Kolme päivää vesiä kulettua vene tarttuu kiini ja havaitaan ison
hauvin hartioilla istuvan; vv. 1-22. -- Lemminkäinen ensin ja sitte
Ilmarinen kokevat päästää venettä, mutta se ei lähde liikkeelle
ennenkun Väinämöinen itse miekallaan lyöpi kalan poikki. Pääpuolen
siitä hän nostaa veneesen; vv. 23-62. -- Hauki keitetään väelle
murkinaksi; sen isosta jääneestä leukaluusta Väinämöinen tekee
kantelen; vv. 63-94. -- Yrittävät toinen toisensa perästä soittaa
uutta kanteletta. Kun soitosta ei tule mitään, arvelee Väinämöinen
laittaa kantelen Pohjolan väelle koitteeksi; vv. 95-122. -- Kantele
laitetaan Pohjolaan, mutta kun ei sielläkään kukaan saa sitä oikein
soimaan, niin se pian jälleen peruutetaan Väinämöisen käteen; vv.
123-150.
Vaka vanha Väinämöinen
Laskea karehtelevi
Tuon on pitkän niemen päästä;
Laski päivän maavesiä,
Päivän toisen suovesiä, 5
Kolmannen kos'en vesiä.
Äsken tuonne tultuansa
Noille väljille vesille
Puuttui pursi juoksemasta,
Venonen pakenemasta. 10
Vaka vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
Kallistaite katsomahan,
Miss' on pursi puuttumassa, 15
Kivelläkö vai haolla?"
Se on lieto Lemminkäinen
Kallistihe katsomahan,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei ole veno kivellä, 20
Ei kivellä, ei haolla,
Vene on hauvin hartioilla."
Vaka vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kun lie hauvin hartioilla, 25
Ve'en koiran koukkuluilla,
Veä miekalla vetehen,
Katkaise kala kaheksi!"
Se on lieto Lemminkäinen
Miekan vyöltänsä vetävi; 30
Veti miekalla meryttä,
Alta laian laskettavi,
Itse vierähti vetehen,
Kourin aaltohon kohahti.
Siitä seppo Ilmarinen 35
Tarttui tukkahan urosta,
Nostalti merestä miehen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kaikki on mieheksi kyhätty,
Pantu parran kantajaksi, 40
Lisäksi sataluvulle,
Tuhannelle täytteheksi."
Miekan vyöltänsä vetävi,
Jolla kalhaisi kaloa;
Miekka murskaksi mureni, 45
Eipä hauki tiennytkänä.
Vaka vanha Väinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Ei ole teissä puolta miestä;
Kun konsa tulevi tarve, 50
Silloin on toimi toisialla,
Väki väljässä tilassa."
Itse miekkansa veälti,
Tempasi terävän rauan,
Veti haukia ve'estä; 55
Hauki katkesi kaheksi,
Pursto pohjahan putosi,
Pää kavahti karpahasen.
Jo otti venonen juosta;
Vaka vanha Väinämöinen 60
Luotti purren luotosehen,
Ravahutti rantasehen.
Siitä hauki keitetähän,
Murkinoiahan muruina,
Jäipä luita luotoselle, 65
Kalan luita kalliolle.
Vaka vanha Väinämöinen
Noita tuossa katselevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mikä tuostaki tulisi, 70
Noista hauvin hampahista,
Leveästä leukaluusta,
Jos oisi sepon pajassa,
Miehen mahtavan käsissä?"
Sanoi seppo Ilmarinen: 75
"Ei tule tyhjästä mitänä,
Kalan ruotasta kalua,
Ei seponkana pajassa."
Vaka vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki: 80
"Noistapa toki tulisi
Kalanluinen kanteloinen,
Kun oisi osoajata,
Soiton luisen laatijata."
Itse loihe laatijaksi, 85
Tekiäksi teentelihe,
Laati soiton hauvinluisen,
Suoritti ilon ikuisen.
Kust' on koppa kanteletta?
Hauvin suuren leukaluusta; 90
Kusta naulat kanteletta?
Ne on hauvin hampahista;
Kusta kielet kanteletta?
Hivuksista Hiien ruunan.
Kun oli soitto suorittuna, 95
Vaka vanha Väinämöinen
Käski nuoren, käski vanhan,
Soittamahan sormillansa
Tuota ruotaista rojua,
Kalanluista kanteletta. 100
Soitti nuoret, soitti vanhat,
Soitti keskikertaisetki,
Ei ilo ilolle nousnut,
Soitto soitollen ylennyt.
Se on lieto Lemminkäinen 105
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei ole teissä soittajata,
Tuokatte minulle soitto
Kahen polven pystyn päähän,
Kynnen kymmenen nenähän!" 110
Saip' on kantelon käsille,
Soiton alle sormiensa;
Tuota käänti, tuota väänti,
Tuota sormin suoritteli,
Eipä soitto soitakkana, 115
Ei ilo iloakkana.
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Ei ole tässä nuorisossa
Tuon on soiton soittajaista,
Joko Pohjola paremmin 120
Saisi soiton soittamahan,
Josp' on laitan Pohjolahan."
Siitä vanha Väinämöinen
Laittoi soiton Pohjolahan;
Soitti pojat Pohjolassa, 125
Soitti pojat, jotta piiat,
Ei ilo ilolle tunnu,
Eikä soitto soitannalle.
Sokea sopesta lausui,
Ukko vanha uunin päältä: 130
"Heretkätte, heittäkätte!
Puhki korvani puhuvi,
Läpi pääni läylentävi,
Viepi viikoksi uneni."
Noin ukko sanoiksi virkki: 135
"Jos ei soitto Suomen kansan
Vasta vaikuta ilolle,
Tahi uuvuta unehen,
Niin vetehen visko'otte,
Aaltoihin upottaotte!" 140
Soitto kielin kerkiävi,
Kantelo sanoin kajahui:
"En vielä vetehen joua,
Alle aaltojen asetu,
Ennen soitan suorijalla, 145
Vangun vaivan nähnehellä."
Soitto vietihin visusti,
Kannettihin kaunihisti,
Miehen laatijan kätehen,
Pyytänehen polvuksille. 150