vv. 1-5. Ilman edellisen runon kertomia tapauksia ei sammon ryöstöstä
olisi tainnut mitään tulla. Ilmarinen siihen ehkä ei olisi myöntynyt,
ja kuitenki taisi olla tarpeellista, että hanki, sammon takoja, yhtyi
siihen.
vv. 31, 32. Laittoi kultakoristeita päälle.
v. 34. Joka loisti eli hohti kuin tulenliekki.
vv. 36-38. Olivat niin kirkkaita, että kuu, aurinko ja tähdet
kuvastuivat niissä, taikkapa varsinaisillaki kuun jne. kuvilla
koristetut.
vv. 51, 52. Nuoren hevoisen, ei sanan jälkeen suvikuntaisen ja varsan.
v. 53. Eri paikoillaan kumpainenki.
vv. 62-86. K. XXX: 5-12, XXXVI: 171-192.
vv. 72-74. Palaavat alinomaa ryöstöretkiltä suurilla tavaroilla; k.
XI: 170-172.
vv. 77-80. Minä, joka saattaisin vihollistenki pelkona olla, nyt olen
niin surkeassa tilassa, ettei minua pelkää huonoimmatkaan elävät.
v. 88. Työnsi purren vesille ja luki siinä tilassa tavalliset
vara- ja onnistussanat.
v. 98. Ilman soutamatta, jouten.
vv. 111-114. Runo juuri sitä varten lieneekin laittanut muut ensin
yrittelemään, jotta Ilmarisen soutu tulisi sitä suurempaan kunniaan.
v. 123. K. XXX: 93, 94.
vv. 136-138. Rantakansa tavallisesti jo kaukaa tuntee lähiseutuiset
veneet, ja erittäinki tunnettava lienee Väinämöisen vene ollut.
v. 163. Sen arvattavasti oli uutta venettä vasten veistänyt, eikä
raskinut nyt vieraalla rannalla lahoomaan jättää.
vv. 172, 173. Tavallinen sanalasku.