Veljekset Untamo ja Kalervo riitautuvat kalavedestä keskenänsä,
jonka riidan ratkaisemiseksi Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa
vastaan; vv. 1-28. -- Untamon väki hävittää koko Kalervon joukon,
paitsi yhden raskaan vaimon, jonka viepi sotavankina kanssansa.
Sille sitte syntyy poika Kullervo, joka jo piennä lasna miettii
kostoa vanhempainsa puolesta; vv. 29-66. -- Untamo päättää surmata
pojan; viskauttaa veteen, se ei huku sinne, laittaa tuliroviohon,
se ei pala siinä, hirttäyttää puuhun, se ei kuole hirsipuuhunkaan;
vv. 67-114. -- Untamo kun ei saa poikaa hengiltä, kasvattaa sen
suuremmaksi, panee lasta hoitamaan, se kuolettaa lapsen, laittaa
kaskea hakkaamaan, se kaataa koko Untamon metsän; vv. 115-146.
-- Kolmanneksi työksi Kullervo määrätään aidan panoon. Sen panee
mahdottoman korkeaksi ja puipi sen perästä Untamon rukiit paljaaksi
pölyksi. Untamo viimein suuttuneena myöpi hänen turhasta hinnasta
Ilmariselle; vv. 147-190.
Kasvatti emo kanoja,
Koko joukon joutsenia,
Kanat aiallen asetti,
Joutsenet joelle saattoi;
Tuli kokko, niin kohotti, 5
Tuli haukka, niin hajotti,
Siipilintu, niin sirotti,
Yhen kantoi Karjalahan,
Toisen vei Venäjän maalle,
Kolmannen kotihin heitti. 10
Minkä vei Venäjän maalle,
Siitä kasvoi kaupanmiesi,
Minkä kantoi Karjalahan,
Siitä se Kalervo kasvoi,
Kunkapa kotihin heitti, 15
Se sikesi Untamoinen
Ison päiviksi pahoiksi,
Emon mielimurtehiksi.
Untamoinen verkot laski
Kalervon kalavetehen; 20
Kalervoinen verkot katsoi,
Kalat konttihin kokosi.
Untamo utala miesi
Sepä suuttui ja vihastui,
Laittoi miehet miekka vyölle, 25
Urohot ase kätehen,
Läksi suurehen sotahan,
Vasten veljeä omoa.
Kalervoisen kaunis minjä
Istui ikkunan lähellä, 30
Katsoi ulos ikkunasta,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko tuo savu sakea,
Vai onpi pimeä pilvi,
Noien peltojen perillä, 35
Kujan uuen ulkopäässä?"
Ei ollut ume umakka,
Eikäpä savu sakea,
Ne oli Untamon urohot,
Tulla suorivat sotahan. 40
Tulipa Untamon urohot,
Kaatoivat Kalervon joukon,
Talon polttivat poroksi,
Tasottivat tantereksi.
Jäi yksi Kalervon impi 45
Kera vatsan vaivaloisen,
Senpä Untamon urohot
Veivät kanssansa kotihin.
Oli aikoa vähäisen,
Syntyi pieni poikalapsi 50
Emollen osattomalle;
Miksi tuo nimitetähän?
Emo kutsui Kullervoksi,
Untamo sotijaloksi.
Pantihinpa poika pieni 55
Kätkyehen liekkumahan,
Liekkui päivän, liekkui toisen,
Jopa kohta kolmantena
Katkaisi kapalovyönsä,
Särki liekun lehmuksisen. 60
Kasvoi kuuta kaksi kolme,
Jopa kuuna kolmantena
Alkoi poika arvaella:
"Kunpa saisin suuremmaksi,
Kostaisin isoni kohlut, 65
Maksaisin emoni mahlat."
Untamo ajattelevi:
"Tästä saa sukuni surma,
Tästä kasvavi Kalervo,
Kunne tuo tuhottanehe?" 70
Pannahanpa puolikkohon,
Työnnetähän tynnyrihin,
Siitä vieähän vetehen,
Lasketahan lainehesen.
