v. 5. Keveydestään tahi karvastaan olkeen verrattu.
vv. 17, 18. Meren aavaa hietarantaa runo tavallisella
ylimääräisyydellä sanoo ulapaksi eli aavaksi mereksi; k. VII: 31-34.
vv. 23, 24. Sen vihan alkuperästä katso III runo.
v. 30. Nuolia varustettiin 3:lla sulkarivillä pitkin pituuttansa.
vv. 43, 44. Tavallisessa puheessa sanottaisiin vertauksen lailla:
niinkuin pilven idässä -- -- --; sen runokieli kääntää kysymöksi
sanoen: onko se idässä pilvi -- -- --.
v. 60. Kaarta rauta, so. rautakaarta eli rautakaarista. Runokieli
semmoista sana-osain takaheittoa eli edestakaisuutta usein hyväilee
ja sanoo: _harja liina, bivus kelta, kansi kirjo_ jne., kun oikein
pitäisi olla: _liinaharja, keltahivus, kirjokansi_. Sitä pidettiin
ikään kuin lauseen kaunistimena.
vv. 69, 70. Ympäri merta ajelehtamaan tahi vesi-ajolle.
v. 76. Kun sanoo Väinämöistä langoksensa ja sisarensa pojaksi, tahi
lankonsa sisaren pojaksi, niin sillä ei muuta osottane, kun vanhaa
etäistä sukuperän yhteisyyttä yleisesti.
vv. 79, 80. Väinämöinen oli hyvin kuuluisa laulutaidostansa (k. III:
9-11) ja sitä taitoa piti Joukahaisen äiti suuressa arvossa; k. III:
260, 264.
vv. 83, 84. Vainajain luultiin vanhan luonnon-laatunsa kuta kuinki
Tuonelassa pitävän; k. XXX: 128.
vv. 87, 88. Oli kahden vaiheella; toinen käsi tahtoi Joukahaisen omaa
mieltä, toinen äitinsä kieltoa noudattaa.
vv. 97, 98. Astui oikean jalkansa kaaren päälle maahan ja vetää
pinkotti jännettä pykälälle vasemman polvensa avulla.
v. 110. Vaikeat työt useinki vasta kolmannella yrityksellä
onnistuivat; k. II: 145.
vv. 121, 122. Väinämöinen tähän asti ei ollut ulompana rannasta; k.
vv. 17, 18.
vv. 125-128. Joukahainen näillä sanoilla tahtoi toista iäksi päiväksi
nykyiseen tilaansa kiinnittää.
vv. 143-148. Asian paremmaksi kuvaelmaksi runo usein kertoo ja
selittää pienimmätki seikat.