vv. 5, 6. Katso I: 111, 112.
vv. 17-20. Turvattoman vieläki tavallisia sanalaskuja.
v. 22. Jos ehkä lieneekin alkuperäisessä tarinassa kokolla
purjehtivaa laivaa kuvailtu.
vv. 31-34. K. VI: 17, 18 ja 110-122.
vv. 43-46. Toinen taikka toinen on epäilemättä lopun tekevä.
vv. 51-54. K. II: 160-162.
vv. 63, 64. Kunne oli kuullut Väinämöisen aikoneen.
vv. 77, 78. Oli kosiotuumat jo kokonaan mielestään heittänyt.
v. 81. Venäjän Karjalassa ovat pyöreät pöydät hyvin tavallisia.
v. 87. Juoksi joko pelosta tahi jotta pikemmin saisi jonkun apuun
lähtemään.
vv. 109, 110. Täällä et liene ennen käynyt, kun et rannalta tiedä
kylään tulla.
vv. 115-118. Vähin närkästyneenä: "tiedän sen jo sanomattasiki, näin
surkeassa tilassa en ollut kotonani."
vv. 121, 122. Havaittuansa toisen närkästyneeksi kokee sanojansa
paremmin sovitella.
vv. 123, 124. Mikä mies sinä olet siitä joukosta, johon kuulut.
vv. 127-132. Nimensä suoraan nimittämistä katsottiin jos ei
vihollisuutta osottavaksi, niin kuitenki liika rökkeydeksi, jonka
tähden Väinämöinen näin kaartaen ilmoittaa itsensä; k. III: 41.
vv. 133, 134. Kokonaan toisenlainen kurja olen tätä nykyä.
v. 138. Parempaan tilaan eli onneen.
v. 140. Kertomaan mitä sinullen on tapahtunut.
vv. 147, 148. Epäilemättäki loitsutaitonsa avulla.
v. 151. Edellisestä viitosta (v. 127-132) Pohjolan emäntä hyvin
arvasi vieraansa nimen.
vv. 157-160. Lieneekö sopimattomaksi katsonut nykyisessä tilassaan
kosioimaan ruveta, kun ei puolella sanallakaan osota sitä varten
lähteneensä; k. v. 77, 78.
vv. 167, 168. Lohi ja sianliha paraita ruokia; olut ja sima paraita
juomia.
vv. 171, 172. Sanalasku. Mies ei kostu ja parane siitä, jos kuinka
hyvin kylissä söisi ja joisi.
vv. 177-180. Sanalasku. Olkoon jos kuinki köyhä kotimaa, kuitenkin on
armahampi vierasta maata.
vv. 183, 184. Vieraan syöttäminen ja juottaminen olivat yleisen tavan
vaatima velvollisuus, muusta hyvänteosta sai palkintoa ehdotella.
vv. 187-190. Sampo oli tehtävä metsän, karjan ja pellon annista,
jotka sen itsensä sitte piti satakertaisesti jällensä antaman.
vv. 191, 192. Näyttää kun olisi itsestänsä arvannut Väinämöisen
tyttöänsä varten tulleen.
v. 198. Kirjokantta eli kirjokansista.
vv. 205-208. Yhtä taitava kun itse taivaan takoja; k. III: 112-124.
vv. 225-228. Pelkäsi Väinämöisen hämmentyvän, jos tulisi ylös
katsahtamaan ja ihanan Pohjan neiden näkemään. Sepä sitte vaan
viivyttäisi hänen kotiin joutumistaan ja luvattua sammon takojan
lähettämistään.
v. 235. K. VI: 60.