Ilmarisen äiti jo kauvan odotettuansa ihasteleikse, kun näkee
poikansa nuoren verevän naisen vieressä kotipihoille ajavan; vv.
1-38. -- Äiti tiedustelee pojaltaan, miten matka oli onnistunut,
käskee siitä nuorta naista tupaan, jossa häntä jo kyllä kauvan oli
ikävöimällä odotettu; vv. 39-78. -- Ilmarista kehoitetaan nuorta
naistansa näyttämään, jota sitte ylistäen kiitetään ja toivotetaan
yhtä kuuluna miniänä miehelässä pysymään, kuin ennen oli tyttönä
vanhempainsa kodissa ollut; vv. 79-114. -- Vieraat syötetään ja
juotetaan yltäkylläisesti. Pitoin lopulla Väinämöinen kiittää
isännän, emännän ja muun väen, jonka tehtyä lähtee kotiinsa; vv.
115-198.
Jopa viikon vuotettihin,
Vuotettihin, katseltihin,
Neion nuotehet tulevan
Seppo Ilmarin kotihin.
Niin iltana muutamana, 5
Päivänä moniahana,
Kumu kuuluvi salolta,
Reen kapina kankahalta,
Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar kaunis vaimo, 10
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Se on poikani rekonen,
Jo tulevi Pohjolasta
Nuoren neitonsa keralla."
Se on seppo Ilmarinen 15
Jo kohta kotihin saapi
Ison saamille pihoille,
Vanhemman varustamille.
Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar kaunis vaimo, 20
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Kylä vuotti uutta kuuta,
Nuoret päivän nousentoa,
Lapset maata mansikkaista, 25
Vesi tervaista venettä;
Mie en kuuta puolinkana,
Päiveä mokominkana,
Minä vuotin veioani,
Veioani, minjoani. 30
Katsoin aamun, katsoin illan,
Päivän päässäni pitelin,
Pääni katsoin kallellehen,
Sykeröni syrjällehen;
Jo tuo viimeinki tulevi, 35
Toki kerran kerkiävi,
Vierellä verevä muoto,
Punaposki puolellansa.
Sulho viljon veljyeni!
Sanele tarinojasi, 40
Matkasitko mainehitta,
Kävit tiesi tervehenä,
Saitko neien, voitit vallan,
Sorritko sotiveräjän,
Langetitko lautalinnan, 45
Levititkö lehmusseinän,
Astuitko anopin sillan,
Istuitko isännän lautsan?
Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta: 50
Onp' on sotka suojassansa,
Kana kainaloisessansa,
Puhas neiti puolellansa,
Valkeainen valloissansa.
Nouse jo korjasta korea, 55
Hyvä lahja laitiosta,
Astu tietä temminkäistä,
Maata maksan karvallista,
Pole jalka portahalle,
Siitä siirräite sisähän, 60
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen!
Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen,
Silta soitti sorsanluinen 65
Sillallista seisojaista,
Laki kultainen kumisi
Laen alla astujaista,
Ikkunat ilottelihe
Ikkunaisen istujaista. 70
Jo täällä tämänki talven,
Jopa päivän eilisenki,
Vanhat istui ikkunoissa,
Nuoret raittoi rantasilla,
Tytöt seisoi seinuksilla, 75
Pojat porstuan ovilla,
Nuoren vaimon varronnassa,
Morsiamen vuotannassa.
Sulho viljon veljyeni!
Pura pois punaiset paikat, 80
Sivalluta silkkiverhot,
Näytä tuota neitoasi,
Tokko toit, kenen käkesit,
Käkesit käkösen tuoa,
Maalta valkean valita, 85
Vesiltä verevän saa'a.
Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta,
Toit käkösen tullessasi,
Sinisotkan suojassasi, 90
Vihannimman virven latvan
Vihannasta virvikosta,
Tuorehimman tuomen lehvän
Tuorehesta tuomikosta;
On kuin puola puolikypsi, 95
Kuin on mansikka mäellä,
Tahi kuin käkönen puussa,
Pieni lintu pihlajassa,
Koivussa korea-sulka,
Valorinta vahteressa. 100
Hyvä mutso, kaunis mutso,
Mutso valkean verevä,
Hyvinpä ko'issa kuuluit,
Tyttönä ison ko'issa,
Hyvin kuulu kuun ikäsi 105
Miniänä miehelässä!
Hyvä täss' on neien olla,
Kaunis kasvoa kanasen,
Täss' on laajat saunan lauat
Ja leveät pirtin lautsat, 110
Isännät isosi verrat,
Emännät emosi verrat,
Pojat onpi veikon verrat,
Tyttäret sisaren verrat."
Siitä joukko syötettihin, 115
Syötettihin, juotettihin,
Liioilla lihamuruilla,
Kaunoisilla kakkaroilla;
Olut juoksi ostamaton,
Mesi markoin maksamaton, 120
Olut huulten huuhtimeksi,
Mesi mielen kääntimeksi.
Kun oli kyllin kystä syöty,
Sekä syöty, jotta juotu,
Vaka vanha Väinämöinen 125
Sai tuosta sanelemahan:
"Hyv' on tässä neien olla,
Armas muienkin asua,
Ei tässä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa, 130
Tällä tämän isännän,
Elin-ajalla emännän.
Kumman tässä ensin kiitän,
Isännänkö vai emännän?
Ainap' entiset urohot 135
Ensin kiittivät isännän,
Ku oli suolta suojan saanut,
Ko'in korvesta kokenut,
Salvanut salosta seinät,
Hirret hirmulta mäeltä, 140
Ruotehet rome'ikolta,
Malat marjakankahalta,
Tuohet tuomivaaran päältä,
Sammalet sulilta soilta.
Jopa vaan tämän isännän 145
Saaessa tätä tupoa
Mont' on tukka tuulta nähnyt,
Hivus säätä hirveätä;
Use'in hyvä isäntä
Aivan aika huomenessa 150
Nousnut on nuotio-tulelta,
Havannut havusijalta,
Havu päänsä harjaellut,
Kaste pesnyt sirkut silmät.
Siitä se hyvä isäntä 155
Saaki tuttua tupahan,
Lautsan täyen laulajoita,
Ikkunat iloitsijoita,
Siltalauat lausujoita,
Karsinat karehtijoita. 160
Isännän esinnä kiitin,
Siitä ehtoisen emännän
Ruokien rakentamasta,
Pitkän pöyän täyttämästä.
Use'in hyvä emäntä, 165
Tuo tarkka taloinen vaimo,
Kuullut on kukotta nousta,
Kanan lapsetta karata,
Näitä häitä hankittaissa,
Teoksia tehtäessä. 170
Hyvin on hyvä emäntä,
Tuo tarkka taloinen vaimo,
Osannut oluet panna,
Makujuomat juoksutella,
Puista imeltyneistä, 175
Make'ista maltahista,
Joit' ei puulla puuhaellut,
Korennolla koukkiellut,
Aina kourilla kohenti,
Kätösillä käännytteli, 180
Saunassa savuttomassa,
La'aistulla lautehilla."
Vaka vanha Väinämöinen,
Virren ponsi polvuhinen,
Vielä kiitti kansan kaiken, 185
Kun oli kansa kaunihina,
Väki vanha vänkeänä,
Sekä nuoriso somana;
Siitä siirtihe rekehen,
Laittelihe laitiohon. 190
Vitsattaki virkku juoksi,
Helmin lyömättä hevonen,
Ainoisillen appehille,
Taannoisille tanterille,
Saattoi vanhan Väinämöisen, 195
Laulajan iän ikuisen,
Oman uksen aukomille,
Oman kynnyksen etehen.