Sulhoa varotetaan ei neittä pahoin pitämään, vaan puolustamaan
häntä muiltaki ja neuvomaan häntä kahden-kesken kauniisti; vv.
1-52. -- Morsian huolissaan selittää, kuinka jo tuntuuki hänestä
raskaalta kohta jättää entinen kotinsa, mutta siitä huolimatta
pyytää kuitenki kotiin jäävien häntä ei liiallisesti suremaan ja
kaipaamaan; vv. 53-86. -- Morsian kuvailee mielessään, kuinka hänen
toiste syntymäkotiin tultua kaikki siinä lienee muuttunut, isä, äiti
kuollut, ja hän ehkä kaikille tuntematon; vv. 87-136. -- Morsian
kiitettyä isää, äitiä, veljeä, sisarta ja muita tuttaviansa heidän
entisestä hyvyydestänsä häntä kohtaan, sanoo jäähyväisiä kaikille;
vv. 137-170. -- Ilmarinen kesken jäähyväisten tekoa koppoo morsiamen
rekeen, lausuu joitakuita sanoja itsekki jäähyväisten jatkeeksi,
lähtee ajamaan ja tulee kolmantena päivänä kotiinsa; vv. 171-196.
"Jo nyt on neiti neuvottuna,
Morsian opastettuna,
Vielä virkin veiolleni,
Sulholleni suin puhelen.
Kiitä sulho onneasi, 5
Kun kiität, hyvinki kiitä,
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi:
Puhas on neiti puolellasi,
Soreainen suojassasi, 10
Tytär riski rinnallasi,
Vereväinen vieressäsi,
Tytär riski riihen puija,
Pulski poukkujen pesijä,
Kensti rihman kehreäjä, 15
Karski kankahan kutoja.
Sulholainen, nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ellös viekö neitostasi
Nurkkihin nuhajamahan, 20
Olkileivän leivontahan,
Petäjäisen pieksäntähän;
Vie neittä salitupihin,
Leivän paksun paistajaksi,
Vehnäleivän leipojaksi, 25
Oluen osoajaksi!
Sulho viljon veljyeni
Ellös sie tätä kanoa,
Tätä liina-linnuistasi,
Ikävillä itketelkö! 30
Tulisiko tuhma tunti,
Saisi neiollen ikävä,
Pistä puuru puikkoloihin,
Tahi valkko valjahisin,
Tuo neiti ison kotihin, 35
Emon tuttavan tuville!
Ellös vainen sulho rukka
Neitosta pahoin pi'elkö!
Seiso seinänä e'essä,
Pysy pihtipuolisena, 40
Elä anna anopin lyöä,
Eläkä apen torua,
Elä vierahan vihata,
Talon toisen soimaella!
Neuvo sulho neitoasi, 45
Opeta omenoasi,
Neuvo nelisnurkkaisessa,
Sano sammalhuonehessa,
Elä nurmella nukita,
Pieksä pellon pientarella, 50
Kuuluisi kumu kylähän,
Naisen itku naapurihin."
Neito parka huokaiseikse,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Itse itkulle hyräytyi, 55
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enpä tuota ennen luullut,
Enkä uskonut ikänä,
En mä luullut luopuvani,
Uskonut eroavani, 60
Tämän linnan liepeheltä,
Tämän harjun hartioilta;
Jo nyt luulen, jotta luovun,
Jopa uskon ja eroan,
Ero- on tuopit tyhjettynä, 65
Ero- juotuna oluet,
Kohta korjat käännettynä
Päin ulos, perin tupahan,
Lappe'in ison latohon,
Kaiten karjahuonehesen. 70
Vaan ellös hyvä isoni,
Ellös ehtoinen emoni,
Tahi muu sukuni suuri,
Heimokuntani heleä,
Tuosta huolelle ruvetko, 75
Saako suurelle surulle,
Jos menenki muille maille,
Kulkenen johon kuhunki!
