vv. 11-14. Sen luultiin pikemmin surmansa saavan, joka ilman
tositarpeetta läksi sotaan; häntä ei jumalatkaan ottaneet
suojellaksensa.
vv. 17-24. Arveltiin vainajain Tuonelassa pysyvän melkein semmoisina,
kun sinne tultuansakin olivat, ja siitäpä syystä ei ollut kuolema
kovin vanhana, heikkona ja riutuneena mikään erittäin toivottava asia.
v. 28. Pidätkö minua enää senkään arvoisena, että edes itkisit minua.
vv. 35, 36. Tämä vertaus ei suinkaan taitanut liioin Kullervon mieltä
ilahuttaa.
v. 44. Rumasuisen ja kovapäisen.
vv. 59-64. Ettei saisi äitiltänsäkin yhtä kovaa vastausta, puhuttelee
häntä hellimmillä sanoilla.
vv. 66-68. Kysymyksesi jo osottaa, sinun ei tuntevan äitin sydäntä.
vv. 75, 76. Suuressa surussani en jaksa suorana olla.
vv. 77-79. Kun pelkään moitittavan itkuani.
v. 84. Sotaväki matkallaan soitteli, niin Kullervokin, vaikka ihan
yksinään kulkiessa.
vv. 92, 104 ja 114. Erilaisia kuolleita lienee erilaisilla hevoisilla
hautaan saatettu.
v. 124. Edellisiä mieron eli vieraan väen ei tarvinnut haudata,
kun emäntä vielä oli elossa, mutta nyt hänenki kuoltuansa, ei enää
ollut ketään omaisistansa, joka olisi hänen maahan laittanut, jos ei
Kullervo ottaisi palataksensa.
v. 134. Ostosaipualla.
v. 139. Itkuvirsiä kuolleelle veisataan erittäinki vuoteelta olille
nostettaissa, pestäissä, liinattaissa, arkkuun pantaissa, maahan
vietäissä jne. Ne virret ovat hyvin vanhoja ja outosanaisia.
Veisaajat eli itkijät ovat joko omaisia tahi vieraita, palkatuita.
vv. 149, 150. Muuta muistomerkkiä entisestä talosta ei jäänyt,
kun kiukaan kivet ja pihlajat pihalla. Pihapihlajat ovat
hyötökasvuisemmat metsäpihlajia.
vv. 155-158. Tunnusteli, vastaisivatko enää vähänkään lämpimältä.
vv. 167-170. K. XXXV: 45-64.
vv. 171-176. Näytti kun olisi koko paikka surrut ja valittanut, kun
ruohot ja kukat eivät enää olisi entisessä ihanuudessansa; k. VIII:
49-60.
vv. 181-184. Arveli, eikö olisi parasta kerrassaan lopettaa koko
onneton elämänsä.
vv. 188-192. Kullervo arveli: monta viatontaki miekka menettää, miksi
ei siis minuaki syyn-alaista? K. VIII: 49-60.
vv. 194-198. Tavallisella pistämällä ei saattanut itseänsä lopettaa
kun miekka oli liian pitkä siihen.