vv. 3, 4. Yksiin häätapoihin edellisen kanssa kuuluu sulhonki
neuvominen.
vv. 9-16. Hyvän miniän osotus.
vv. 19-22. Elä vie häntä huonoon paikkaan, piilossa ja
puutteenalaisuudessa elämään.
vv. 23-26. K. VIII: 27-30.
vv. 28-36. Jos tulisi kovin ikävä, käytä häntä vanhempainsa kodissa.
vv. 39-44. Turvaa ja suojele häntä muiltaki.
vv. 47, 48. Kahdenkesken, muiden kuulematta.
vv. 61, 62. Tästä korkeasta kodista.
vv. 65, 66. Erotuopit ovat tyhjettynä, ero-oluet juotuna. Sillä
tavoin runo toisinaan yhdyssanain väliin pistää jonkun lyhyen muun
sanan erotteeksi.
vv. 67-70. Viimeiset lähtövalmistukset suoritettuna.
vv. 71-76. Oman haikean huolensa unohtaen kokee toisia suruissansa
lohdutella, kuin sivistyneen ihmisen aina tuleeki tehdä.
vv. 79-86. Jumala osottaa hyvyytensä muuallaki; k. III: 291-300.
vv. 90-92. Ruohoisia pihoja, kirkkaita, valkeita vesiä ja hietaisia
rantoja pidettiin silloin erinomaisina paikan kaunistuksina.
Sen-aikuisesta luonnon ihanuuden tunnosta todistaa myös moni muuki
kohta: pihat pihlajaisinensa, kujat kukkavierinensä, lehot, laksot
lauluinensa, veet satoine saarinensa (vv. 163-169). Nykyinen
talonpoikainen kansa semmoisiin ei paljo mieltänsä kiinnitä.
vv. 95-136. Hyvinki liikuttava mielen kuvaelma mahdollisista
muutoksista syntymä-kodissansa.
vv. 97-100. Isä ja äiti jo silloin ehkä makaavat haudassa, eivätkä
kuule, vaikka seisoisin ja valittaisin aivan pään päällä.
vv. 101-104. On jo ruohoja ja pensaitaki äitini haudalle ennättänyt
kasvaa.
vv. 109, 110. Vitsat ylempänä ja seipäät taloa lähempänä arvelee
silloin jo hävinneiksi tahi uudistetuiksi.
v. 115. Ammoo surkeasti, vähissä voimissa.
v. 116. Pitkät rikat ja lastut saavat paikallansa pihalla maata,
kenpä sitä hänen erottuansa enää lakaisisi.
vv. 133-136. Tutut rannat, saaret, salmet ja apajat entisillä
paikoillansa.
v. 162. Lautakatto, kuin lautalattiaki, on pirtin ylistykseksi
sanottu; huonoilla hökkeleillä katot ja lattia eivät olleet
laudoista; k. XXI: 66.
vv. 163-170. Muistutuksia sen-aikuisten tyttöin ihannetunnosta.
vv. 171-184. Ilmarinen ikävystynyt toisen jäähyväisiin keskeyttää
ne yht'äkkiä muutamilla komppalauseilla, joilla ikään kuin tahtoisi
sanoa: jos siihen tapaan rupeat vielä kaikkia kiviä ja kantojaki
hyvästi jättelemään, niin tästä ei tulla koskaan sen edemmäksi.