Kuudeskolmatta runo

Lemminkäinen pahasti suutuksissaan siitä, kun häntä ei ollut Pohjolan

häihin kutsuttu, ylimielisyydessään päättää kuitenki lähteä sinne;

vv. 1-26. -- Äiti kieltää poikaansa lähtemästä ja sanoo monta

surmapaikkaa matkalla häntä kohtaavan, kokien silläki tavoin häntä

kotona pidättää. Lemminkäinen kysyy, mitä surmia ne olisivat; vv.

27-56. -- Lemminkäisen äiti nimittää kolme hengen vaaraa, joihin

poika oli matkallansa yhtyvä, mutta tämä niistä ei millänsäkään

aina vaan pyrkii lähtemään; vv. 57-110. -- Äiti yhä poikaansa

pelotellen sanoo hänen vielä Pohjolassaki surmattavan, jos perille

pääsisi. Lemminkäinen kuitenki valmistaikse lähtemään; vv. 111-162.

-- Lemminkäinen lähtee matkaan, tulee ensimäisenä päivänä tulikokon

luoksi, laulaa teiriä kokolle ja pääsee, sen sitä syödessä, sivutse;

vv. 163-198. -- Toisena päivänä joutuu tuliselle kuopalle, saapi Ukon

siihen lunta satamaan ja pääsee vahingotta edelleen; vv. 199-230.

-- Kolmantena päivänä tapaa suden ja karhun Pohjolan veräjän suulla

vastassansa. Niille hän laulaa lampahia syötäväksi ja pääsee niin

Pohjolan pihalle; vv. 231-256.

Ahti oli saarella asuva

Kaukoniemen kainalossa,

Päätyi pellon kynnännässä,

Vainion vakoannassa.

Kuulevi jumun kylältä, 5

Järyn järvien takoa,

Juohtui juoni mielehensä,

Tuuma aivohon osasi:

Häitä Pohjola pitävi,

Salajoukko juominkia. 10

Murti suuta, väänti päätä,

Murti mustoa haventa,

Heti heitti kynnöksensä,

Lähtevi kohin kotia,

Luoksi armahan emonsa, 15

Tykö valta vanhempansa.

Sanoi tuonne saatuansa,

Toimitteli tultuansa:

"Oi emoni, vaimo vanha!

Astu aittahan mäelle, 20

Tuo sieltä somat sopani,

Kanna vaattehet vakaiset,

Jotka päälleni pukisin,

Varustaisin varrelleni,

Lähen Pohjolan pitoihin, 25

Salajoukon juominkihin."

Emo kielti poikoansa

Lähtemästä Pohjolahan,

Noin sanoi emo pojalle:

"Ellös menkö poikueni 30

Noihin Pohjolan pitoihin,

Suuren joukon juominkihin!

Ei sua kutsuttu sinne,

Ei tarkoin tahotakkana."

Tuop' on lieto Lemminkäinen 35

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Tuoss' on kutsut kuun ikuiset,

Airuhut alin-omaiset,

Miekassa tuliterässä,

Säilässä sakenevassa." 40

Tuop' on äiti Lemminkäisen

Yhä kielteä käkesi:

"Ellös vainen poikueni

Menkö Pohjolan pitoihin!

Monet on kummat matkallasi, 45

Isot tielläsi imehet,

Kolme surmoa kovinta,

Kolme miehen kuolemata."

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli: 50

"Ei uros hätäille noita,

Ei varsin varannekkana,

Vaan kuitenki, kaikitenki,

Sano korvin kuullakseni,

Mi on surma ensimäinen, 55

Ensimäinen, viimeinenki!"

Virkkoi äiti Lemminkäisen:

"Se on surma ensi surma,

Menet matkoa vähäisen,

Pääset tietä päiväyksen. 60

Tulevi joki tulinen

Poikkipuolin vastahasi,

Joess' on tulinen koski,

Koskessa tulinen luoto,

Luo'olla tulinen korko, 65

Korolla tulinen kokko,

Yöt se hammasta hi'ovi,

Päivät kynttä kitkuttavi,

Tulijalle vierahalle,

Saavalle käkeävälle." 70

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Se on surma naisen surma,

Ei ole kuolema urohon;

Oi emoni kantajani 75

Sano surma keskimäinen!"

Sanoi äiti Lemminkäisen:

"Se on surma toinen surma,

Menet matkoa vähäisen,

Toki toisen päiväyksen, 80

Tulevi tulinen kuoppa,

Se on poikkipuolin tietä,

Täynnä kuumia kiviä,

Palavia paateroita;

Siihen on satoja saanut, 85

Tuhansia tukkueltu."

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Ei ole siinä miehen surma,

Eikä kuolema urohon; 90

Oi emoni kantajani

Sano surma jälkimäinen!"

Sanoi äiti Lemminkäisen:

"Se on surma kolmas surma,

Menet vieläki vähäisen, 95

Pääset siitä päiväyksen,

Susi päälle suimistaikse,

Karhu toisna kaimistaikse,

Suulla Pohjolan veräjän,

Kapeammassa kujassa; 100

Syönyt on sa'anki miestä,

Tuhonnut tuhat urosta."

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Uuhi uunna syötäköhön, 105

Rieskana revittäköhön,

Vaan ei mies pahempikana,

Uros untelompikana;

Tuo tänne somat sopani,

Kanna vaattehet vakaiset!" 110

Sanoi äiti Lemminkäisen:

"Ellös vainen poikueni

Menkö Pohjolan pitoihin,

Suuren joukon juominkihin!

