäässä hulmusi
viiri, johon oli ommeltu Bellarionin vaakuna, hopeainen koiranpää
kirkkaansinisellä pohjalla. Jälkijoukon muodosti muulijono teltta-,
varus- y.m. kantamuksineen. Nuori mies oli kaikesta päättäen huomattava
henkilö ja sellaisena hänet myös otettiin vastaan Casalessa.
Valtionhoitaja osoitti hänelle kaikin tavoin suopeuttaan ja Bellarion
vastasi kunnioittavalla kohteliaisuudella. Kuten muistanette, oli
markiisi Theodore käynyt Milanossa juuri kun Bellarionin tähti oli
nousemassa, eikä hän nyt tuntunut paljon muuta tietävänkään Facino
Canen ottopojasta. Hän oli myöskin kuullut, mikä osuus Bellarionilla
oli ollut Alessandrian valloituksessa, ja koko käytöksensä ilmaisi sitä
arvonantoa, jota tunnetaan loistavaa sotapäällikköä kohtaan. Kertaakaan
hän ei kosketellut erään nuoren miehen toimintaa Casalessa vuosi
sitten. Myöskin hovi osoitti kaikin tavoin mieltymystään kuuluisan
miehen kuuluisaan poikaan. Bellarion sai hetkisen levätä laakereillaan.
Lopulta oli hänen kuitenkin ryhdyttävä toimintaan. "Minun on pakko
häiritä tätä suloista rauhaa", sanoi hän. "Tulen Biandraten kreivin
lähettinä."
"Missä tarkoituksessa?"
"Suunnitelmat, joita teidän korkeutenne hautoi Milanon matkalla ja
jotka sitten menivät myttyyn, voisivat saada parempaa vastakaikua
Alessandriassa."
Theodore hengähti syvään.
"Hyvä, hyvä", sanoi hän. "Puhumme siitä, kun olemme syöneet. Tahdomme
ensin huolehtia mukavuudestanne."
Bellarion ymmärsi sanoneensa kylliksi. Theodore tarvitsi aikaa harkita
ehdotusta, ennenkuin ryhtyi siitä keskustelemaan.
He aterioivat suuren hallin vieressä olevassa pikku huoneessa, jonka
avoimista ovista saattoi nähdä päivänpaisteiseen puutarhaan, samaan,
johon Bellarion oli paennut podestàn miehiä. Läsnä oli vain perhepiiri:
markiisi Theodore, ruhtinatar Valeria, markiisi Gian Giacomo, hänen
opettajansa Corsario ja kamariherransa, nuori Fenestrallan herra.
Kuluneen vuoden aikana ei hovissa ollut tapahtunut sanottavia
muutoksia. Kuitenkin saattoi tarkkasilmäinen Bellarion havaita
jotakin, nuori markiisi oli kasvanut aika tavalla. Hän oli parikin
tuumaa pitempi kuin vuosi sitten, ja paljon kalpeampi ja laihempi.
Hän vaikutti muuten levottomalta ja hänen ilmeensä oli ärtynyt.
Valtionhoitajan antama kasvatus alkoi kantaa hedelmää.
Myös ruhtinatar Valeria oli entistä kalpeampi. Hänen tummat silmänsä
katsoivat miettivinä etäisyyteen ja alakuloisuus oli lyönyt leimansa
koko hänen olemukseensa.
Kun Bellarion yht'äkkiä oli markiisi Theodoren seurassa ilmestynyt
hänen eteensä, pitkänä ja ryhdikkäänä, oli neito punastunut ja
kiihtynyt huomattavasti. Hän oli puristanut huulensa yhteen ja
leimuavin katsein silmäillyt valehtelijaa ja murhaajaa, joka hänen
mielestään oli tuhonnut hänen tulevaisuutensa.
Valtionhoitajalla oli silmät päässä, ja huomattuaan ruhtinattaren
mielentilan oli hän rientänyt esittelemään vieraan Gian Giacomolle.
Tämä katseli tulokasta veltosti. "Tervetuloa, herraseni", toivotti hän
haluttomasti ja tarjosi ruhtinaallisen kätensä, jota Bellarion suuteli.
Neito tyytyi vain kumartamaan jäykästi. Fenestrella oli tuttavallinen
ja Corsario naurettavan arvokas.
Mieliala aterian aikana ei ollut kovin iloinen. Fenestrella muisti
äkkiä, että hän oli nähnyt Bellarionin aikaisemmin, oikeuden
istuntosalissa, ja alkoi tehdä vihjauksia, mutta valtionhoitaja
keskeytti hänet ja vaihtoi puheenaihetta. Hän palautti mieliin
Alessandrian valloituksen ja ihasteli Bellarionin nerokasta
sotasuunnitelmaa. "Temppu toisensa jälkeen", huomautti ruhtinatar
värittömällä äänellä. "Aivan", myönsi häpeämätön Bellarion. "Ei, vaan
jotakin suurenmoisempaa", vastusteli Theodore. "Teillä on kerrassaan
loistavat johtajanlahjat, ser Bellarion. Mutta niinpä olettekin jo
niittänyt runsaasti mainetta."
"Ja satatuhatta floriinia", lisäsi Valeria.