Kullervo valittelee päiviänsä, kun oli paimenen huonoon virkaan
pantu, ottaa sitte iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja
särkee veitsensä kiveen, jonka emäntä oli sisään leiponut; vv. 1-24.
-- Suuttuneena emännän pilkasta ja veitsensä särkymisestä Kullervo
miettii kostoa ja saapi sekä varikselta että korpilta neuvoa siihen;
vv. 25-54. -- Hävittää Ilmarisen koko karjan, kerää lauman susia ja
karhuja, jotka yöksi ajaa karjan sijasta kotiin ja loihtii Ilmarisen
emännän repimään; vv. 55-82. -- Ilmarisen emäntä kuultua torven
äänen lähtee karjaa vastaan ottamaan ja lypsämään, jossa metsänpedot
paikalla repivät hänen kuoliaksi; vv. 83-120.
Kullervo Kalervon poika
Otti konttihin evästä,
Läksi lehmien ajohon,
Sanan virkki vierressänsä:
"Voi minä polonen poika! 5
Jo minä johonki jouvuin:
Härän hännän paimeneksi,
Vasikkojen vaalijaksi,
Joka suon on sotkijaksi,
Maan pahan mateliaksi." 10
Kulki kangasta kavuten,
Päätyi päivän rintehesen,
Lintunen lehosta lauloi,
Pieni lintu pensahasta:
"Jo oisi aika orjan syöä, 15
Isottoman illastella."
Kullervo Kalervon poika
Ajoi lehmänsä levolle,
Itse istui mättähälle,
Otti leivän laukustansa, 20
Veti veitsensä tupesta,
Leivän leikkaellaksensa,
Veitsi vierähti kivehen,
Kajahutti kalliohon.
Kullervo Kalervon poika 25
Katselevi veitsyttänsä,
Itse päätyi itkemähän,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Yks' oli veitsi veikkoutta,
Yksi rauta rakkautta, 30
Ison saamoa eloa,
Vanhemman varustamoa,
Senki katkaisin kivehen,
Karahutin kalliohon,
Leipähän pahan emännän, 35
Pahan vaimon paistamahan."
"Millä nyt maksan naisen naurun,
Naisen naurun, piian pilkan,
Akan ilkeän evähät,
Pahan vaimon paistannaiset?" 40
Varis vaakkui varvikosta,
Varis vaakkui, korppi koikkui:
"Oi on kurja kullansolki!
Ota vitsa viiakosta,
Aja suolle sorkkasääret, 45
Lehmät liejuhun levitä,
Puolen suurille susille,
Toisen korven kontioille."
"Kaikoa suet kokohon,
Karhut kaikki katrahasen, 50
Aja karjana kotihin,
Kirjavana kartanolle;
Sillä maksat naisen naurun,
Pahan vaimon parjaukset."
Kullervo Kalervon poika 55
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Malta, malta Hiien herja!
Jos itken isoni veistä,
Vielä itkenet itsekin,
Itket lypsy-lehmiäsi." 60
Otti vitsan viiakosta,
Koivun korvesta tapasi,
Ajoi lehmät liettehesen,
Härät murtohon murenti,
Puoliksi susien syöä, 65
Puolen korven kontiojen,
Suet lausui lehmäsiksi,
Karhut karjaksi saneli,
Minkä pisti Pienikiksi,
Kunka Kyytäksi kyhäisi. 70
Lonkui päivä luotehelle,
Kulki kuusikon tasalle,
Tuo pahanen paimen raiska,
Kullervo Kalervon poika,
Ajoi kontiot kotihin, 75
Susikarjan kartanolle,
Vielä neuvoi karhujansa,
Susillensa suin puheli:
"Repäise emännän reisi,
Pure puoli pohkeata, 80
Kun tulevi katsomahan,
Lyykistäikse lypsämähän!"
Kullervo Kalervon poika
Jo kohta kotimäellä
Lujahutti luikullansa, 85
Toitahutti torvellansa,
Kolmasti kotimäellä,
Kuuesti kujoisten suussa.
Tuop' on Ilmarin emäntä,
Sepon akka, selvä nainen, 90
Kuuli soitannan kujalta,
Kajahuksen kankahalta,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Ole kiitetty Jumala! 95
Torvi soipi, karja saapi;
Orja soitellen tulevi,
Toitatellen torvettavi."
Itse pistihe pihalle,
Kaapsahutti kartanolle, 100
Sai siitä savupanolle,
Tuosta lypsylle tulevi.
Lyhmistäikse lypsämähän,
Heitäikse heruttamahan,
Susi päälle suimistihe, 105
Karhu päälle kuopaisihe,
Puri puolen pohkeata,
Katkoi kannan sääriluusta.
Siitä Ilmarin emäntä,
Tuo takojan tarkka nainen, 110
Vieri kohta kuoliaksi,
Kaatui kattila-noeksi,
Oman pirttinsä pihalle,
Kapehille kartanoille.
Se oli meno naisen nuoren, 115
Kanssa kaunihin emännän,
Jot' oli viikon valvateltu,
Vuosin kuusin kuulusteltu
Ilmarin iki iloksi,
Sepon kuulun kunnioiksi. 120