Häiden lopulla Pohjolan emäntä muistuttaa tytärtänsä mitenkä nyt
iäksi päiväksi tulee entisen kotinsa jättämään ja vieraalle paikalle
muuttamaan; vv. 1-46. -- Morsian huolissansa muistelee, mitenkä monta
kertaa ennen oli tätä nykyistä aikaa toivonut, jonka nyt kuitenki
tuntee kovin raskaaksi; vv. 47-86. -- Vanha akka harmissaan siitä,
kun neiti ei ollut hänen neuvonsa jälkeen miehelle menemättä pysynyt,
nyt kutittelemallansa ja miniän päiviä alentamallansa saattaa
morsiamen vieläki surullisemmaksi; vv. 87-120. -- Morsian kääntyy
itkemään, kertoo toisille tytöille suuren kaihonsa ja kuinka tunsi
nykyisen tilansa toisenlaiseksi, kun miksi ennen oli sitä luulossansa
kuvaellut; vv. 121-160. -- Neittä lohdutetaan, sanotaan hänen toiseen
vielä parempaan paikkaan pääsevän ja toimellisen, hyvin varakkaan
miehen saaneen; vv. 161-192.
Kun oli kyllin häitä juotu,
Pi'etty pitoja noita,
Sanoi Pohjolan emäntä
Ilmariselle vävylle:
"Mit' istut isosukuinen, 5
Maan valio valvattelet,
Istutko ison hyvyyttä,
Vai emonko armautta?"
"Et istu ison hyvyyttä,
Et emosen armautta, 10
Istut impesi hyvyyttä,
Neien nuoren armautta,
Valvattisi valkeutta,
Kassapääsi kauneutta."
"Sulho viljon veljyeni, 15
Viikon vuotit, et väsynyt,
Nyt on valmis valvattisi,
Suorinut iki sopusi.
Mene jo myöten, myöty neiti,
Kanssa kaupattu kananen! 20
Oltua rakas rahoihin,
Käpäs kättä antamahan,
Ole nyt rakas rekehen,
Käpäs käymähän kylähän,
Ori jo suitsia purevi, 25
Reki neittä vuottelevi."
"Hyvä oli sinun eleä
Näillä taattosi tiloilla,
Kasvoit kukkana keolla,
Ahomaalla mansikkana; 30
Lähet nyt toisehen talohon,
Perehesen vierahasen,
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa,
Toisin siellä torvet soivat, 35
Toisin ukset ulvaisevat,
Toisin vierevät veräjät,
Sanovat sarana-rauat."
"Lähet nyt talosta tästä
Kuuksi päiväksi kululle, 40
Täksi ison majoilta,
Elin-ajaksi emosi;
Askelt' on piha pitempi,
Kynnys hirttä korkeampi,
Sinun toiste tullessasi, 45
Kerran kertoellessasi."
Neiti parka huokaeli,
Itse tuon sanoiksi saatti:
"Noinpa tiesin, noinpa luulin,
Noinpa arvelin ikäni, 50
Et sä neiti neiti olle
Oman vanhemman varassa,
Äskenpä olisit neiti
Miehelähän mennessäsi."
"Tuota toivoin tuon ikäni, 55
Katsoin kaiken kasvin-aian,
Vuotin kuin hyveä vuotta,
Katsoin kuin kesän tuloa;
Jo nyt on toivoni toeksi,
Lähtöni lähemmä saanut, 60
Enkä tuota tunnekkana,
Mikä multa mielen muutti,
En lähe ilolla mielin,
Enkä riemulla eriä,
Tästä kullasta ko'ista, 65
I'än nuoren istumasta,
Lähen hoikka huolissani,
Ikävissäni eriän,
Kuin syksyisen yön sylihin,
Kevä'isen kierän päälle." 70
"Miten lieki mieli muien,
Mieli muien morsianten,
Tok' ei muut muretta tunne,
Kanna kaihoista syäntä,
Kuin kannan minä katala, 75
Kannan mustoa muretta,
Syäntä syen näköistä,
Huolta hiilen karvallista."
