vv. II, 12. Pohjolan väki oli hevoisen kiveksi, reen pajupensaaksi
loitsineet, tahi ainakin yhtä liikkumattomiksi, kun neki, saattaneet.
vv. 15-18. Toisista taloista väki jo oli tulemassa, miekat ja keihäät
välkkyivät matkalla ja Lemminkäisellen iskettiin vihaisia silmiä
ikkunoista.
vv. 20, 21. K. XVI: 131-134.
vv. 22-24. Niin korkealle, ettei nuolikaan tapaisi.
v. 34. Ilmassaki lentäessään ei ollut kokonaan vaaratta, sillä
Pohjolan väki ehkä taisi samoin linnuiksi muuttaita ja takaa ajamaan
ruveta.
vv. 35-38. Havukka ehkä oli surmatun Pohjolan isännän henki.
vv. 43-46. Sano: "en tohtinut käsiksi käydä, kun lensi kotkana, ei
muuna pienempänä lintuna."
v. 55. On sinulle tapahtunut jotain erinomaista.
v. 60. Talkkunajauhot. Niitä laitettiin keitetyistä ohrista, jotka
kuivattiin lämmitetyssä uunissa ja sitte jauhettiin karkeiksi
jauhoiksi. Kun olivat jo edeltä keitetyt, niin niistä sitte veden
kanssa pian saatiin valmista huttua eli puuroa.
v. 78. Joka, tuvan takapuolelta tuleva, hankkii turmioa (ovi oli aina
etelään-päin tuvasta).
vv. 83-86. K. XXVI: 26-144.
vv. 91-114. Äiti ei kiirehi pojallensa varsinaista piilopaikkaa
neuvomaan, jotta paremmin tulisi mieleensä johdattamaan tyhmää
käytöstänsä Pohjolassa.
v. 91. Jos menet ja muutat itsesi jne.; k. VIII: 135-138.
vv. 112-114. Nuotanveto on nuorten työ, verkoilla voivat vanhemmatki
käydä.
vv. 122-224. Ei enää päivääkään, niin jo ovat täällä.
vv. 131, 132. K. XI: 170-172.
vv. 136-138. Lemminkäinen kavatti niin pitkäksi ajaksi, kun äiti
tahtoi, itsensä sodasta vannoa, ainoastaan ensimäisen kesän lupasi
poissa olla ja senki puoleksi siitä syystä, että hänellä vielä oli
parantumattomia haavoja entisistä sodista.
v. 139. Nykyiset sotasankarit eivät kyllä mainitsisi haavoista
hartioissansa, eivätpä jalkainsakaan nopeudesta, joka kuitenkin oli
sankari Akilleen tavallisin ylistyssana.
v. 149, 150. Yleinen lause-tapa kaukaisista paikoista.