vv. 7-12. Runo osaavasti laittaa ne Pohjolan emännän saataville.
vv. 15-18. Entiseen sammon paikkaan; k. X: 237.
vv. 21, 22. Lieneekö sekä tulen että tulukset pois loitsinut.
vv. 34-38. Arveli, mikä syynä, kun näin kauvan viipyvät pilven tahi
muun varjon takana.
vv. 41, 42. Sukat ja kengät olivat ennestään tuttuja, pimeässä niitä
ei kyllä kukaan nähnyt.
vv. 49, 50. Hoidella ja isommaksi kasvatella.
vv. 73, 74. Hyvin iso, leveä joki.
v. 83. Luultavasti joku toinen, kun nykyinen Nevan joki; k. XX: 15,
16.
v. 96. Tulta on vaarallinen etsiä.
v. 99. Luoma-tiloilta.
vv. 119-121. Kalat oudostuivat järven kuohuntaa ja ajattelivat, mikä
jo olisi paras neuvo.
v. 130. Kaikin paikoin, joista toivoi nielijänsä tulevan.
vv. 161, 162. Paremman aineen puutteessa vanhaan aikaan ehkä
kudottiinki verkkoja niinestä ja katajan kuoresta tahi juurista.
vv. 163, 164. Verkkoja painetaan vieläki parkkivedessä, josta tulevat
lujemmiksi, ja sanotaan paremmiksi kalastamaanki tulevan.
vv. 175-180. Runo arvelee, jo kalainki kummastelleen niitä huonoja
pyydyksiä, ja kääntää arvelunsa kalain sanoiksi; k. VIII: 49-60.
vv. 187-192. Ajat eivät huonone, kuin moni lyhytmielinen luulee, vaan
entisten menneitten sijaan tulee uudet kahta paremmat.