Louhi varustaa Pohjan väen, lähtee takaa ajamaan ja on jo vähällä
saavuttaa Väinämöisen merellä; vv. 1-48. -- Kun Pohjan pursi yhä
lähenee ja paraskaan soutu ei auta, täytyy Väinämöisen miettiä toinen
keino ja luoda salakari meren pohjaan, johon Pohjolan pursi sitte
puuttuu ja särkyy; vv. 49-84. -- Louhi muutaikse linnuksi, lentää
kokkona Väinämöisen maston päähän, tavottaa sampoa ja saapi sen
veteen kaadetuksi, jossa se särkyy palasiksi. Niitä sitte aalto ajaa
rantaan, mitä meren pohjaan ei uponnut; vv. 85-120. -- Väinämöinen
toki ihastuu, kun näkee muutamia sammon palasia rannalle ajautuvan;
Louhi pahoillaan valtansa menettämisestä palajaa Pohjolaan, ei saaden
koko sammosta paitsi kannen jälelle; vv. 121-148. -- Väinämöinen
maalle noustuansa kokoaa tarkoin kaikki sammon palaset ja saattaa
ne kasvamaan, rukoillen Jumalalta onnea suloiselle Suomellensa; vv.
149-180.
Louhi Pohjolan emäntä
Laittoi miehet miekkoihinsa,
Rakenteli Pohjan purren,
Suoritti sotavenosen,
Siitä läksi laskemahan, 5
Sekä läksi, jotta joutui,
Sampoa tapoamahan,
Venehestä Väinämöisen.
Vaka vanha Väinämöinen
Laskevi sinistä merta, 10
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
Nouse purjepuun nenähän!
Katsaise etinen ilma,
Tarkkoa takainen taivas, 15
Onko selvät ilman rannat."
Tuopa lieto Lemminkäinen
Nousi purjepuun nenähän,
Katsoi iät, katsoi lännet,
Katsoi luotehet, etelät, 20
Katsoi poikki pohjan rannan,
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Pieni on pilvi pohjosessa,
Pilven lonka luotehessa."
Sanoi vanha Väinämöinen: 25
"Ei se pilvi ollekkana,
Se on pursi purjehinen;
Katso toiste tarkemmasti!"
Katsoi toiste, katsoi tarkoin,
Sanovi sanalla tuolla: 30
"Saari kaukoa näkyvi,
Etähältä ennättävi,
Havukoita haavat täynnä,
Koivut kirjo-koppeloita."
Sanoi vanha Väinämöinen: 35
"Jo vainen valehtelitki;
Havukoita ei ne olle,
Eikä kirjo-koppeloita,
Ne on Pohjan poikasia;
Katso tarkoin kolmannesti!" 40
Se on lieto Lemminkäinen
Katsoi kerran kolmannenki,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Jo tulevi Pohjan pursi, 45
Satahanka hakkoavi,
Sata miestä soutimilla,
Tuhat ilman istumassa."
Silloin seppo Ilmarinen
Souti kourilla kovilla, 50
Souti lieto Lemminkäinen,
Souti kansa kaikenlainen;
Lyllyivät melat lyhyiset,
Hangat piukki pihlajaiset,
Nenä hyrski hylkehenä, 55
Perä koskena kohisi,
Eipä matka eistykkänä,
Ei pakene puinen pursi.
Vaka vanha Väinämöinen
Jo tunsi tuhon tulevan, 60
Arvelee, ajattelevi,
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
Keksin kummoa vähäsen."
Otti piitä pikkuruisen, 65
Tauloa taki vähäsen,
Ne merehen mestoavi
Yli olkansa vasemman,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella: 70
"Tuosta tulkohon karinen,
Salasaari kasvakohon,
Johon juosta Pohjan purren,
Satahangan halkiella!"
Se siitä kariksi kasvoi, 75
Loihe luo'oksi merehen,
Itähän pitemmin puolin,
Poikkipuolin pohjosehen.
Tulla puikki Pohjan pursi,
Halki aallon hakkoavi, 80
Juoksi luotohon lujasti,
Kaaret poikki katkieli,
Meren myrskyn hiertimessä,
Lainehen rapa'imessa.
Louhi Pohjolan emäntä 85
Tohti toisiksi ruveta,
Levitäikse lentämähän,
Kokkona kohotteleikse,
Sata miestä siiven alla,
Tuhat purston tutkaimella, 90
Sata miestä miekallista,
Tuhat ampuja-urosta.
Yllättävi Väinämöisen,
Lenti purjepuun nenähän,
Oli pursi päin pu'ota, 95
Laiva laioin kallistua.
Vaka vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh Pohjolan emäntä!
Joko saat jaolle sammon 100
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen?"
Sanoi Pohjolan emäntä:
"En lähe jaolle sammon
Sinun kanssasi katala, 105
Kerallasi Väinämöinen."
Tahtoi sampoa tavata
Venehestä Väinämöisen,
Sammon saatatti vetehen,
Selvälle meren selälle; 110
Siinä sai muruiksi sampo,
Kirjokansi kappaleiksi.
Mi meni muruja noita,
Sammon suuria paloja,
Alle selvien vesien, 115
Ne jäivät ve'en varaksi;
Noita toisia muruja,
Sammon pieniä paloja,
Tuuli maalle työnnytteli,
Aalto rannalle ajeli. 120
Vaka vanha Väinämöinen
Näki tyrskyn työntelevän,
Hyrskyn maalle hylkeävän,
Noita sampuen muruja,
Hän tuosta toki ihastui, 125
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuost' on siemenen sikiö,
Alku onnen ainiaisen,
Tuosta kyntö, tuosta kylvö,
Tuosta kasvu kaikenlainen 130
Suomen suurille tiloille,
Suomen maille mairehille."
Louhi Pohjolan emäntä
Itse tuossa arvelevi:
"Jo minulta valta vaipui, 135
Jo aleni arvioni,
Eloni meni merehen,
Sampo särkyi lainehisin."
Läksi itkien kotihin,
Polotellen pohjosehen, 140
Ei saanut sanottavata
Koko sammosta kotihin;
Veipä kuitenki vähäsen
Sormella nimettömällä,
Kantoi kannen Pohjolahan, 145
Sai rivan Sariolahan;
Siit' on polo Pohjolassa,
Elo leivätön Lapissa.
Vaka vanha Väinämöinen
Itse maalle mentyänsä 150
Löyti sampuen muruja,
Kirjokannen kappaleita,
Rannalta merelliseltä,
Hienoselta hietikolta.
Saattoi sampuen muruset, 155
Kirjokannen kappalehet,
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen,
Kasvamahan, karttumahan,
Saamahan, satoamahan, 160
Olu'iksi ohraisiksi,
Leiviksi rukihisiksi.
Siinä vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Anna luoja, suo Jumala, 165
Anna onni ollaksemme,
Hyvin ain' eleäksemme,
Kunnialla kuollaksemme,
Suloisessa Suomen maassa,
Kaunihissa Karjalassa!" 170
"Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna,
Aina yöllisnä tukena,
Päivällisnä vartiana,
Vihoin päivän paistamatta, 175
Vihoin kuun kumottamatta,
Vihoin tuulen tuulematta,
Vihoin saamatta satehen,
Pakkasen palelematta,
Kovan ilman koskematta." 180