Seitsemäskolmatta runo

Lemminkäinen tupaan tultuansa kysyy ohria hevoiselleen, olutta

itselleen, lähtee röyhkeästi pöydän päähän ja heittäytyy penkille

istumaan; vv. 1-32. -- Lemminkäiselle tuodaan vanhaa pilaunutta

olutta juoda, ja kun hän ei tyydy siihen, vaan vaatii parempaa, niin

Pohjolan isäntä kysyy, mitä varten hän nyt oli tullutki Pohjolaan;

vv. 33-66. -- Pohjolan isäntä kokee loihtutaidollaan Lemminkäistä

hätyyttää, mutta näkee pian kyllä sen kautta ei mitään voittavansa;

vv. 67-108. -- Pohjolan isäntä vaatii Lemminkäistä miekkasille

kanssansa ja Lemminkäisen siihen myönnyttyä alkaa tappelo ensin

tuvassa; vv. 109-144. -- Lemminkäinen arvelee pihalla paremmin

tapella sopivan. Niin mennään ulos pihalle, jossa Lemminkäinen

lopulta lyöpi pään poikki Pohjolan isännältä; vv. 145-196. --

Lemminkäinen asettaa Pohjolan isännän pään seipääsen, lähtee tupaan

käsiänsä pesemään ja havaitsee omanki päänsä pian vaaraan joutuvan;

vv. 197-228.

Nyt onpi saneltavana,

Miten lieto Lemminkäinen

Tuli Pohjolan tupihin,

Sariolan salvoksihin.

Heti kun tuli tupahan, 5

Astui keski lattialle,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Oisiko talossa tässä

Ohria orosen purra,

Olutta urohon juoa?" 10

Itse Pohjolan isäntä

Tuop' on tuohon vastoavi:

"Ollevi talossa tässä

Tannerta orosen olla,

Eikä kielletä sinua 15

Oven suussa seisomasta."

Siinä lieto Lemminkäinen

Murti mustoa haventa,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Eip' ennen minun isoni 20

Seisonut sijalla sillä,

Olipa sijoa silloin,

Tanhua orihin olla,

Tupa pesty miehen tulla;

Miksip' ei ole minulle, 25

Kuin ennen minun isolle?"

Siitä siirtihe ylemmä,

Pyörähtihe pöyän päähän,

Istuihe rahin nenähän,

Petäjäisen penkin päähän, 30

Rahi rautainen rasahti,

Petäjäinen penkki notkui.

Sanoi lieto Lemminkäinen:

"Enpäs liene lempi vieras,

Kun ei tuotane olutta 35

Tulevalle vierahalle."

Ilpotar hyvä emäntä

Hänpä tuon sanoiksi virkki:

"Ohoh piika pikkarainen,

Tuo olutta vierahalle!" 40

Tyttö pieni, tyhjä lapsi,

Toi siitä olutta tuopin

Juoa lieto Lemminkäisen,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Tokko lie sinussa miestä, 45

Juojoa tämän oluen?"

Lemminkäinen lieto poika

Katsoi tuosta tuoppihinsa:

Toukat tuopin pohjukassa,

Maot äärillä mateli. 50

Sanoi lieto Lemminkäinen:

"En mä liene lempi vieras,

Kun ei tuotane olutta,

Parempata juotavata."

Itse Pohjolan isäntä 55

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Mitä sie tulitki tänne,

Ken sinua koolle kutsui?"

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli: 60

"Koira kutsuen tulevi,

Hyvä ilman hyppeleikse:

Kuules poika Pohjolaisen,

Itse Pohjolan isäntä,

Anna ostoa olutta, 65

Juomoa rahan alaista!"

Tuosta Pohjolan isäntä

Kovin suuttui ja vihastui,

Lauloi lammin lattialle,

Sanan virkkoi, noin nimesi: 70

"Tuoss' on joki juoaksesi,

Lampi laikutellaksesi!"

Sanoi lieto Lemminkäinen:

"En ole härkä hännällinen

Juomahan jokivesiä, 75

Lammikoita lakkimahan."

Itse loihe loitsimahan,

Lauloi sonnin lattialle,

Sepä lammin laikkaeli,

Joi jokosen kuivallehen. 80

Pohjolainen pitkä poika

Suen suustansa sukesi,

Senpä lauloi lattialle

Surmaksi lihavan sonnin.

Lemminkäinen lieto poika 85

Lauloi valkean jäniksen

Lattialle hyppimähän

Sen sutosen suun etehen.

Pohjolainen pitkä poika

Lauloi koiran koukkuleuan 90

Tuon jäniksen tappamahan,

Kierosilmän kiskomahan.

Lemminkäinen lieto poika

Lauloi orrellen oravan,

Orsilla kapahumahan, 95

Koiran tuota haukkumahan.