Siell' on miehet miekka vyöllä, 115

Urohot sota-aseissa,

Laulavat sinun poloisen

Miekkahan tuliterähän;

Jo on laulettu paremmat,

Jalommatki jaksettuna." 120

Virkkoi lieto Lemminkäinen,

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Olen jo ennenkin elellyt

Noilla Pohjolan tuvilla,

Itse lauloin Lappalaisen, 125

Sekä tungin Turjalaisen,

Kivet suuhun syrjin syöstin,

Paaet lappehin latelin."

Sanoi äiti Lemminkäisen:

"Ohoh poikani poloinen! 130

Jo olet ennenkin elellyt

Noilla Pohjolan tuvilla,

Uinut Tuonen umpilammit,

Mitannut ve'et Manalan,

Siell' oisit tänäki päänä 135

Ilman äitittä pahatta.

Muistapa mitä sanelen:

Tulet Pohjolan tuville,

Mäki on täynnä seipähiä,

Piha täynnä pylvähiä, 140

Ne on täynnä miehen päitä,

Yks' on seiväs päätön seiväs,

Senpä seipähän nenähän

Sinun pääsi leikatahan."

Virkkoi lieto Lemminkäinen, 145

Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Hurja noita huolinevi,

Epäkelpo keksinevi,

Tuo tänne sotisopani,

Vanhat vaino-vaatteheni, 150

Lähen Pohjolan pitoihin,

Salajoukon juominkihin."

Sai siitä sotisopansa,

Varsin vaino-vaattehensa,

Niin otti isonsa miekan, 155

Tuon taaton sotatoverin,

Senpä siltahan sysäsi,

Terin työnti lattiahan,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Tuskin on Pohjolan tuvassa 160

Tämän miekan miettijäistä,

Tämän kalvan katsojaista."

Siitä läksi Lemminkäinen

Istuen oron re'essä,

Iski virkkua vitsalla, 165

Heitti helmiruoskasella.

Ajoi aikoa vähäisen,

Näki tiellä teirikarjan,

Teiret lentohon lehahti

Eestä juoksevan hevosen. 170

Jäi hitusen höyheniä,

Tielle teiren sulkasia,

Ne kokosi Lemminkäinen,

Tapaeli taskuhunsa.

Ajoi eellehen vähäisen, 175

Kulki tietä pikkuruisen,

Jo hepo hörösteleikse,

Luppakorva luonteleikse.

Se on lieto Lemminkäinen

Kaarastihe katsomahan: 180

Aivan on joki tulinen

Poikitse hevon e'essä,

Joessa tulinen koski,

Koskessa tulinen luoto,

Luo'olla tulinen korko, 185

Korolla tulinen kokko,

Sillä kulkku tulta kuohui,

Suu valeli valkeata.

Mitä huoli Lemminkäinen,

Tapasip' on taskuhunsa, 190

Otti teiren sulkasia,

Hieroa hitustelevi,

Siitä syntyi teirikarja,

Sen syöksi kokolle suuhun.

Lauloi siitä jäisen sillan 195

Poikitse joen tulisen,

Itse eellehen ajavi,

Pääsi päivän ensimäisen.

Ajoi matkoa vähäisen,

Piirrätteli pikkuruisen, 200

Taas oronen ouostuvi,

Hevonen hörähtelevi.

Kaahistihe katsomahan:

On eessä tulinen kuoppa

Itähän iäti pitkä, 205

Luotehesen loppumaton,

Täynnä kuumoa kiveä,

Palavata paateroa.

Mitä huoli Lemminkäinen,

Ukkoa rukoelevi: 210

"Oi Ukko yli-jumala,

Sa'a lunta sauvan varsi

Noille kuumille kiville,

Palaville paateroille!"

Tuo Ukko yli-jumala, 215

Taatto vanha taivahinen,

Nosti longan luotehelta,

Toisen lännestä lähetti,

Nepä yhtehen yhytti,

Lomakkohon loukahutti, 220

Satoi lunta sauvan varren,

Kiehitteli keihäsvarren,

Noille kuumille kiville,

Palaville paateroille;

Sai siihen luminen lampi, 225

Jäinen järvi muo'ostihe.

Siitä lieto Lemminkäinen

Ajoi poikki jäisen järven,

Sillä sen rovin vaelti,

Pääsi toisen päiväyksen. 230

Laski virkkua vitsalla,

Helähytti helmisellä,

Sai virkku vilettämähän,

Hepo hötkellyttämähän.

Virkku juoksi virstan toisen, 235

Maan paras palan pakeni,

Siitä seisahtui äkisti

Suulla Pohjolan veräjän.

Silloin lieto Lemminkäinen

Kavahtihe katsomahan: 240

On susi veräjän suulla,

Karhu kauhea kujalla.

Tavotteli taskuhunsa,

Otti uuhen villasia,

Hieroa utustelevi, 245

Siitä syntyi uuhikarja.

Puhui kerran kämmenelle,

Uuhet juoksuhun uhahti,

Suet sinne ryömäsihe,

Karhut kanssa kaimasihe. 250

Siitä lieto Lemminkäinen,

Tuo on kaunis Kaukomieli,

Pääsi senki päiväyksen,

Ajoi eelle matkoansa,

Ajoi Pohjolan pihalle, 255

Salakansan kartanolle.

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 32 / 107 题