Lemminkäinen pahasti suutuksissaan siitä, kun häntä ei ollut Pohjolan
häihin kutsuttu, ylimielisyydessään päättää kuitenki lähteä sinne;
vv. 1-26. -- Äiti kieltää poikaansa lähtemästä ja sanoo monta
surmapaikkaa matkalla häntä kohtaavan, kokien silläki tavoin häntä
kotona pidättää. Lemminkäinen kysyy, mitä surmia ne olisivat; vv.
27-56. -- Lemminkäisen äiti nimittää kolme hengen vaaraa, joihin
poika oli matkallansa yhtyvä, mutta tämä niistä ei millänsäkään
aina vaan pyrkii lähtemään; vv. 57-110. -- Äiti yhä poikaansa
pelotellen sanoo hänen vielä Pohjolassaki surmattavan, jos perille
pääsisi. Lemminkäinen kuitenki valmistaikse lähtemään; vv. 111-162.
-- Lemminkäinen lähtee matkaan, tulee ensimäisenä päivänä tulikokon
luoksi, laulaa teiriä kokolle ja pääsee, sen sitä syödessä, sivutse;
vv. 163-198. -- Toisena päivänä joutuu tuliselle kuopalle, saapi Ukon
siihen lunta satamaan ja pääsee vahingotta edelleen; vv. 199-230.
-- Kolmantena päivänä tapaa suden ja karhun Pohjolan veräjän suulla
vastassansa. Niille hän laulaa lampahia syötäväksi ja pääsee niin
Pohjolan pihalle; vv. 231-256.
Ahti oli saarella asuva
Kaukoniemen kainalossa,
Päätyi pellon kynnännässä,
Vainion vakoannassa.
Kuulevi jumun kylältä, 5
Järyn järvien takoa,
Juohtui juoni mielehensä,
Tuuma aivohon osasi:
Häitä Pohjola pitävi,
Salajoukko juominkia. 10
Murti suuta, väänti päätä,
Murti mustoa haventa,
Heti heitti kynnöksensä,
Lähtevi kohin kotia,
Luoksi armahan emonsa, 15
Tykö valta vanhempansa.
Sanoi tuonne saatuansa,
Toimitteli tultuansa:
"Oi emoni, vaimo vanha!
Astu aittahan mäelle, 20
Tuo sieltä somat sopani,
Kanna vaattehet vakaiset,
Jotka päälleni pukisin,
Varustaisin varrelleni,
Lähen Pohjolan pitoihin, 25
Salajoukon juominkihin."
Emo kielti poikoansa
Lähtemästä Pohjolahan,
Noin sanoi emo pojalle:
"Ellös menkö poikueni 30
Noihin Pohjolan pitoihin,
Suuren joukon juominkihin!
Ei sua kutsuttu sinne,
Ei tarkoin tahotakkana."
Tuop' on lieto Lemminkäinen 35
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoss' on kutsut kuun ikuiset,
Airuhut alin-omaiset,
Miekassa tuliterässä,
Säilässä sakenevassa." 40
Tuop' on äiti Lemminkäisen
Yhä kielteä käkesi:
"Ellös vainen poikueni
Menkö Pohjolan pitoihin!
Monet on kummat matkallasi, 45
Isot tielläsi imehet,
Kolme surmoa kovinta,
Kolme miehen kuolemata."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli: 50
"Ei uros hätäille noita,
Ei varsin varannekkana,
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Sano korvin kuullakseni,
Mi on surma ensimäinen, 55
Ensimäinen, viimeinenki!"
Virkkoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma ensi surma,
Menet matkoa vähäisen,
Pääset tietä päiväyksen. 60
Tulevi joki tulinen
Poikkipuolin vastahasi,
Joess' on tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korko, 65
Korolla tulinen kokko,
Yöt se hammasta hi'ovi,
Päivät kynttä kitkuttavi,
Tulijalle vierahalle,
Saavalle käkeävälle." 70
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Se on surma naisen surma,
Ei ole kuolema urohon;
Oi emoni kantajani 75
Sano surma keskimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma toinen surma,
Menet matkoa vähäisen,
Toki toisen päiväyksen, 80
Tulevi tulinen kuoppa,
Se on poikkipuolin tietä,
Täynnä kuumia kiviä,
Palavia paateroita;
Siihen on satoja saanut, 85
Tuhansia tukkueltu."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon; 90
Oi emoni kantajani
Sano surma jälkimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma kolmas surma,
Menet vieläki vähäisen, 95
Pääset siitä päiväyksen,
Susi päälle suimistaikse,
Karhu toisna kaimistaikse,
Suulla Pohjolan veräjän,
Kapeammassa kujassa; 100
Syönyt on sa'anki miestä,
Tuhonnut tuhat urosta."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Uuhi uunna syötäköhön, 105
Rieskana revittäköhön,
Vaan ei mies pahempikana,
Uros untelompikana;
Tuo tänne somat sopani,
Kanna vaattehet vakaiset!" 110
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ellös vainen poikueni
Menkö Pohjolan pitoihin,
Suuren joukon juominkihin!