Silloin Pohjolan isäntä

Itse lausui, noin nimesi:

"Lähe jo tästä Hiien heitto

Luota kaiken ihmiskansan 100

Kotihisi koittamahan,

Maahasi pakenemahan!"

Mitä huoli Lemminkäinen,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Ei miestä manaten saa'a, 105

Ei miestä pahempatana,

Sijaltansa siirtymähän,

Paikalta pakenemahan."

Silloin Pohjolan isäntä

Miekan seinältä sivalti, 110

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Oi sie Ahti Saarelainen,

Mitelkämme miekkojamme,

Katselkamme kalpojamme!"

Sanoi lieto Lemminkäinen: 115

"Mitä minun on miekastani,

Kun on luissa lohkiellut,

Pääkasuissa katkiellut!

Vaan kuitenki, kaikitenki,

Mitelkämme, katselkamme; 120

Eip' ennen minun isoni

Miekkamittoja varannut,

Pojastako polvi muuttui,

Lapsesta laji väheni."

Otti miekan, riisui rauan, 125

Tempasi tuliteränsä,

Huotrasta huveksisesta,

Vyöstä vennon selkäisestä;

Mittelivät, katselivat

Noien miekkojen pituutta, 130

Olipa pikkuista pitempi

Miekka Pohjolan isännän,

Yhtä kynnen mustuaista,

Puolta ohrasen jyveä.

Sanoi Ahti Saarelainen, 135

Virkkoi kaunis Kaukomieli:

"Sinunpa pitempi miekka,

Sinun eeltä iskeminen."

Siitä Pohjolan isäntä

Sivalteli, sieppaeli, 140

Tavotteli, ei tavannut

Lemminkäistä päälakehen,

Kerran ortehen osasi,

Kamanahan kapahutti.

Sanoi Ahti Saarelainen, 145

Virkkoi kaunis Kaukomieli:

"Tukela tora tuvassa,

Tuvan uuen turmelemme,

Lattiat verin panemme,

Käykämme ulos pihalle! 150

Pihalla veret paremmat,

Kartanolla kaunihimmat."

Mentihin ulos pihalle,

Tavattihin lehmän talja,

Levitettihin pihalle, 155

Senp' on päällä seistäksensä.

Sanoi Ahti Saarelainen:

"Kuulesta sa Pohjan poika,

Sinunpa pitempi miekka,

Iske päältä Pohjan poika!" 160

Iski päältä Pohjan poika,

Iski kerran, iski toisen,

Kohta kolmasti rapasi,

Eipä oikein osota,

Lipaise lihoakana, 165

Ota orvas-kettuana.

Sanoi Ahti Saarelainen,

Virkkoi kaunis Kaukomieli:

"Annappas minäki koitan,

Jo se on vuoroni minunki." 170

Tuopa Pohjolan isäntä

Ei tuosta totella ollut,

Yhä iski, ei epäillyt,

Tarkotteli, ei tavannut.

Tulta tuiski tuima rauta, 175

Terä varsin valkeata,

Käessä lieto Lemminkäisen,

Läksi loiste loitommaksi,

Vasten kauloa valahti

Tuon on pojan Pohjolaisen. 180

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Ohoh Pohjolan isäntä!

Niinp' on kaulasi katalan,

Kuni koite ruskeana."

Tuopa poika Pohjolaisen, 185

Itse Pohjolan isäntä,

Sinne siirti silmiänsä

Pä'in kauloa omoa,

Silloin lieto Lemminkäinen

Jopa lyöä lipsahutti, 190

Laski pään on päältä olka,

Kallon kaulalta sivalti,

Vei kun naatin naurihista,

Tahikka tähän olesta;

Päähyt pyörähti pihalle, 195

Miehen kallo kartanolle.

Sata oli seivästä mäellä,

Tuhat pylvästä pihalla,

Saoin päitä seipähissä,

Yksi seiväs ilman päättä; 200

Tuop' on lieto Lemminkäinen

Otti pään pojan pätöisen,

Kantoi kallon kartanolta

Senki seipähän nenähän.

Siitä Ahti Saarelainen, 205

Tuo on kaunis Kaukomieli,

Tupahan palattuansa,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Tuo vettä vihainen piika

Käsiäni pestäkseni 210

Veristä pahan isännän,

Häjyn miehen hurmehista!"

Pohjan akka syännyksenti,

Syännyksenti, suutuksenti,

Lauloi miestä miekallista, 215

Asehellista urosta,

Sata miestä miekallista,

Tuhat kalvan kantajata,

Pään varalle Lemminkäisen,

Kaukomielen kaulan päälle. 220

Jo aika tosin tulevi,

Päivä liitolle lipuvi,

Toki käypi tuskemmaksi,

Läylemmäksi lankeavi,

Asuskella Ahti poian, 225

Lemminkäisen leyhytellä,

Noissa Pohjolan pioissa,

Salajoukon juomingissa.

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 33 / 107 题