Lemminkäinen työntää laivan vesille, purjehtii kolme kuukautta aavaa
merta, päästen viimein matkansa perille; vv. 1-32. -- Lemminkäinen
kysyy lupaa maalle noustaksensa, jonka tytöt hänelle mielellänsä
suovat; vv. 33-60. -- Elelee sitte liika rohkeasti saaren neitoin
kanssa; siitä miehet suuttuneena päättävät surmata hänen, jonkatähden
Lemminkäisen kerkeämiseen täytyy pakoon lähteä; vv. 61-110. --
Lemminkäinen kotiin tultuansa ei enää näe jälkiäkään entisestä
kartanostaan, ja rupeaa sitte äitiänsä itkemään, jonka jo luulee
kuolleeksi; vv. 111-144. -- Löytää metsässä piileskelevän äitinsä ja
saapi häneltä tietää, Pohjolan väen tuvat polttaneen. Lupaa uudet
vielä paremmat tuvat laittaa ja kertoo elämästänsä saarella; vv.
145-206.
Lemminkäinen lieto poika
Siitä läksi piilemähän,
Sekä läksi, jotta joutui,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Hyvästi hyvä emoni! 5
Kun tulevi Pohjolan kansa,
Pimentolan pitkä joukko,
Päätäni kyselemähän,
Sanoppa samonneheksi,
Minun täältä menneheksi, 10
Saman kasken kaattuani,
Joka jo on leikattuna!"
Vetäisi venon vesille,
Laski laivan lainehille,
Veti puuhun purjehia, 15
Itse istuvi perähän,
Kokan koivuisen nojahan,
Melan vartevan varahan.
Tuuli tuuitti venoista,
Meren tyrsky työnnytteli, 20
Selviä selän vesiä,
Ulapoita aukeita,
Tuuitteli kuuta kaksi,
Kuun on kohta kolmannenki,
Saarelle sanattomalle, 25
Niemelle nimettömälle.
Istui immet niemen päässä
Rannalla meren sinisen,
Ken se vuotti veljeänsä,
Toivoi taattoa tulevan, 30
Sepä vasta varsin vuotti,
Joka vuotti sulhoansa.
Pian lieto Lemminkäinen
Luotti purren luotoselle,
Laski laivan saaren päähän, 35
Saaren niemyen nenähän.
Sanoi tuonne tultuansa:
"Onko saarella sijoa
Veteä venettä maalle,
Purtta kuivalle kumota?" 40
Saaren impyet sanovat:
"Onhan saarella sijoa
Veteä venosi maalle,
Pursi kuivalle kumota:
Tääll' on valkamat varavat, 45
Rannat täynnänsä teloja."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Kysyi kaunis Kaukomieli:
"Onko saarella sijoa,
Maata saaren manterella, 50
Minun laulut laulellani,
Ilovirret vieretellä?"
Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Onhan saarella sijoa, 55
Maata saaren manterella,
Sinun laulut laulellasi,
Ilovirret vieretellä,
Lehot leikki lyöäksesi,
Tanner tanhuellaksesi." 60
Siitä lieto Lemminkäinen
Eleä nutustelevi
Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneussa;
Kunnepäin on päätä käänti, 65
Siinä suuta suihkatahan,
Kunne kättänsä kohotti,
Siinä kättä käpsätähän.
Kävi öillä oksimassa,
Syän-öillä yksinänsä; 70
Niinpä kerran käyessänsä
Kulkiessansa kylitse,
Saaren niemen pitkän päähän,
Kymmenentehen kylähän,
Ei nähnyt sitä taloa, 75
Kuss' ei miekkoja hiottu,
Tapparoita tahkaeltu,
Pään varalle Lemminkäisen.
Silloin lieto Lemminkäinen
Jo tunsi tuhon tulevan, 80
Hätäpäivän päälle saavan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempoko yhen urohon
Sovissansa suojelevi
Päälle saa'essa satojen, 85
Tuhansien tunkiessa!"
