Louhi laittaa Tuonelan sokean tyttären synnyttämät ilkeät sikiöt
Kalevalan kansaa surmaamaan; vv. 1-32. -- Väinämöinen lähtee sotaan
tautia vastaan rukoillen ylijumalaa Ukkoa siihen avuksensa; vv.
33-70. -- Kipuja käsketään pois lähtemään, Kiputyttöä rukoillaan
niitä korjaamaan ja Kivutarta laittamaan terveyttä entisellensä; vv.
71-104. -- Päätteeksi Väinämöinen voitelee vikoja, siihenki Jumalalta
apua rukoillen; sillä saa sairaat parantumaan; vv. 105-128.
Louhi Pohjolan emäntä
Sai sanoman korvihinsa,
Väinölän eleleväksi,
Kalevalan kasvavaksi,
ammon suurilla muruilla, 5
Kirjokannen kappaleilla.
Tuo tuota kovin kaehti,
Arvelevi aivossansa,
Minkä surman suorittaisi,
Kunka kuoleman kokisi, 10
Tuolle Väinölän väelle,
Kansalle Kalevalaisten.
Tyttö Tuonelan sokea,
Loviatar vaimo vanha,
Pahin Tuonen tyttäriä, 15
Ilke'in Manattaria,
Teki poikoa yheksän
Yhtenä kesäisnä yönä.
Louhi Pohjolan emäntä
Ne on käski käyä tuonne 20
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen,
Tau'illa tapattamahan,
Kuolemalla kaatamahan,
Tuota Väinölän väkeä, 25
Kansoa Kalevalaisten.
Sillä Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Syyti surmat suunnattomat,
Tavattomat tau'it nosti, 30
Vasten Väinölän väkeä,
Surmaksi su'un Kalevan.
Pojat Väinölän potevi,
Läsivi Kalevan kansa,
Tautia tavattomia, 35
Nimen tietämättömiä,
Alta lattiat lahovi,
Päältä peite märkänevi.
Silloin vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen, 40
Läksi Tuonelle sotahan,
Kera tau'in tappelohon,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Onko tauti luojan luoma, 45
Surma säätämä Jumalan,
Vai ompi pahan panema,
Surma syrjin synnyttämä?"
"Kun lienee pahan panema,
Surma syrjin synnyttämä, 50
Tok' ei syyttä syötänehe,
Ei luvatta suuren luojan;
Kenpä meitä syyttä söisi,
Suuhunsa omat sanansa,
Päähänsä pahat panonsa, 55
Ajatukset itsehensä!"
"Oi Ukko ylijumala,
Pilven päällinen Jumala,
Tule tänne tarvittaissa,
Ajaite anottaessa, 60
Nämät tuskat tuntemahan,
Hätäpäivät häätämähän,
Rikonnaiset riisumahan,
Puutunnaiset purkamahan!"
"Tuo mulle tulinen miekka, 65
Säkehinen säilä kanna,
Jolla ma pahat pitelen,
Ilkeät iki asetan,
Tuskat tuulen teitä myöten,
Kivut aavoillen ahoille!" 70
Sanoi vanha Väinämöinen,
Itse lausui, noin nimesi:
"Tuonne ma kipuja kiistän,
Tuonne tuskia manoan,
Kivisihin kellareihin, 75
Rautaisihin raunioihin,
Kiviä kivistämähän,
Paasia pakottamahan;
Ei kivi kipuja itke,
Paasi ei vaivoja valita, 85
Vaikka paljo pantahisi,
Määrättä mätettähisi."
"Kiputyttö Tuonen neiti,
Jok' istut kipukivellä,
Jauhaen kipukiveä, 85
Kipuvuorta väännätellen,
Käy kivut kereämähän
Kitahan kiven sinisen,
Tahi vieretä vetehen,
Syytäise meren syvähän, 90
Tuulen tuntumattomahan,
Päivän paistamattomahan!"
"Kun ei tuosta kyllin liene,
Kivutar hyvä emäntä,
Vammatar valio vaimo, 95
Tule kanssa, käy keralla,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Tee kivut kivuttomaksi,
Vammat värjymättömiksi, 100
Jotta saisi sairas maata,
Huono huoletta levätä,
Tuskahinen tunnin olla,
Vikahinen vieretellä."
Siinä vanha Väinämöinen, 105
Tietäjä iän-ikuinen,
Vielä voiteli vikoja,
Noita vammoja valeli,
Yheksillä voitehilla,
Kaheksilla katsehilla; 110
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Tule jo luoja loitsimahan,
Jumala puhelemahan,
Kaikkivalta katsomahan, 115
Tehkös yöllä terveheksi,
Päivällä imanteheksi,
Jott' ei tuska päällä tunnu,
Kipu keskeä kivistä,
Pakko ei syämmehen paneite!" 120
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen,
Sillä riisui rikkehiä,
Purkaeli puuttehia,
Poies poisti poikenluomat, 125
Paranti pahat panoset,
Päästi kansan kuolemasta,
Kalevan katoamasta.