Sulhoiskansan läheneminen Pohjolaan; vävyn vastaan-otto pihalla; vv.
1-34. -- Vävyn tupaan saatanta; vv. 35-66. -- Sulho käypi sisälle,
tekee tervehyksensä, laitetaan ylimäiseen sijaan; Pohjolan emäntä
alkaa syöttää ja juottaa vierahia; vv. 67-102. -- Väinämöinen oluen
ääressä rakenteleikse laulamaan; vv. 103-150. -- Väinämöinen laulelee
ja lopulta toivottelee onnea ja menestystä Pohjolan väelle; vv.
151-190.
Kuului suolta ruoskan roiske,
Rannalta re'en ratina,
Aisan kalke kaivotieltä;
Tuop' on Pohjolan emäntä
Arvelee, ajattelevi: 5
"Mi tämä väki väjyvi
Minun raukan rannoilleni,
Suurtako sotaväkeä?"
Kaaloi tuota katsomahan,
Likeltä tähyämähän, 10
Ei ollut sotaväkeä,
Oli suuri sulhaiskansa,
Vävy keskellä väkeä,
Hyvän rahvahan raossa.
Itse Pohjolan emäntä 15
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Luulin tuulen tuulevaksi,
Pinon pystyn viereväksi,
Meren rannan roikkivaksi,
Someren karehtivaksi, 20
Eipä tuuli tuullutkana,
Pino pysty vierrytkänä,
Meren ranta rauennunna,
Someret karehtinunna,
Vävyni väki tulevi, 25
Saoin kaksin käänteleikse."
"Pois pojat, ulos urohot,
Pihalle pisimmät miehet,
Rinnuksia riistamahan,
Rahkehia raastamahan, 30
Aisoja alentamahan,
Viemähän vävy tupahan
Hivuksin hatuttomana,
Käsin kintahattomana!"
Siitä Pohjolan emäntä 35
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Vuotas katselen tupoa,
Jos sopii vävy tupahan,
Ilman uksen ottamatta,
Pihtipuolen purkamatta, 40
Kamanan korottamatta,
Kynnyksen alentamatta."
"Ei mahu vävy tupahan,
Hyvä lahja laipiohon,
Vävy on päätänsä pitempi, 45
Korvallista korkeampi."
"Kamanat kohottukohot
Lakin päästä laskematta,
Kynnykset alentukohot
Kengän kannan koskematta, 50
Pihtipuolet välttyköhöt,
Ovet ilman auvetkohot,
Vävyn tullessa tupahan,
Astuessa aimo miehen!"
"Kiitos kaunoisen Jumalan, 55
Jo saapi vävy sisähän!
Vuotas katsahan tupoa,
Silmeän tuvan sisähän,
Onko täällä pöyät pesty,
Lavitsat vesin valeltu, 60
Siivottu sileät sillat,
Lautalattiat la'aistu."
"Onp' on täällä pöyät pesty,
Lavitsat vesin valeltu,
Siivottu sileät sillat, 65
Lautalattiat la'aistu."
Sulho tungeikse tupahan,
Alle kattojen ajaikse,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Terve tänneki Jumala 70
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen!"
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Terve, terve tultuasi
Tänne pienehen pesähän, 75
Matalaisehen majahan,
Honkaisehen huonehesen,
Petäjäisehen pesähän!"
"Kylän pojat, kyyhkyläiset,
Viekätte tätä vävyä 80
Isoimmille istumille,
Ylimmäisille sijoille,
Selin seineä sinistä,
Pä'in pöyteä punaista,
Kohin kutsuvierahia, 85
Rinnoin rahvahan remua!"
Siitä Pohjolan emäntä
Syötti, juotti vierahia,
Syötti lohta luotaselta,
Sivalti sianlihoa, 90
Pirotteli piirahia,
Koki kuore-kokkaroita,
Kultaisihin kuppiloihin,
Hopeaisihin vatihin,
Kupit kukkuraisillehen, 95
Va'it varpe-laitehille.
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Oi sie piika pikkarainen,
Tuoppa on tuopilla olutta,
Kanna kaksikorvaisella, 100
Noille kutsuvierahille,
Vävylleni liiatenki!"
Mitä nyt olut osasi,
Virkki viisivantehinen,
Kun oli luona laulajansa, 105
Kunnollinen kukkujansa,
Olipa vanha Väinämöinen,
Virren ponsi polvuhinen,
Laa'ullisna laulajana,
Parahana taitajana. 110
Ensin ottavi olutta,
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Isännät imehtelevät,
Emännät ajattelevat:
Joko on laulut lauvennehet, 115
Ilovirret vierinehet,
Vai panin pahan oluen,
Juoksuttelin juoman kehnon,
Kun ei laula laulajamme,
Hyreksi hyvät runomme, 120
Kuku kulta vierahamme,
Iloitse ilokäkemme."
"Onko tässä nuorisossa,
Koko suuressa suvussa,
Ken saisi sanelemahan, 125
Laikahtaisi laulamahan,
Päivän päätyvän iloksi,
Illan kuulun kunniaksi."
Sanoi ukko uunin päältä:
"Laulelin minäkin ennen, 130
Ääni oli suuri ja sorea,
Säveleni sangen kaunis,
Se silloin jokena juoksi,
Vesi-virtana vilisi;
Vaan en nyt sanoa saata, 135
Mikä sorti suuren äänen,
Äänen armahan alenti,
Ei se nyt jokena juokse,
Lainehina lailattele,
On kuin karhi kaskimailla, 140
Reki rannan hiekkasilla,
Vene kuivilla kivillä."
Silloin vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun ei toista tullekkana 145
Kerallani laulamahan,
Yksin lähtenen runoille,
Laikahtanen laulamahan,
En kysy kylästä tietä,
Päätä virren vierahalta." 150
Siitä vanha Väinämöinen,
Virren ponsi polvuhinen,
Istuihen ilon teolle,
Laulu-työlle työntelihe.
Lauloi vanha Väinämöinen, 155
Sekä lauloi jotta taitoi,
Ei sanat sanoihin puutu,
Virret veisaten vähene,
Ennen kalliot kiviä,
Umpilammit lumpehia. 160
Siinä lauloi Väinämöinen,
Pitkin iltoa iloitsi,
Naiset kaikki naurusuulla,
Miehet mielellä hyvällä,
Kuuntelivat, kummeksivat, 165
Väinämöisen väännätystä,
Kun oli kumma kuulijanki,
Ihme ilmankin olijan.
Sanoi vanha Väinämöinen,
Virkki virtensä lopulla: 170
"Annapp' ainaki Jumala,
Toistekki totinen luoja,
Näin näissä eleltäväksi,
Toiste toimieltavaksi,
Näissä Pohjolan pi'oissa, 175
Sariolan juomingissa,
Oloset jokena juosta,
Me'et virtana vilata,
Jotta päivät lauleltaisi,
Illat tehtäisi iloa, 180
Tällä tämän isännän,
Elin-ajalla emännän!"
"Pankohon Jumala palkan,
Luoja koston kostakohon,
Isännälle pöyän päähän, 185
Emännällen aittahansa,
Jott' ei konsana katuisi,
Vuonna toisna voikahtaisi,
Näitä pitkiä pitoja,
Suuren joukon juominkia!" 190