Pohjolaan tultua Väinämöinen suoraan sanoo millä asialla olivat ja
uhkaa sammon kokonansa viedä, jos ei saisi osaa siitä; vv. 1-40. --
Väinämöinen kantelen soitolla nukuttaa vastaansa nousseen Pohjolan
väen, käypi sitte Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa sampoa kivimäestä
tapaamaan ja saavat sen laivaansa rannalle; vv. 41-66. -- Uroot
lähtevät sampo veneessä paluu-matkalle ja matkaavat ensimäisinä
päivinä Pohjolan väen yhä nukkuessa kyllä onnellisesti; vv. 67-102.
-- Pohjolan emäntä herättyänsä pitkästä unesta näkee sammon viedyksi
ja hankkii kerkiämiseen vastuksia matkalaisille; vv. 103-128. --
Sakea sumu ensin piättää laivan merellä; siitä selvittyä nousee
Iku-Turso aalloista kaatamaan venettä ja hukuttamaan matkalaisia; vv.
129-188. -- Hirveä myrsky viimeiseksi hätyyttelee sammon ryöstäjiä;
siinä tilassa Väinämösen oiva kanteletki häviää meren pohjaan; vv.
189-250.
Vaka vanha Väinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Kolmas lieto Lemmin poika,
Siitä lähtevät selälle,
Tuonne kylmähän kylähän, 5
Pimeähän Pohjolahan.
Päästyänsä matkan päähän
Vetivät venosen maalle,
Teloille teräksisille,
Valkamoille vaskisille. 10
Astuivat tuville tuosta,
Alle kattojen ajoihe;
Kysyi Pohjolan emäntä,
Tutkaeli tullehilta:
"Mipä miehillä sanoma, 15
Millä matkalla olette?"
Vaka vanha Väinämöinen
Tuopa tuohon vastoavi:
"Sammosta sanomat miesten,
Sillä matkalla olemme: 20
Saimme sampuen jaolle,
Kirjokannen katselulle."
Louhi Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei pyyssä kahen jakoa, 25
Oravassa kolmen miehen;
Hyvä on sampuen hyrätä
Pohjolan kivimäessä,
Hyvä olla itseniki
Sammon suuren haltiana." 30
Vaka vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun et antane osoa,
Tuota sammon toista puolta,
Niin on kaiken kantanemme, 35
Vienemme venehesemme."
Louhi Pohjolan emäntä
Tuo tuosta pahoin pahastui,
Kutsui Pohjolan kokohon,
Pään varalle Väinämöisen. 40
Vaka vanha Väinämöinen
Kävi kanteloisehensa,
Tuota kaikki kuulemahan,
Iloa imehtimähän.
Väkeä väsyttelevi, 45
Rahvahaista raukaisevi,
Kaikki nukkui kuuntelijat
Väinämöisen soitantohon.
Siitä viisas Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen, 50
Ottavi uniset neulat,
Voiteli unella silmät,
Pani pitkähän unehen
Koko Pohjolan perehen.
Meni sammon sa'antahan, 55
Kirjokannen katsantahan;
Lauloa hyrähtelevi
Vaaran vaskisen ovilla,
Jopa liikkui linnan portit,
Ovet vahvat aukieli. 60
Siitä vanha Väinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Kolmas lieto Lemmin poika,
Saattelivat sammon suuren,
Veivät sen venosehensa, 65
Latjasivat laivahansa.
Siitä vanha Väinämöinen
Läksi poies Pohjolasta,
Laskea karehtelevi
Selkeä meren sinisen; 70
Laski päivän, laski toisen,
Päivänäpä kolmantena
Tuo on lieto Lemminkäinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miks'et laula Väinämöinen, 75
Hyrehi hyväntöläinen,
Hyvän sammon saatuamme,
Tien oikein osattuamme?"
Vaka vanha Väinämöinen
Hänpä varman vastaeli: 80
"Varahinen laulannaksi,
Aikainen ilon pioksi;
Äsken laulanta sopisi,
Ilon teentä kelpoaisi,
Kun omat ovet näkyisi, 85
Omat ukset ulvahtaisi."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Kun et lauloa luvanne,
Itse luome laulamahan,
Heitäme heläjämähän." 90
Sai itse säveltämähän,
Loihe kurja kukkumahan,
Äreällä äänellänsä,
Käreällä kulkullansa.
Kurki istui kannon päässä, 95
Märän mättähän nenässä,
Sepä säikähti kovasti,
Lenti poikki Pohjolahan,
Vielä parkaisi pahasti
Pohjan puolle saatuansa, 100
Sillä Pohjolan herätti,
Pahan vallan valveutti.
Nousi Pohjolan emäntä
Unen pitkän maattuansa,
Kiirehti kivimäelle, 105
Vaaran vaskisen ovelle,
Sanoi tuonne tultuansa:
"Voi polonen päiviäni!