Astuiksen aluksehensa,
Vierähti venon perähän,
Laski laivansa ulomma;
Tuli tuuli tuon puhalti 90
Ulapalle aukealle,
Jäivät raukat rannikolle,
Saaren immet itkemähän,
Kultaiset kujertamahan.
Sini itki saaren immet, 95
Niemen neiet voikerrehti,
Kuni purjepuu näkyvi,
Rautahankki haimentavi;
Ei he itke purjepuuta,
Rautahankkia haloa, 100
Itki purjepuun alaista,
Rautahankin haltiata.
Itse itki Lemminkäinen,
Sini itki ja sureksi,
Kuni saaren maat näkyvi, 105
Saaren harjut haimentavi;
Ei hän itke saaren maita,
Saaren harjuja haloa,
Itki saaren impyitä,
Noita harjun hanhosia. 110
Siitä lieto Lemminkäinen
Päästyä kotiperille
Tunsi maat on, tunsi rannat,
Sekä saaret, jotta salmet,
Tunsi vanhat valkamansa, 115
Entiset elo-sijansa,
Ei tunne tuvan aloa,
Seinän seisonta-sijoa;
Jo tuossa tuvan sijalla
Nuori tuomikko tohisi, 120
Männikkö tupamäellä,
Katajikko kaivotiellä.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Tuoss' on lehto, jossa liikuin, 125
Kivet tuossa, joilla kiikuin,
Tuossa nurmet nukkeroimat,
Pientarehet piehtaroimat,
Mikä vei tutut tupani,
Kuka kaunihit katokset?" 130
Loihe siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen
Ei hän itkenyt tupoa,
Eikä aittoa halannut,
Itki tuttua tuvassa, 135
Aitallista armastansa.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh kaunis kantajani,
Ihana imettäjäni! 140
Jo olet kuollut kantajani,
Mennyt ehtoinen emoni,
Liha mullaksi lahonnut,
Kuuset päälle kasvanehet."
Katseleikse, käänteleikse, 145
Näki jälkiä hitusen,
Ruohossa rutistunutta,
Kanervassa katkennutta,
Läksi tietä tietämähän,
Ojelvoista ottamahan, 150
Tiehyt metsähän vetävi,
Ojelvoinen ottelevi.
Vieri siitä virstan toisen,
Pakeni palasen maata,
Salon synkimmän sisähän, 155
Korven kolkon kainalohon:
Näkevi salaisen saunan
Kahen kallion lomassa,
Siellä ehtoisen emonsa,
Tuon on valta vanhempansa. 160
Siinä lieto Lemminkäinen
Ihastui iki hyväksi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh äiti armahani!
Viel' olet toki elossa, 165
Kun jo luulin kuolleheksi;
Pois itkin ihanat silmät,
Kasvon kaunihin kaotin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Viel' olen toki elossa, 170
Vaikkapa piti paeta
Tänne synkkähän salohon:
Suori Pohjola sotoa,
Takajoukko tappeloa,
Poltti huonehet poroksi, 175
Kaiken kartanon hävitti."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ellös olko milläkänä!
Tuvat uuet tehtänehe,
Paremmat osattanehe, 180
Pohjola so'ittanehe,
Lemmon kansa kaattanehe."
Siitä äiti Lemminkäisen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Viikon viivyit poikueni 185
Noilla mailla vierahilla."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hyvä oli siellä ollakseni,
Armas aikaellakseni; 190
Siell' oli mäet simaiset,
Kalliot kananmunaiset,
Mettä vuoti kuivat kuuset,
Seipähät valoi olutta."
"Hyvä oli siellä ollakseni, 195
Armas aikaellakseni,
Siitä oli paha elämä,
Siitä outo ollakseni,
Pelkäsivät piikojansa,
Luulivat lutuksiansa, 200
Pahasti piteleväni,
Ylimäärin öitsiväni,
Minä piilin piikasia,
Varoin vaimon tyttäriä,
Kun susi sikoja piili, 205
Havukat kylän kanoja."