Käyähänpä katsomahan 75
Kahen kolmen yön perästä:
Poika oli pääsnyt puolikosta,
Istui aaltojen selässä,
Onkivi meren kaloja,
Merivettä mittoavi. 80
Untamo ajattelevi,
Mihin poika pantanehe:
Kokosi kovia puita,
Honkia sata-havuja,
Tulen puihin tuiskautti, 85
Roviohon roiskautti,
Pojan siihen paiskautti
Keskelle tulen palavan.
Paloi päivän, tuosta toisen,
Paloi päivän kolmannenki, 90
Käytihin katsastamahan:
Poika oli porossa polvin,
Kypenissä kyynäsvarsin,
Hiilikoukkunen käessä,
Millä tulta kiihottavi, 95
Hiiliä kokoelevi.
Untamo ä'itteleikse,
Mihin poika pantanehe,
Kunne tuo tuhottanehe,
Surma tuolle saatanehe: 100
Poika puuhun hirtetähän,
Tammehen ripustetahan.
Kului yötä kaksi kolme,
Aika on käyä katsomahan,
Joko Kullervo katosi, 105
Kuoli poika hirsipuuhun.
Ei ole Kullervo kaonnut,
Kuollut poika hirsipuuhun;
Poika puuta kirjoittavi
Pieni piikkonen käessä, 110
Koko puu kuvia täynnä,
Täynnä tammi kirjoitusta,
Siinä miehet, siinä miekat,
Siinä keihä'ät sivulla.
Mitä taisi Untamoinen 115
Tuon pojan katalan kanssa;
Piti viimeinki väsyä
Suorimasta surmiansa,
Kasvatella Kullervoinen
Orjapoikana omana. 120
Kun oli Kullervo kohonnut,
Saanut vielä vaaksan vartta,
Tuopa työlle työnnetähän,
Lapsen pienen katsontahan.
Katsoi lasta päivän, kaksi, 125
Siitä kohta kolmannella
Lapsen tau'illa tapatti,
Kätkyen tulella poltti.
Untamo ajattelevi:
"Ei tämä tähän sopiva, 130
Panenko kasken kaa'antahan?"
Pani kasken kaa'antahan.
Kullervo Kalervon poika
Suorihe kasken ajohon,
Parahasen parsikkohon, 135
Hirveähän hirsikköhön.
Niin huhuta heiahutti,
Vihellytti viuahutti,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sini kaski kaatukohon, 140
Kuni ääni kuulunevi,
Kuni vierrevi vihellys!"
Untamoinen mies utala
Kävi tuota katsomahan:
Ei kaski kas'elle tunnu, 145
Ajamaksi nuoren miehen.
Untamo ajattelevi:
"Ei tämä tähän sopiva,
Hyvän hirsikön pilasi,
Kaatoi parsikon parahan; 150
Panenko aitojen panohon?"
Pani aitojen panohon.
Kullervo Kalervon poika
Läksi aitojen panohon,
Kohastansa kokkahongat 155
Aiaksiksi asettelevi,
Kokonansa korpikuuset
Seipähiksi seisottavi,
Laittoi aian aukottoman,
Veräjättömän kyhäsi. 160
Untamo osaelevi
Tulla tuota katsomahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei tämä tähän sopiva,
Aian nosti taivosehen, 165
Ylös pilvihin kohotti,
Ei tuosta ylitse pääse,
Eikä reiästä sisälle;
En tieä, mihin panisin,
Panenko puimahan rukihit?" 170
Kullervo Kalervon poika
Jo on puimassa rukihit,
Pui rukihit ruumeniksi,
Olet kaunoiksi kaotti.
Tulipa isäntä tuohon, 175
Kävi itse katsomahan:
Rukihit on ruumenina,
Olet kaunoina kahisi.
Untamo ä'itteleikse:
"Ei ole tästä raatajasta, 180
Kulle työlle työntänenki,
Työnsä tuhmin turmelevi."
Möi siitä Kalervon poian,
Pani kaupan Karjalahan,
Ilmariselle sepolle, 185
Takojalle taitavalle.
Minpä seppo tuosta antoi?
Äijän seppo tuosta antoi:
Viisi viikate-kulua,
Kuusi kuokan kuolioa. 190