"Niin on mieli miekkosien,
Autuaallisten ajatus, 80
Kuin keväinen päivän nousu,
Kevät-aamun aurinkoinen;
Minun on mieleni poloisen,
Minun synkeä sisuni,
Kuin syksyinen yö pimeä, 85
Talvinen on päivä musta."
Olipa akka askar-vaimo,
Talon ainainen asuja,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Kutti, kutti neiti nuori! 90
Etkö muista, kuin sanelin,
Sanelin saoinki kerroin:
Elä sulho'on ihastu,
Elä sulhon suun pitohon,
Luota silmän luontehesen, 95
Katso jalkoihin jaloihin!"
"Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa,
Käeten kävit tulehen,
Tieten tervan keittehesen." 100
"Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö kasvava kananen,
Huolet loppui, työt väheni,
Tämän illan istumilla,
Maata sinne vietäväsi, 105
Unille otettavasi?"
"Eip' on maata vieäkkänä,
Unille otetakkana,
Vasta valvoa pitävi,
Vasta huolta hoivatahan, 110
Ajatusta annetahan,
Pannahan pahoa mieltä."
"Mikäs neitosen kotona!
Niin neiti ison ko'issa,
Kuin kuningas linnassansa, 115
Yhtä miekkoa vajoa."
"Toisin tuon miniä raukan:
Niin miniä miehelässä,
Kuin vanki Venäehellä,
Yhtä vahtia vajoa." 120
Neito parka huokaeli,
Huokaeli, henkäeli,
Siitä loihen itkemähän,
Vierähti vetistämähän.
Itki kourin kyyneleitä, 125
Kahmaloin haluvesiä,
Siitä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Hoi sisaret sirkkuseni,
Entiset ikätoverit, 130
Kaikki kasvinkumppalini,
Kuulkottenpa kuin sanelen!
En nyt tuota tunnekkana,
Mikä lienehe minulle
Iskennä tämän ikävän, 135
Tämän huolen hoivannunna,
Tämän kaihon kantanunna,
Murehen mukaellunna."
"Enemp' on minulla huolta,
Kun on kuusessa käpyjä, 140
Katajassa karpehia,
Oksia pahassa puussa,
Kanervia kankahalla;
Hepo ei jaksaisi veteä,
Rautakisko kingotella, 145
Ilman luokin lotkumatta,
Noita hoikan huoliani,
Mustia mureniani."
"Toisin toivoin tuon ikäni,
Toisin toivoin, toisin luulin, 150
Käkesin käkenä käyä,
Kukahella kukkuroilla,
Näille päivin päästyäni,
Näille tuumin tultuani;
Enpä nyt käkenä käyne, 155
Kukahelle kukkuroilla,
Olen kuin alli aallokossa,
Tavi laajalla lähellä,
Uiessa vilua vettä,
Vettä jäistä järkyttäissä." 160
Lauloi lapsi lattialta,
Kasvavainen karsinasta:
"Mitä neien itkemistä,
Suuresti sureksimista,
Ei sinua suolle vieä, 165
Ojavarrellen oteta;
Vievät viljamättähältä,
Vievät vielä viljemmälle,
Ottavat olut-tuvilta,
Ottavat oluemmille." 170
"Ei ole it'ettäviä,
Suuresti surettavia,
Sait miehen mitä jaloimman,
Urohia uhke'imman,
Ei sen jouset jouten olle, 175
Viinet vaarnoilla venyne,
Koirat ei koissa maanne,
Pennut pehkuilla levänne."
"Mies on joukon jouvuttaja,
Uros karjan kasvattaja, 180
Onpa tällä sulhollamme
Korvet koivin kulkevia,
Sata sarven kantajata,
Tuhat tuojoa utaren,
Aumoja joka aholla, 185
Purnuja joka purolla,
Lepikköiset leipämaina,
Ojavieret ohramaina,
Karivieret kauramaina,
Vesivieret vehnämaina, 190
Kaikki rauniot rahoina,
Kivet pienet penninkinä."