vv. 1-4. Muinaisena häätapana oli morsiamen juhlallinen neuvominenki
ja varottaminen, miten hänen tulisi itsensä miehelässä käyttää.
Julkisilla, kaiken hääväen kuullessa lausutuilla sanoilla luultiin
olevan parempi vaikutus, kun erinäisillä opetuksilla.
vv. 5-8. Neuvojana taisi joku muuki, kun oma äiti, olla.
vv. 14-16. Kauvan makaamista, oman äitin lempeyttä ja makupaloja elä
muualla odotakkaan.
v. 22. Päreestä palanut karsi niistämään ja uusi päre kuluneen sijaan
muuttamaan tahi takassa eli totossa puita kohentelemaan ja uusia
lisäämään.
vv. 25-28. Selkeinä öinä aika jokseenki tarkkaan arvattiin kuusta ja
Otavasta, pilvisinä ei ollut muuta ajan merkkiä, kun kukon laulu.
vv. 29-32. So.: jo puoli-yön aikana tai varemminki (runollisen
ylimääräisyyden mukaan).
vv. 35, 36. Tulen saanti kun kehnoilla tuluksilla oli vaivaloista,
niin palavia hiiliä illalla maata pannessa visusti mähkittiin
lieteen, jotta tuli niissä säilyisi seuraavaan aamuun ja voitaisiin
päreesen puhaltaa; k. XLVIII: 123-128.
vv. 43, 44. Hoida suopeasti huonoimpiaki.
v. 46. Joutuen ja keveästi.
v. 55. Niinhän vieläki lakaisemaan ruvetessa ripsutellaan vettä,
talvella lunta, lattialle.
v. 56. Kuin huolimattomat usein tekevät.
vv. 69, 70. Leväperäiset pesijät ei aina niin tehneet.
vv. 71-76. Tätä varotusta vieläki monen emännän tarvitsisi mielessään
pitää.
v. 83. Siivottomissa taloissa astioita ei korjattu kissain, koirain
ja lasten käytäviltä.
vv. 89-92. Jauha kiivaasti, eläkä venyttele työtä jauhorunoja
laulelemalla; laulu laiskana pitääpi, virret työtä viivyttääpi.
v. 94. Pöydän puutteessa jauhot seulottiin jonkun tiinun eli muun
astian kumotulle kannelle.
v. 95. Moniki vaimo katsoo leipomista suututtavaksi työksi.
v. 99. Veden loppuessa korvoa piti kallistaa, ja silloin oli aika
lähteä uutta vettä noutamaan.
vv. 107-110. Peilien puutteessa tytöt katselivat muotoansa veteen;
niin tekevät paikoin vieläki päätänsä somistellessa.
v. 111. Pitkiä pinoja luettiin talon kunniaksi ja varallisuuden
merkiksi.
v. 114. "Korjaa kehnoinki halko!" Haapainen puu kyllä rätisee
tulessa, mutta ei lämmitä oikein.
vv. 117-120. Arvelisi sinua vihaiseksi ja kiukkuiseksi, jonkalaisna
vaimon ei sovi olla.
vv. 125-128. Vaimoväki usein teettelee pieniä aputöitä vierailla ja
palkitsee ne salaa jyvillä, jauhoilla tahi muulla tavaralla.
vv. 131, 132. Toimeton emäntä kankaan asetukseen ja kudontaan usein
hankkii apua kylästä; sinä elä kehräytä ja kudotuta kankaitasi
vierailla ihmisillä.
v. 139. Huolimattomasti.
vv. 143-146. Saunat monasti ovat ulompana talosta rannalla tahi
kaivon lähellä, jotta talvella öisinä aikoina kyllä saaki susia
pelätä.
vv. 147-152. Ole herkkä kuulemaan mitä käsketään, liukas
liikunnoillesi ja nöyrä tottelemaan.
vv. 157, 158. Kädet pestäksensä.
vv. 165, 166. Auttele anoppiasi, ettei vanhemmalla ikäpuolella
ollessansa tulisi töissä vaivaumaan.
vv. 172-176. Äkäiset vaimonpuolet eivät siksikään pidä lukua
toisesta, jonka tietävät jotain työtä valmiiksi odottavan, että
antaisivat hänelle tiedon siitä, sitte kun se on toimitetuksi tullut.
vv. 181, 182. Vieläki tavallinen sananlasku; huvittele vierasta
sievillä puheilla, kunnes ruoka saadaan valmiiksi.
vv. 185-188. Elä kohtele liian ystävällisesti.
vv. 191, 192. Lupaa kysyen, ei itsevaltaisesti.
vv. 195, 196. Paha lintu pesänsä hieroo.
v. 202. Runsaasti ja isoissa lohkareissa.
vv. 209, 210. Paljo paremmin, kun nyky-aikoina kaikin paikoin on
tapana, kunnioittivat lapset muinoin vanhempiansa.
v. 216. Menetti ihanuutensa sinun hyväksesi.