Ilmarinen lähtee Pohjolaan, ilmoittaa naisensa kuolleen, pyytää
Pohjolan emännältä sen nuorempaa tytärtä vaimoksensa; vv. 1-32.
-- Pohjolan emäntä pahoillaan siitä, kun oli vanhemmankaan
tyttärensä Ilmariselle antanut, toista ei jo enään lupaakkaan
hänelle. Pahoittavan vastauksen saapi seppo sitte tytöltäki, kun
puhuttelee sitä puolisoksensa; vv. 33-56. -- Tytön mieltä kysymättä
Ilmarinen suutuksissaan ryöstää sen rekeensä ja lähtee matkaan.
Tyttö suruissaan itkee ja toivottelee itseänsä jos minnekki, kun
vaan pääsisi Ilmarisesta erilleen; vv. 57-92. -- Yöpaikkaan tultua
syrjäinen mies Ilmarisen nukkuessa alkaa tytön kanssa hilastella.
Ilmarinen siitä kovin suuttuneena haltioissaan laulaa neiden lokiksi
meren karille; vv. 93-118. -- Kotiin tulleelta Väinämöinen kysyy
Pohjolan elämästä, johon Ilmarinen vastaa, siellä sammon nojassa ei
mitään puutetta olevan, ja selittää sitte, minkätähden niin yksinänsä
palasi Pohjolasta; vv. 119-154.
Tuop' on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen,
Pisti varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen,
Itse istuvi rekehen, 5
Lähteäksensä lupasi,
Pyytämähän Pohjolasta
Toista Pohjolan tytärtä.
Sai päivän ajaneheksi,
Sekä päivän jotta toisen, 10
Päivälläpä kolmannella
Tuli Pohjolan tuville.
Heti kun tuli tupahan,
Louhi Pohjolan emäntä
Kääntyvi kyselemähän 15
Oman lapsensa oloa
Miniänä miehelässä,
Naisena anoppelassa.
Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi: 20
"Ellös nyt anoppiseni!
Ellös sie kyselkö tuota
Eläntöä tyttäresi,
Asuntoa armahasi,
Maassa on jo marjaseni, 25
Kankahassa kaunoseni;
Läksin toista tyttöäsi,
Neitoasi nuorempata;
Annappa anoppiseni
Tuo on toinen tyttäresi 30
Naisen entisen eloille,
Sijalle sisaruensa."
Louhi Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Pahoin tein minä poloinen, 35
Kun ma työnsin toisenkana
Nuorena nukahtamahan,
Verevänä vieremähän,
Annoin kuin susien suuhun,
Karhun kiljuvan kitahan; 40
Enkä toista annakkana
Nokiesi nuoliojaksi."
Se on seppo Ilmarinen
Murti suuta, väänti päätä,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 45
"Tuleppa minulle tyttö
Mesileivän leipojaksi,
Oluen osoajaksi!"
Neiti itse noin saneli
Ilmariselle sepolle: 50
"Tapoit naisen ennen naiun,
Surmasit sisarueni,
Toki tappaisit minunki,
Surmoaisit itseniki;
En lähe minä sinulle, 55
En sepon sysisijoille."
Se on seppo Ilmarinen
Murti suuta, väänti päätä,
Saavutti tytön samassa,
Työnnälti rekosehensa, 60
Itse vierehen venähti,
Läksi kohta kulkemahan.
Neiti itki ja urisi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuule seppo Ilmarinen, 65
Kun et laskene minua,
Potkin korjasi paloiksi,
Sären reen repalehiksi."
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Sentähen sepon rekosen 70
Laiat rautahan rakettu,
Jotta potkia pitävi."
Neitonen kujertelevi,
Vyö vaski valittelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 75
"Kun et laskene minua,
Laulaime meren kalaksi,
Syvän aallon siikaseksi."
Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi: 80
"Etpä sinä sinne pääse,
Minä haukina jälessä."
Kulki matkoa palasen,
Ajoi tietä pikkuruisen,
Neiti päätänsä kohotti, 85
Näki jälkiä lumessa,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun olisi 90
Jänön juoksevan jälillä,
Kun tämän kosijan reessä."
Se on seppo Ilmarinen
Puri huulta, väänti päätä,
Ajoa kahattelevi 95
Yöksi uutehen kylähän.
Matkalta väsynehenä
Seppo nukkuvi sike'in,
Toinen naista naurattavi
Mieheltä unekkahalta. 100
Siitä seppo Ilmarinen,
Aamulla havattuansa,
Sekä suuttui, jotta syäntyi,
Kovin suuttui ja vihastui,
Loihe siitä laulamahan, 105
Syäntyi sanelemahan,
Lauloi moisen morsiamen
Meren luo'olle lokiksi,
Luo'oilla lokottamahan,
Kariloilla kaikkumahan, 110
Nenät nienten niukumahan,
Vastatuulet vaapumahan.
Itse istuikse rekehen,
Kohennaikse korjahansa,
Ajoa kahattelevi, 115
Alla päin, pahoilla mielin,
Matkasi omille maille,
Tuli maille tuttaville.
Vaka vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi 120
Ilmariselle sepolle:
"Veli seppo Ilmarinen!
Mit' olet pahoilla mielin,
Kahta kallella kypärin,
Pohjolasta tullessasi; 125
Miten Pohjola elävi?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo jauhamassa,
Kirjokansi kallumassa! 130
Päivän jauhoi syötäviä,
Päivän toisen myötäviä,
Kolmannen kotipitoja;
Jotta sanon, kun sanonki,
Kerran toisen kertaelen: 135
Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo Pohjolassa!
Siin' on kyntö, siinä kylvö,
Siinä kasvo kaikenlainen,
Siinäpä ikuinen onni." 140
Siitä vanha Väinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Veli seppo Ilmarinen!
Minne heitit naisen nuoren,
Kun sa tyhjänä tulitki, 145
Aina naisetta elelet?"
Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Lauloin mie mokoman naisen
Meren luo'olle lokiksi; 150
Nyt se lokkina lojuvi,
Kajavana kaakahtavi,
Kiljuvi vesikivillä,
Kariloilla kaljahuvi."