vv. 5, 6. Ei tullut sittenkään entistä mielevämmäksi.
v. 10. Haapaiset veneet olivat kepeimpiä, eivätkä pehkauntuneet
vedessä niin pian, kun mäntyiset.
vv. 16, 17. Repaleiksi ja pirstoiksi.
vv. 22, 23. Osottaa Kalervon veron-alaisella maalla asuneen.
vv. 43, 44. Reessä istujan tulee vilu kylmällä säällä.
vv. 54-58. Jos lieneeki Kullervo veron vientiin lähtiessänsä
arvellut samalla matkalla puolisonkin itsellensä hankkia, koska oli
kihluksilla varustettu.
vv. 71, 72. Löytyy suurempi-sukuisia, kun minä, löytyy kehnompiaki.
vv. 78-86. Tytön hiljainen kertomus onnettomuutensa syystä hyvin
sopii Suomalaisen luontoon. Joku toinen hänen sijassansa olisi
sanaakaan virkkamatta heti tehnyt, mitä hän sitte vasta teki.
vv. 95, 96. Vimmassaan eli raivossaan.
vv. 107, 108. On kun olisit kauvan sairastanut ja siitä vironnut.
vv. 113, 114. Marjatiellä kadonneen, tuntemattoman sisareni.
vv. 119, 120. Tavallista kuolemaa ei nyt minunkaan sovi semmoisen
kauhistavan työn perästä odottaa, mutta en tiedä, menenkö metsään
surmaa hakemaan, vai hukutan itseni meren aaltoihin.
v. 123. Suomi silloin ei ollut yhteinen maan, vaan eri paikkakunnan
nimitys, kuin Savo, Karjala, Häme jne. vieläkin ovat; k. XX: 15, 16.
vv. 129-134. Nyt koston himo taas yht'äkkiä leimahti mieleensä ja
syrjäytti kaikki muut ajatukset.