Kullervo Ilmarisen talossa pannaan karjaa paimentamaan. Emäntä nauraa
saadaksensa leipoo ison kiven hänen eväskakkuunsa; vv. 1-22. --
Emäntä karjansa laitumelle laskiessa pyytää Luonnotarten ja metsän
haltiain sille onnea ja menestystä laittamaan; vv. 23-78. -- Hyvällä
puheella ja muillaki sanoilla kokee sitte saada otson rauhassa
elämään; vv. 79-122. -- Viimeiseksi rukoilee Ukon ja Kuippanan
näyttämään kovuutta otsolle, jos hyvistä sanoista ei tottelisi; vv.
123-164.
Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äijä on lapsi,
Jo kohta sepon ko'issa
Kysyi työtä iltaisella,
Kulle työlle työntyminen, 5
Raaolle rakentuminen;
Pantihinpa paimeneksi,
Sepon karjan kaitsijaksi.
Tuopa ilkoinen emäntä,
Sepän akka irvihammas, 10
Leipoi leivän paimenelle,
Kakun paksun paistelevi,
Kauran alle, vehnän päälle,
Keskelle kiven kutovi.
Kakun voiti voi-sulalla, 15
Kuoren rasvalla rakenti,
Pani orjallen osaksi,
Palaseksi paimenelle,
Itse orjoa opasti,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 20
"Ellös tätä ennen syökö
Karjan mentyä metsälle!"
Siitä Ilmarin emäntä
Laittoi karjan laitumelle,
Sanovi sanalla tuolla, 25
Lausui tuolla lausehella:
"Lasken lehmäni leholle,
Maion antajat aholle,
Työnnän kuuta ottamahan,
Talia tavottamahan, 30
Ahomailta auke'ilta,
Leve'iltä lehtomailta,
Korke'ilta koivikoilta,
Hopeisilta saloilta."
"Etelätär luonnon eukko, 35
Suvetar valio vaimo,
Hongatar hyvä emäntä,
Katajatar kaunis neiti,
Pihlajatar piika pieni,
Tuometar tytär Tapion! 40
Katso'ote karjoani,
Viitsiöte viljoani,
Kesä kaikki kaunihisti,
Lehen aika leppeästi,
Jotta karja kaunistuisi, 45
Eistyisi emännän vilja,
Hyvän-suovan mieltä myöten,
Pahan-suovan paitsi mieltä."
"Suvetar valio vaimo,
Etelätär luonnon eukko! 50
Käy nyt, syötä karjoani,
Raavahiani ravitse,
Syöttele metisin syömin,
Juottele metisin juomin,
Heraisilta hettehiltä, 55
Läikkyviltä lähtehiltä,
Kultaisilta kunnahilta,
Hopeisilta ahoilta."
"Mielikki metsän miniä,
Tellervo Tapion neiti! 60
Kaitse karja kaunihisti,
Viitsi vilja virkeästi,
Varjele vahingon teiltä,
Kaitse kaikista pahoista,
Ettei tuskihin tulisi, 65
Häpeähän hämmentyisi,
Sorkka suohon sorkahtaisi,
Hettehesen herkähtäisi."
"Päivän mennessä majoille,
Iltalinnun laulellessa, 70
Saata karjani kotihin
Utarilla uhkuvilla,
Nisillä pakottavilla;
Koissa on hyvä ollaksensa,
Maa imara maataksensa, 75
Vaimot valkean tekevät
Nurmelle mesinukalle,
Maalle marjanvartiselle."
"Otsonen metsän omena,
Mesikämmen käyretyinen! 80
Tehkämme sulat sovinnot,
Rajarauhat rapsakamme,
Ettet sorra sontareittä,
Kaa'a maion kantajata,
Tänä suurena suvena, 85
Luojan lämminnä kesänä."
"Käyös kaarten karjamaita,
Piilten piimäkankahia,
Kierten kellojen remua,
Ääntä paimenen paeten! 90
Kuulisitko kellon äänen,
Tahi torven toitotoksen,
Tunge korvasi kulohon,
Paina pääsi mättähäsen,
Tahi korpehen kokeos, 95
Muille kummuille kuvahu,
Jott' ei kuulu karjan kello,
Eikä paimenen pakina!"
"Kun sulle halu tulevi,
Syöä mielesi tekevi, 100
Syö'ös sieniä metsästä,
Murra muurahais-kekoja,
Juuria punaisen putken,
Metsolan mesipaloja,
Ilman ruoka-ruohoittani, 105
Minun henki-heinittäni!"
"Kun ma otsona olisin,
Mesikämmennä kävisin,
En mä noin asuisikkana
Aina akkojen jaloissa; 110
Onhan maata muuallaki,
Tarhoa ta'empanaki,
Soita kyllin sorkutella,
Viiakkoa viiletellä."
"Niin teemme sulat sovinnot, 115
Iki rauhat ratkoamme;
Vaan jos tahtonet tapella,
Eleä soan tavalla,
Tapelkamme talvikauet,
Lumi-ajat luskailkamme, 120
Sinisen salon sisässä,
Korven kuulun kainalossa!"
Siitä Ilmarin emäntä
Vielä tuon sanoiksi virkki:
"Oi Ukko ylijumala! 125
Kun kuulet toen tulevan,
Muuta muiksi lehmäseni,
Kamahuta karjaseni,
Kiviksi minun omani,
Kantoloiksi kaunoseni, 130
Kumman maita kulkiessa,
Vantturan vaeltaessa."
"Kun ei tuosta kyllin liene,
Kuippana metsän kuningas!
Korjaele koiriasi, 135
Raivaele rakkiasi,
Käske koirasi koloihin,
Rakkisi rapaja kiinni,
Kultaisihin kytky'ihin,
Hihnoihin hope'isihin, 140
Jott' ei piiloa pitäisi,
Häpehiä hämmentäisi."
"Kun ei tuosta kyllin liene,
Ei vielä sitä varone,
Ukko kultainen kuningas, 145
Hope'inen hallitsia!
Paina panta pihlajainen
Ympäri nenän nykerän,
Kun ei pihlaja pitäne,
Niin sä vaskesta valata, 150
Jos ei vaski vahva liene,
Panta rautainen rakenna!"
"Lepy jo lehto, kostu korpi,
Lempeä salo sininen,
Anna rauha raavahille, 155
Sorkka-säärille sovinto,
Tänä suurena suvena,
Herran hellennä kesänä!"
Siitä Ilmarin emäntä
Lehmät läävästä lähetti, 160
Laski karjan laitumelle,
Pani paimenen perähän,
Orjan lehmien ajohon,
Kullervoisen kaitsentohon.