Paistanevi luojan päivä,
Kuu luojan kumottanevi, 80
Tähet taivon välkkynevi,
Otavat ojentunevi,
Ilmassa etempänäki,
Muuallaki maailmassa,
Ei yksin ison pihoilla, 85
Näillä kasvinkartanoilla.
Lähen jo tästä, kuin lähenki,
Tästä kullasta ko'ista,
Heitän suoni, heitän maani,
Heitän heinikko-pihani, 90
Heitän valkeat veteni,
Heitän hiekka-rantaseni,
Kylpeä kylän akoille,
Pasikoia paimenille.
Sitte toiste tultuani, 95
Kotihini käytyäni,
Ei se äiti ääntä kuulle,
Iso ei itkua tajunne,
Jos ma kulmilla kujerran,
Pää-laella laulattelen, 100
Jo on nousnut nuori nurmi,
Kasvanut kataja-pehko,
Ihollen imettäjäni,
Kasvopäille kantajani.
Minun toiste tullessani 105
Tähän kuuluhun kotihin,
Muut ne ei tuntene minua,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimmäinen pellon seiväs, 110
Ne ne piennä pistämäni,
Neitona vitsastamani.
Emoni mahova lehmä,
Minun nuorna juottamani,
Ammoa rikuttelevi 115
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi.
Isoni iki oronen,
Minun piennä syöttämäni, 120
Hirnua rikuttelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi.
Veikkoni kotoinen koira, 125
Minun lasna ruokkimani,
Haukkua rikuttelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi. 130
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkamani,
Entiset elosijani,
Paikoillansa saaret, salmet, 135
Asemillansa apajat.
Millä nyt erotessani,
Lähtiessäni katala,
Millä maksan maammon maion,
Sekä taattoni hyvyyen, 140
Millä veikon arma'uen,
Mieli-siivot siskoseni?
Kiitän mä iso sinua
Entisistäni eloista,
Murkinoista muinaisista, 145
Parahimmista paloista.
Kiitän mä emo sinua
Nuorna tuuviteltuasi,
Pienoisna pieltyäsi,
Rinnoin ruokkieltuasi. 150
Vielä kiitän veikkoseni,
Veikkoseni, siskoseni,
Kostelen koko perehen,
Kaikki kasvinkumppalini,
Joien joukossa elelin, 155
Kasvoin kanssa kasvin-aian.
Jää nyt taatto terveheksi,
Jää emoni terveheksi,
Kanssa veikot ja sisaret,
Kaikki kasvinkumppalini! 160
Jätän kaikki terveheksi,
Pirtit lautakattoinensa,
Pihat pihlajaisinensa,
Kujavieret kukkinensa,
Kankahat kanervinensa, 165
Maat ja metsät marjoinensa,
Lehot, laksot lauluinensa,
Hyvät kummut kuusinensa,
Veet satoine saarinensa,
Syvät salmet siikoinensa." 170
Se on seppo Ilmarinen
Koppoi neien korjahansa,
Iski virkkua vitsalla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jää hyvästi järven rannat, 175
Järven rannat, pellon penkat,
Kaikki kantoset aholla,
Kuivat hongat hongikossa,
Tuomikko tuvan takana,
Katajikko kaivotiellä, 180
Kaikki maassa marjan varret,
Marjan varret, heinän korret,
Pajupehkot, kuusen juuret,
Lepän lehvät, koivun kuoret!"
Läksi Pohjolan pihoilta, 185
Ajoa kahuttelevi,
Ajoi päivän, tuosta toisen,
Ajoi kohta kolmannenki,
Päivänäpä kolmantena,
Aletessa aurinkoisen, 190
Jo sepon koti näkyvi,
Tuvat Ilman tuulottavi,
Noki nousi nuoraisena,
Savu paksuna pakeni,
Tuprusi sepon tuvasta, 195
Ylös täytti taivahalle.