Siell' on miehet miekka vyöllä, 115
Urohot sota-aseissa,
Laulavat sinun poloisen
Miekkahan tuliterähän;
Jo on laulettu paremmat,
Jalommatki jaksettuna." 120
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Olen jo ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Itse lauloin Lappalaisen, 125
Sekä tungin Turjalaisen,
Kivet suuhun syrjin syöstin,
Paaet lappehin latelin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ohoh poikani poloinen! 130
Jo olet ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Uinut Tuonen umpilammit,
Mitannut ve'et Manalan,
Siell' oisit tänäki päänä 135
Ilman äitittä pahatta.
Muistapa mitä sanelen:
Tulet Pohjolan tuville,
Mäki on täynnä seipähiä,
Piha täynnä pylvähiä, 140
Ne on täynnä miehen päitä,
Yks' on seiväs päätön seiväs,
Senpä seipähän nenähän
Sinun pääsi leikatahan."
Virkkoi lieto Lemminkäinen, 145
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hurja noita huolinevi,
Epäkelpo keksinevi,
Tuo tänne sotisopani,
Vanhat vaino-vaatteheni, 150
Lähen Pohjolan pitoihin,
Salajoukon juominkihin."
Sai siitä sotisopansa,
Varsin vaino-vaattehensa,
Niin otti isonsa miekan, 155
Tuon taaton sotatoverin,
Senpä siltahan sysäsi,
Terin työnti lattiahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuskin on Pohjolan tuvassa 160
Tämän miekan miettijäistä,
Tämän kalvan katsojaista."
Siitä läksi Lemminkäinen
Istuen oron re'essä,
Iski virkkua vitsalla, 165
Heitti helmiruoskasella.
Ajoi aikoa vähäisen,
Näki tiellä teirikarjan,
Teiret lentohon lehahti
Eestä juoksevan hevosen. 170
Jäi hitusen höyheniä,
Tielle teiren sulkasia,
Ne kokosi Lemminkäinen,
Tapaeli taskuhunsa.
Ajoi eellehen vähäisen, 175
Kulki tietä pikkuruisen,
Jo hepo hörösteleikse,
Luppakorva luonteleikse.
Se on lieto Lemminkäinen
Kaarastihe katsomahan: 180
Aivan on joki tulinen
Poikitse hevon e'essä,
Joessa tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korko, 185
Korolla tulinen kokko,
Sillä kulkku tulta kuohui,
Suu valeli valkeata.
Mitä huoli Lemminkäinen,
Tapasip' on taskuhunsa, 190
Otti teiren sulkasia,
Hieroa hitustelevi,
Siitä syntyi teirikarja,
Sen syöksi kokolle suuhun.
Lauloi siitä jäisen sillan 195
Poikitse joen tulisen,
Itse eellehen ajavi,
Pääsi päivän ensimäisen.
Ajoi matkoa vähäisen,
Piirrätteli pikkuruisen, 200
Taas oronen ouostuvi,
Hevonen hörähtelevi.
Kaahistihe katsomahan:
On eessä tulinen kuoppa
Itähän iäti pitkä, 205
Luotehesen loppumaton,
Täynnä kuumoa kiveä,
Palavata paateroa.
Mitä huoli Lemminkäinen,
Ukkoa rukoelevi: 210
"Oi Ukko yli-jumala,
Sa'a lunta sauvan varsi
Noille kuumille kiville,
Palaville paateroille!"
Tuo Ukko yli-jumala, 215
Taatto vanha taivahinen,
Nosti longan luotehelta,
Toisen lännestä lähetti,
Nepä yhtehen yhytti,
Lomakkohon loukahutti, 220
Satoi lunta sauvan varren,
Kiehitteli keihäsvarren,
Noille kuumille kiville,
Palaville paateroille;
Sai siihen luminen lampi, 225
Jäinen järvi muo'ostihe.
Siitä lieto Lemminkäinen
Ajoi poikki jäisen järven,
Sillä sen rovin vaelti,
Pääsi toisen päiväyksen. 230
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmisellä,
Sai virkku vilettämähän,
Hepo hötkellyttämähän.
Virkku juoksi virstan toisen, 235
Maan paras palan pakeni,
Siitä seisahtui äkisti
Suulla Pohjolan veräjän.
Silloin lieto Lemminkäinen
Kavahtihe katsomahan: 240
On susi veräjän suulla,
Karhu kauhea kujalla.
Tavotteli taskuhunsa,
Otti uuhen villasia,
Hieroa utustelevi, 245
Siitä syntyi uuhikarja.
Puhui kerran kämmenelle,
Uuhet juoksuhun uhahti,
Suet sinne ryömäsihe,
Karhut kanssa kaimasihe. 250
Siitä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli,
Pääsi senki päiväyksen,
Ajoi eelle matkoansa,
Ajoi Pohjolan pihalle, 255
Salakansan kartanolle.