Neljäskymmenes runo

Kolme päivää vesiä kulettua vene tarttuu kiini ja havaitaan ison

hauvin hartioilla istuvan; vv. 1-22. -- Lemminkäinen ensin ja sitte

Ilmarinen kokevat päästää venettä, mutta se ei lähde liikkeelle

ennenkun Väinämöinen itse miekallaan lyöpi kalan poikki. Pääpuolen

siitä hän nostaa veneesen; vv. 23-62. -- Hauki keitetään väelle

murkinaksi; sen isosta jääneestä leukaluusta Väinämöinen tekee

kantelen; vv. 63-94. -- Yrittävät toinen toisensa perästä soittaa

uutta kanteletta. Kun soitosta ei tule mitään, arvelee Väinämöinen

laittaa kantelen Pohjolan väelle koitteeksi; vv. 95-122. -- Kantele

laitetaan Pohjolaan, mutta kun ei sielläkään kukaan saa sitä oikein

soimaan, niin se pian jälleen peruutetaan Väinämöisen käteen; vv.

123-150.

Vaka vanha Väinämöinen

Laskea karehtelevi

Tuon on pitkän niemen päästä;

Laski päivän maavesiä,

Päivän toisen suovesiä, 5

Kolmannen kos'en vesiä.

Äsken tuonne tultuansa

Noille väljille vesille

Puuttui pursi juoksemasta,

Venonen pakenemasta. 10

Vaka vanha Väinämöinen

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Oi sie lieto Lemmin poika,

Kallistaite katsomahan,

Miss' on pursi puuttumassa, 15

Kivelläkö vai haolla?"

Se on lieto Lemminkäinen

Kallistihe katsomahan,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Ei ole veno kivellä, 20

Ei kivellä, ei haolla,

Vene on hauvin hartioilla."

Vaka vanha Väinämöinen

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Kun lie hauvin hartioilla, 25

Ve'en koiran koukkuluilla,

Veä miekalla vetehen,

Katkaise kala kaheksi!"

Se on lieto Lemminkäinen

Miekan vyöltänsä vetävi; 30

Veti miekalla meryttä,

Alta laian laskettavi,

Itse vierähti vetehen,

Kourin aaltohon kohahti.

Siitä seppo Ilmarinen 35

Tarttui tukkahan urosta,

Nostalti merestä miehen,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Kaikki on mieheksi kyhätty,

Pantu parran kantajaksi, 40

Lisäksi sataluvulle,

Tuhannelle täytteheksi."

Miekan vyöltänsä vetävi,

Jolla kalhaisi kaloa;

Miekka murskaksi mureni, 45

Eipä hauki tiennytkänä.

Vaka vanha Väinämöinen

Tuossa tuon sanoiksi virkki:

"Ei ole teissä puolta miestä;

Kun konsa tulevi tarve, 50

Silloin on toimi toisialla,

Väki väljässä tilassa."

Itse miekkansa veälti,

Tempasi terävän rauan,

Veti haukia ve'estä; 55

Hauki katkesi kaheksi,

Pursto pohjahan putosi,

Pää kavahti karpahasen.

Jo otti venonen juosta;

Vaka vanha Väinämöinen 60

Luotti purren luotosehen,

Ravahutti rantasehen.

Siitä hauki keitetähän,

Murkinoiahan muruina,

Jäipä luita luotoselle, 65

Kalan luita kalliolle.

Vaka vanha Väinämöinen

Noita tuossa katselevi,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Mikä tuostaki tulisi, 70

Noista hauvin hampahista,

Leveästä leukaluusta,

Jos oisi sepon pajassa,

Miehen mahtavan käsissä?"

Sanoi seppo Ilmarinen: 75

"Ei tule tyhjästä mitänä,

Kalan ruotasta kalua,

Ei seponkana pajassa."

Vaka vanha Väinämöinen

Itse tuon sanoiksi virkki: 80

"Noistapa toki tulisi

Kalanluinen kanteloinen,

Kun oisi osoajata,

Soiton luisen laatijata."

Itse loihe laatijaksi, 85

Tekiäksi teentelihe,

Laati soiton hauvinluisen,

Suoritti ilon ikuisen.

Kust' on koppa kanteletta?

Hauvin suuren leukaluusta; 90

Kusta naulat kanteletta?

Ne on hauvin hampahista;

Kusta kielet kanteletta?

Hivuksista Hiien ruunan.

Kun oli soitto suorittuna, 95

Vaka vanha Väinämöinen

Käski nuoren, käski vanhan,

Soittamahan sormillansa

Tuota ruotaista rojua,

Kalanluista kanteletta. 100

Soitti nuoret, soitti vanhat,

Soitti keskikertaisetki,

Ei ilo ilolle nousnut,

Soitto soitollen ylennyt.

Se on lieto Lemminkäinen 105

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Ei ole teissä soittajata,

Tuokatte minulle soitto

Kahen polven pystyn päähän,

Kynnen kymmenen nenähän!" 110

Saip' on kantelon käsille,

Soiton alle sormiensa;

Tuota käänti, tuota väänti,

Tuota sormin suoritteli,

Eipä soitto soitakkana, 115

Ei ilo iloakkana.

Sanoi vanha Väinämöinen:

"Ei ole tässä nuorisossa

Tuon on soiton soittajaista,

Joko Pohjola paremmin 120

Saisi soiton soittamahan,

Josp' on laitan Pohjolahan."

Siitä vanha Väinämöinen

Laittoi soiton Pohjolahan;

Soitti pojat Pohjolassa, 125

Soitti pojat, jotta piiat,

Ei ilo ilolle tunnu,

Eikä soitto soitannalle.

Sokea sopesta lausui,

Ukko vanha uunin päältä: 130

"Heretkätte, heittäkätte!

Puhki korvani puhuvi,

Läpi pääni läylentävi,

Viepi viikoksi uneni."

Noin ukko sanoiksi virkki: 135

"Jos ei soitto Suomen kansan

Vasta vaikuta ilolle,

Tahi uuvuta unehen,

Niin vetehen visko'otte,

Aaltoihin upottaotte!" 140

Soitto kielin kerkiävi,

Kantelo sanoin kajahui:

"En vielä vetehen joua,

Alle aaltojen asetu,

Ennen soitan suorijalla, 145

Vangun vaivan nähnehellä."

Soitto vietihin visusti,

Kannettihin kaunihisti,

Miehen laatijan kätehen,

Pyytänehen polvuksille. 150

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 46 / 107 题