Seitsemäsneljättä runo

Ilmarinen kauvan Tuonelaan joutunutta naistansa itkettyä viimein

päättää kullasta takoa uuden puolison itsellensä. Työ ei kuitenkaan

ensi yrityksellä ota oikein onnistuaksensa; vv. 1-46. -- Äsken

kolmannella yrityksellä toivottu kulta-neito lähtee ahjosta. Sille

seppä sitte takoo kädet, jalat, suun, silmät ja korvat, mutta henkeä

ei saa neitosellensa, ei sanoja suuhun eikä suloa silmään; vv. 47-72.

-- Ilmarinen laittaa kultaneiden yöksi viereensä, mutta havaitsee

pian mieliharmiksensa siitä ei olevan puolisoksi; se kylkensä, joka

oli neittä vasten, pian oli kokonaan vilustua; vv. 73-94. -- Seppo

sitte viepi kultaneitonsa Väinämöiselle, joka heti nähtyänsä sanoo

sen hänellen ei sopivan, ja kehottaa Ilmarista viemään sitä vieraille

maille, siellä kulta ehkä saisi halukkaampia kosijoita; vv. 95-138.

Se on seppo Ilmarinen

Naista itki illat kaiket,

Yöt itki unettomana,

Päivät einehettömänä,

Eikä kääntynyt käessä 5

Vaskinen vasaran varsi,

Kuulunut pajasta kalke

Yhen kuuhuen kululla.

Itki kuuta kaksi, kolme,

Niinpä kuulla neljännellä 10

Poimi kultia mereltä,

Hopehia lainehilta.

Työnti kullat kuumentohon,

Ajoi ahjohon hopeat,

Otti orjat lietsomahan, 15

Palkkalaiset painamahan,

Itse ahjoa kohenti

Hiilikoukkunen käessä,

Pyyti kullaista kuvoa,

Hope'ista morsianta. 20

Katsoi ahjonsa alusta,

Lietsehensä liepehiä,

Mitä ahjosta ajaikse,

Tungeikse tulisijasta.

Uuhi ahjosta ajaikse, 25

Lähetäikse lietsehestä,

Karva kulta, toinen vaski,

Kolmas on hopea karva;

Muut tuota ihastelevi,

Ei ihastu Ilmarinen. 30

Sanoi seppo Ilmarinen:

"Se susi sinua toivoi!"

Työntävi tulehen uuhen,

Laittoi orjat lietsomahan,

Itse ahjoa kohenti 35

Hiilikoukkunen käessä.

Katsoi ahjonsa alusta,

Lietsehensä liepehiä,

Mitä ahjosta ajaikse,

Tungeikse tulisijasta. 40

Varsa ahjosta ajaikse,

Lähetäikse lietsehestä,

Harja kulta, pää hopea,

Kaikki vaskesta kaviot;

Muut tuota hyvin ihastui, 45

Ei ihastu Ilmarinen.

Siitä seppo Ilmarinen

Varsan työntävi tulehen,

Pani orjat lietsomahan,

Itse ahjoa kohenti. 50

Katsoi ahjonsa alusta,

Lietsehensä liepehiä,

Mitä ahjosta ajaikse,

Lähetäikse lietsehestä.

Neiti ahjosta ajaikse, 55

Letti kulta lietsehestä,

Pää hopea, kassa kulta,

Varsi kaikki kaunokainen;

Muut tuota pahoin pelästyi,

Ei pelästy Ilmarinen. 60

Siitä seppo Ilmarinen

Takoi kullaista kuvoa,

Jalat laati neitoselle,

Jalat laati, käet kuvasi,

Eipä jalka nousekkana, 65

Käänny käet syleilemähän.

Takoi korvat neiollensa,

Eipä korvat kuulekkana,

Niin sovitti suun sorean,

Suun sorean, sirkut silmät, 70

Saanut ei sanoa suuhun,

Eikä silmähän suloa.

Sanoi seppo Ilmarinen:

"Oisi tuo sorea neito,

Kun oisi sanallisena, 75

Mielellisnä, kielellisnä."

Saattoi siitä neitosensa,

Tuon on kultaisen kuvansa,

Utuisehen uutimehen,

Itse vierehen venähti 80

Sulkkuisille vuotehille,

Pehme'ille pää-aloille.

Siinä yön levätessänsä

Kyllä peitettä kysyvi

Maata kera puolisonsa, 85

Tuon on kultaisen kuvansa:

Se oli kylki kyllä lämmin,

Ku oli vasten vaippoansa,

Se oli jääksi jäätymässä,

Ku oli nuorta neittä vasten. 90

Sanoi seppo Ilmarinen:

"Ei tämä hyvä minulle;

Vienen neien Väinölähän,

Väinämöiselle varaksi."

Siitä seppo Ilmarinen 95

Viepi neien Väinölähän,

Sanoi sinne saatuansa:

"Oi sie vanha Väinämöinen,

Tuossa on sinulle tyttö

Kovin kaunis katsannolta, 100

Ei ole suuri suun piolta,

Eikä leuoilta leveä."

Vaka vanha Väinämöinen

Katsahti kuvoa tuota,

Luopi silmät kullan päälle, 105

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Miksi tuot minulle tuota,

Tuota kullan kummitusta?"

Sanoi seppo Ilmarinen:

"Miksi muuksi, kun hyväksi, 110

Ikuiseksi ystäväksi,

Kainaloiseksi kanaksi."

Sanoi vanha Väinämöinen:

"Oi on seppo veikkoseni!

Tunge neitosi tulehen, 115

Tao kaikiksi kaluiksi,

Tahi vie Venäehelle,

Saata Saksahan kuvasi,

Rikkahien riian naia,

Suurien soan kosia; 120

Ei sovi minun suvulle,

Ei minullen itselleni,

Naista kullaista kosia,

Hope'ista huolitella."

Siitä kielti Väinämöinen, 125

Epäsi suvannon sulho,

Kullalle kumartamasta,

Hopealle horjumasta;

Sanovi sanalla tuolla,

Lausui tuolla lausehella: 130

"Elkätte pojat poloiset,

Vasta kasvavat urohot,

Sinä ilmoisna ikänä,

Kuuna kullan valkeana,

Naista kullaista kosiko, 135

Hope'ista huolitelko,

Kylmän kulta kuumottavi,

Vilun huohtavi hopea."

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 43 / 107 题