Kullervo vanhempainsa kodissa, samoin kuin ennen Untolassa,
toimittelee töitänsä takaperoisesti; isä sitte viimein laittaa
hänen veronvienti-matkalle; vv. 1-24. -- Palatessansa tapaa tytön
matkallansa, jota pyytää rekeensä, tyttö ei lähde, vaan vastaa
hänelle tylysti; Kullervo väkivallalla koppaa tytön rekeensä ja
houkuttelee sen sitte lahjoillansa yöksi kanssansa jäämään; vv.
25-62. -- Aamulla jälkeen tyttö, kyseltyä oudon sulhonsa sukua,
tulee tuntemaan hänen omaksi veljeksensä ja kauhistuu sitte niin
naimakaupoistansa, että paikalla juoksee ja hukutaikse kuohuvaan
koskeen; vv. 63-92. -- Kullervo mielituskissaan repii rekensä rikki,
ratsastaa sitte kotiin äitillensä kertomaan sitä kauhistusta, kun
oli oman tuntemattoman sisarensa kanssa naimiskauppoihin ruvennut,
ja miettii lopettaa itsensä, mutta samassa muistaa Untamoisen vielä
kostamatta olevan; vv. 93-134.
Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äijä on lapsi,
Sai tuosta elelemähän
Alla varjon vanhempien,
Ei saanut älyämähän, 5
Miehen mieltä ottamahan.
Poika työlle työnteleikse,
Nuotan suuren souantahan,
Souti poikki puiset hangat,
Venon haapaisen hajotti. 10
Sai Kalervo katsomahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei sinusta soutajaksi,
Mene nuotan tarvontahan!"
Meni nuotan tarvontahan, 15
Tarpoi nuotan tappuroiksi,
Ruumeniksi pullot rouhi,
Selykset paloin paloitti.
Sai Kalervo katsomahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 20
"Ei sinusta tarpojaksi,
Lähe viemähän vetoja,
Maajyviä maksamahan,
Lienet matkassa parempi."
Kullervo Kalervon poika, 25
Vietyä veot perille,
Maksettua maajyväset,
Rekehensä reutoaikse,
Alkoi kulkea kotihin,
Matkata omille maille. 30
Iski virkkua vitsalla,
Heläytti helmivyöllä,
Ajavi karettelevi;
Neiti vastahan tulevi
Noilla Pohjan kankahilla, 35
Lapin laajoilla rajoilla.
Kullervo Kalervon poika
Sanojansa säätelevi:
"Käy neito rekoseheni,
Armas alle vilttieni!" 40
Neiti vastahan sanovi,
Tinarinta riuskuttavi:
"Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä."
Kullervo Kalervon poika, 45
Sinisukka äiön lapsi,
Koppoi neion korjahansa,
Reualti rekosehensa.
Neiti tuossa noin sanovi:
"Kun et päästä pois minua, 50
Polen poikki pohjalauat,
Levittelen liistehesi."
Kullervo Kalervon poika
Aukaisi rahaisen arkun,
Näytteli hope'itansa, 55
Verkaliuskoja levitti,
Kultasuita sukkasia,
Vöitänsä hopeapäitä.
Verat veivät neien mielen,
Raha muutti morsiamen, 60
Hopea hukuttelevi,
Kulta kuihauttelevi.
antoi Jumala aamun,
Toi Jumala toisen päivän,
Niin neiti sanoiksi virkki: 65
"Mist' olet sinä sukuisin,
Lienet suurtaki sukua,
Isoa isän aloa?"
Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi: 70
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimäistä,
Kalervon katala poika;
Vaan sano oma sukusi, 75
Jos olet sukua suurta."
Neiti tuon sanoiksi virkki:
"Mie olen Kalervon tyttö;
Läksin marjahan metsälle,
Sinne mie kana katosin 80
Kuolemahan korven päähän,
Kaatumahan kankahalle,
Enkä kuollut kuitenkana,
En mä kalkinen kaonnut,
Näille päivin päätymättä, 85
Näille juonin joutumatta!"
Sai toki sanoneheksi,
Heti repsahti re'estä,
Siitä juoksihe jokehen,
Kosken kuohu'un kovahan, 90
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.
Kullervo Kalervon poika
Pyyhältihe korjastansa,
Veitsin länkensä levitti, 95
Rauoin rahnoi rahkehensa;
Hyppäsi hyvän selälle,
Ajavi palasen maata,
Päätyvi ison pihoille,
Oman taaton tanterille, 100
Vähän kuollutta parempi,
Kaonnutta kaunihimpi.
Emo päätyvi pihalle,
Ennätti emo kysyä,
Vanhempansa tutkaella: 105
"Mi sinulla poikaseni?
On kuin Tuonelta tulisit,
Manalalta matkoaisit."
Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi: 110
"Jo on kummat kuulumassa,
Taikeat tapahtununna,
Kun pi'in oman sisaren,
Turmelin emon tuoman."
"Se jo surmansa sukesi 115
Koskehen kohisevahan,
Itse tuot' en tieäkkänä,
Kunne kurja kuoletaime,
Suuhun ulvovan sutosen,
Vainko vatsahan valahan." 120
Emo tuon sanoiksi virkki:
"Ellös sinä sinne menkö,
Onpa suurta Suomen nientä,
Sankkoa Savon rajoa,
Piillä miehen piilojansa, 125
Hävetä pahoja töitä."
Kullervo Kalervon poika
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Enkä piile, en pakene,
Viel' on Unto oikeana, 130
Mies katala kaatamatta,
Kostamatta taaton kohlut,
Taaton kohlut, maammon mahlat,
Itseni hyvin piännät."