Laitetaan kerkiämiseen mahdottoman iso nuotta; vv. 1-26. -- Lähdetään
tulen niellyttä kalaa nuotalla pyytämään; lopulta se saadaanki
apajaan; vv. 27-68. -- Tuli samassa kun saadaan siian vatsasta
ilmi puikahtaa käsistä pois, polttaa pahasti Ilmarista ja metsään
kohottuansa hävittää paljon maita; vv. 69-100. -- Väinämöinen
lähtee tulta takaa ajamaan, tapaa sen viimein ja viepi pimeihin
Kalevalan tupiin; vv. 101-132. -- Ilmarinen paranteleikse tulen
polttama-vioista ja tulee jälleen entiseen terveyteensä; vv. 133-178.
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen,
Tuosta tuumille tulevi,
Ajeleikse arveloille,
Nuotan liinaisen kutoa, 5
Satahisen saa'utella.
Sen sisaret kehreävät,
Kälykset kävylle lyövät,
Veljet verkoksi kutovat,
Apet ainoille panevat, 10
Yhtenä kesäisnä yönä,
Kahen päivyen kes'ellä.
Siinäkö käpynen kääntyi,
Palautui painopalko,
Kun sai nuotta valmihiksi, 15
Lankapaula laa'ituksi,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Vielä puolessa sitäki.
Saipa nuotta valmihiksi,
Lankapaula laa'ituksi, 20
Perältä satoa syltä,
Siulat seitsentä satoa;
Sen kivestivät somasti,
Lau'ustivat laatusasti,
Yhtenä kesäisnä yönä, 25
Kahen päivyen kes'ellä.
Siitä läksivät urohot,
Veivät verkkonsa vesille,
Yksi siula heitettihin
Saarehen selällisehen, 30
Siula toinen heitettihin
Niittykannan niemeksehen,
Nostin tuonne laa'itahan
Vanhan Väinön valkamahan.
Pohetahan, potketahan, 35
Ve'etähän, vennotahan,
Ve'etähän pitkin vettä,
Pohetahan poiken vettä;
Saa'ahan kaloja kyllin,
Ihveniä, ahvenia, 40
Lahnoja, lohikaloja,
Ei saa'a sitä kaloa,
Kuta vasten nuotta tehty,
Lankapaula laa'ittuna.
Silloin vanha Väinämöinen 45
Vielä verkkoja lisäsi
Viiellä sylisa'alla,
Köyttä saalia seitsemällä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Viekämme syville verkot, 50
Vetäkämme vettä vielä,
Toki toinenkin apajas!"
Verkot vietihin syville,
Ennätettihin etemmä,
Ve'ettihin vettä vielä, 55
Toki toinenkin apajas.
Vaka vanha Väinämöinen
Itse nuotan nostannassa
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo nyt on kalainen karhi 60
Tämän nuotan nostimilla,
Satalauan laskimilla."
Siitä nuotta nostetahan,
Puretahan, puistetahan,
Venehesen Väinämöisen, 65
Saa'ahan kalainen karhi,
Kut' oli vasten nuotta tehty,
Lankapaula laa'ittuna.
Vaka vanha Väinämöinen
Siivosi kalaisen karhin, 70
Sai sieltä halean hau'in,
Kut' oli viikon pyyettynä.
Siitä hauki halkaistahan,
Suu levä levitetähän;
Vatsasta halean hau'in 75
Löytähän kulea kuuja,
Vatsassa kulean kuujan
Siell' oli sileä siika,
Sisällä sileän siian
Siell' oli sinikeränen, 80
Siian suolen soukerossa,
Kolmannessa koukerossa.
Sisältä sinikeräsen
Putosi punakeränen,
Keskeltä punakeräsen 85
Tuikahti tuli-soronen,
Poltti parran Väinämöisen,
Sepolta sitäi pahemmin
Poltti puolen poskipäätä,
Käsiänsä kärventeli. 90
Meni siitä mennessänsä
Aalloitse Aluen järven,
Karkasi katajikolle,
Niin paloi kataja-kangas,
Kohautti kuusikkohon, 95
Poltti kuusikon komean,
Vieri vieläkin etemmä,
Poltti puolen Pohjan maata,
Sakaran Savon rajoa,
Kahen puolen Karjalata. 100
Vaka vanha Väinämöinen
Itse läksi astumahan,
Ylös korpehen kohosi,
Tuon tuiman tulen jälille;
Tapasi tulosen tuolta 105
Kahen kannon juuren alta,
Leppä-pökkelön sisästä,
Lahokannon kainalosta.
Siinä vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki: 110
"Tulonen Jumalan luoma,
Luoma luojan valkeamme!
Syyttäpä menit syvälle,
Asiatta aivan kauas,
Teet paremmin, kun paloat 115
Kivisehen kiukahasen,
Kytkeihet kypenihisi,
Himmennäihet hiilihisi,
Päivällä pieltäväksi
Kotapuissa koivuisissa, 120
Yöllä piileteltäväksi
Kehän kultaisen kuvussa."
Tempasi tulosen tuolta
Palavoihin pakkuloihin,
Koivun kääpihin kovihin, 125
Vaskisehen kattilahan;
Kantoi tulta kattilassa,
Koivun kuorella kuletti,
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen; 130
Sai tuvat tulellisiksi,
Pirtit valkeallisiksi.
Itse seppo Ilmarinen
Syrjin syöstihe merehen,
Veäikse vesikivelle, 135
Ranta-paaelle paneikse,
Tuskissa tulen palavan,
Vaike'issa valkeaisen.
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella: 140
"Millä nyt tulta tummentelen,
Valkeaista varventelen,
Ettei viikkoa vihoisi,
Kovin kauvan karvastaisi?"
"Tule tytti Turjan maalta, 145
Neiti laskeite Lapista,
Hyyssä sukka, jäässä kenkä,
Hallassa hamehen helmat,
Hyinen kattila käessä,
Jäinen kauha kattilassa; 150
Viskoa vilua vettä,
Riittehistä ripsuttele,
Paikoille palanehille,
Tulen tuimille vioille!"
"Kun ei tuosta kyllin liene, 155
Tule poika Pohjolasta,
Mies pitkä Pimentolasta,
Lapsi täyestä Lapista,
Hyytä kelkalla vetäös,
Jäätä reellä reutoellos, 160
Tuiman tunturin laelta,
Vaaran vankan liepeheltä!
Sillä hyyllä hyy'yttele,
Jää-vilulla jäähyttele,
Tulen tuomia vikoja, 165
Panun tuiki paahtamia!"
"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala!
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
Sa'a voietta hyveä, 170
Paikoille palanehille,
Vian tuiki tullehille!"
Sillä seppo Ilmarinen
Tuota tulta tummenteli,
Valkeata vaimenteli; 175
Sai seppo paranneheksi,
Entisellehen ehoksi,
Muinaisensa muotoiseksi.