Jop' on täältä sampo saatu,
Kaikki lukot lonkaeltu." 110
Uutarta rukoelevi:
"Utu-tyttö, terhen-neiti,
Seulo seulalla utua
Selvälle meren selälle,
Jott'ei päästä Väinämöisen, 115
Osata Uvantolaisen!"
"Kun ei tuosta kyllin tulle,
Iku-Turso äijä on poika,
Kaataos Kalevan miehet,
Upota Uvantolaiset, 120
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien murien!"
"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala,
Rakenna rajuinen ilma, 125
Nosta suuri säien voima
Aivan vastahan venettä,
Kulkematta kunnekkana!"
Utu-tyttö, neiti terhen,
U'un huokuvi merelle, 130
Sumun ilmahan sukesi,
Piti vanhan Väinämöisen
Kokonaista kolme yötä
Sisässä meren sinisen.
Yön kolmen levättyänsä 135
Sisässä sumun sakean
Virkki vanha Väinämöinen:
"Ei ole mies pahempikana
U'ulla upottaminen,
Terhenellä voittaminen." 140
Veti venettä kalvallansa,
Merta miekalla sivalsi:
Nousi talma taivahalle,
Utu ilmoillen yleni,
Selvisi meri sumusta, 145
Meren aalto auteresta.
Oli aikoa vähänen,
Pirahteli pikkarainen,
Jo kuului kova kohina
Viereltä veno-punaisen, 150
Nousi kuohu korkealle
Vasten purtta Väinämöisen.
Vaka vanha Väinämöinen
Loi silmät sivulle purren,
Näki kummoa vähäsen: 155
Iku-Turso äijä on poika
Nosti päätänsä merestä,
Lakkoansa lainehesta.
Siitä vanha Väinämöinen
Saip' on korvat kourihinsa, 160
Kovin korvista piteli,
Kysytteli, lausutteli:
"Iku-Turso äijä on poika,
Miksi sie merestä nousit
Etehen inehmisille, 165
Saanikka Kalevan poian?"
Iku-Turso äijä on poika
Sanan vastaten sanovi:
"Siksi mie merestä nousin,
Oli mielessä minulla 170
Kaata laiva lainehisin,
Surmata suku Kalevan;
Kun nyt heität herjan hengen,
Vielä lasket lainehisin,
Enpä toiste tullekkana 175
Etehen inehmisille."
Silloin vanha Väinämöinen
Heitti herjan lainehisin,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Iku-Turso äijä on poika, 180
Ellös sie merestä nousko,
Ellös aallosta yletkö,
Etehen inehmisille,
Tämän päivyen perästä!"
Senpä päivyen perästä 185
Ei Turso merestä nouse
Etehen inehmisille
Sinä ilmoisna ikänä.
Siitä vanha Väinämöinen
Laski eelle laivoansa; 190
Oli aikoa vähänen,
Jo Ukko ylijumala
Virkki tuulet tuulemahan,
Säät rajut rajuamahan.
Nousi tuulet tuulemahan, 195
Säät rajut rajuamahan,
Kovin läikkyi länsituuli,
Luoe-tuuli tuikutteli,
Etelä enemmän tuuli,
Itä inkui ilkeästi, 200
Kauheasti kaakko karjui,
Pohjonen kovin porasi.
Kovin silloin tuulet tuuli,
Aallot hakkasi alusta,
Veivät harpun hauvinluisen, 205
Kantelon kalan-eväisen,
Väen Vellamon hyväksi,
Ahtolan iki iloksi.
Siinä vanhan Väinämöisen
Ve'et silmihin vetihe, 210
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Sinne sattui saalahani,
Katosi iki iloni,
En tuota enempi saane
Sinä ilmoisna ikänä, 215
Kuuna kullan valkeana."
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Voi poloinen päiviäni!
Kun läksin minä poloinen
Näille suurille selille; 220
Jo on tukka tuulta nähnyt,
Hivus säätä hirveätä,
Harvoin lienevi havainnut
Tuulta ennen tuon nä'öistä,
Noita kuohuja kovia, 225
Lakkipäitä lainehia."
Vaka vanha Väinämöinen
Tuopa tuossa arvelevi:
"Ei venossa vieremistä,
Purressa parahtamista, 230
Itku ei hä'ästä päästä,
Parku päivistä pahoista."
Se on lieto Lemminkäinen
Otti laitansa omansa,
Liittelevi liikalaiat, 235
Varppehet varustelevi,
Tuulen tuiman tuikutella,
Aallon ankaran lykätä.
Vaka vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki: 240
"Nouse jo tuuli taivahalle,
Ylös pilvihin ajaite,
Sukuhusi, syntyhysi,
Heimohon, perehesesi!
Vesi kiellä poikoasi, 245
Laine lastasi epeä,
Ahto aaltoja aseta,
Vellamo ve'en väkeä,
Ettei parsku parraspuille,
Pääse päälle kaarieni!" 250