Aljetaan häitä valmistaa Pohjolassa, joita varten suuri vallaton
härkä tuodaan Karjalasta. Sen sitte meren ukko saapi teurastetuksi;
vv. 1-54. -- Pohjolan emäntä keittää olutta ja valkeastansa leviää
paksu savu ympäri maata. Lemminkäinen rientää katsomaan, olisiko
sodan valkeita, ja nähtyänsä vaan olutta keitettävän härnää Pohjolan
emäntää salmen takaa; vv. 55-92. -- Oluen keitettyä, käytyä ja
tynnyrihin saatua Pohjolan emäntä alkaa muita ruokia häätarpeiksi
laitella; vv. 93-128. -- Pohjolan emäntä laittaa kansaa häihin
kutsumaan, käskee kutsuttamaan kaikki, Lemminkäisen yksin kutsumatta
jätettämään; vv. 129-182.
Mitä nyt laulamme lajia,
Kuta virttä vieretämme?
Tuota laulamme lajia,
Tuota virttä vieretämme,
Noita Pohjolan pitoja, 5
Jumalisten juominkia.
Mitä tuohon tuotettihin
Ja kuta veätettihin,
Rahvahan ravitsemiksi,
Joukon suuren syömisiksi? 10
Kasvoi härkä Karjalassa,
Sonni Suomessa lihosi,
Ei ollut suuri, eikä pieni,
Oli hän oikea vasikka:
Hämehessä häntä häilyi, 15
Pää keikkui Kemijoella,
Päivän lenti pääskyläinen
Härän sarvien väliä,
Kuun juoksi kesä-orava
Häpähältä hännän päähän. 20
Sepä vallaton vasikka
Karjalasta kaimattihin,
Sata miestä sarviloista,
Tuhat turvasta piteli,
Härkeä taluttaessa, 25
Pohjolahan tuotaessa.
Etsittihin iskijätä,
Maan kamalan kaatajata,
Suomen suurilta tiloilta,
Vienosta Venäjän maasta, 30
Ruotsin maasta rohkeasta,
Lapin laajoilta periltä,
Etsittihin, eipä löytty,
Haettihin, ei havaittu.
Etsittihin iskijätä, 35
Katsottihin kaatajata,
Selvältä meren selältä,
Ulapalta aukealta.
Mies musta merestä nousi,
Uros umpilainehista, 40
Ei tuo ollut suurimpia,
Eikä aivan pienimpiä:
Alle maljan maata mahtui,
Alle seulan seisomahan.
Heti kun näki eränsä, 45
Ruhtoi niskahan rutosti,
Sorti sonnin polvillensa,
Kylen maahan kyykähytti.
Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi: 50
Sata saavia lihoa,
Kuuta kuusi tynnyriä,
Noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syöminkihin.
Siitä Pohjolan emäntä 55
Alkoi keitteä olutta
Uuen puisen uurtehessa,
Korvon koivuisen sisässä.
Nousipa savu sakea,
Auver ilmahan ajoihe, 60
Tuimilta tulisijoilta,
Varavilta valke'ilta,
Täytti puolen Pohjanmaata,
Kaiken Karjalan pimitti.
Tuop' on Ahti Saarelainen, 65
Itse kaunis Kaukomieli,
Näkevi savun sakean
Pohjoisilla maailmoilla,
Arvelee, ajattelevi:
"Mistä tuo savunen saapi, 70
Pieni on soan savuiksi,
Suuri paimosen paloiksi."
Jopa kaaloi katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Ei ollut soan savuja, 75
Eikä paimenen paloja,
Olipa olut-tulia,
Kaljan keitto-valke'ita,
Sariolan salmen suulla,
Niemen kaiskun kainalossa. 80
Siinä Kauko katselevi
Suu vähiten väärällänsä,
Virkki viimein katsellessa,
Poikki salmesta sanovi:
"Oi armas anoppiseni, 85
Pohjan ehtoisa emäntä,
Laitappa oluet oivat,
Keitä kaljat kelvolliset,
Juotavaksi joukon suuren,
Lemminkäisen liiatenki, 90
Noissa häissänsä omissa,
Kera nuoren tyttäresi!"
Itse Pohjolan emäntä
Keitti ohraista olutta,
Mehiläinen mettä kantoi 95
Kukan kultaisen kuvusta
Oluelle käytteheksi,
Kaljalle kohottimeksi.
Siitä nousi nuori juoma
Korvon koivuisen sisässä, 100
Kuohui korvien tasalle,
Ärjyi päälle äyrähien,
Tahtoi maahan tyyräellä,
Lattialle lasketella.
Pantihin olut punainen, 105
Mehu miesten käytettihin,
Maan alle makoamahan
Kivisessä kellarissa.
Tammisessa tynnyrissä,
Tapin vaskisen takana. 110
Siitä Pohjolan emäntä
Laittoi keitot kiehumahan,
Kattilat kamuamahan,
Riehtilät remuamahan.
Leipoi siitä leivät paksut, 115
Suuret talkkunat taputti,
Hyvän rahvahan varaksi,
Joukon suuren syötäviksi.
Saipa leivät leivotuksi,
Talkkunat taputetuksi, 120
Kului aikoa vähäisen,
Pirahteli pikkaraisen,
Olut tykki tynnyrissä,
Kalja keikkui kellarissa:
"Kun et laita laulajata, 125
Kunnollista kukkujata,
Potkin poikki vanteheni,
Ulos pohjani porotan."
Siitä Pohjolan emäntä
Pani kutsut kulkemahan, 130
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh piika pikkarainen,
Kutsu rahvasta kokohon,
Miesten joukko juominkihin,
Kutsu kurjat, kutsu köyhät, 135
Sokeatki, vaivaisetki,
Rammatki, rekirujotki,
Sokeat venehin soua,
Rammat ratsahin ajele,
Rujot re'in remmätellös!" 140
"Kutsu kaikki Pohjan kansa,
Ja kaikki Kalevan kansa,
Kutsu vanha Väinämöinen
Lailliseksi laulajaksi,
Elä kutsu Kaukomieltä, 145
Tuota Ahti Saarelaista!"
Tuop' on piika pikkarainen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miks' en kutsu Kaukomieltä,
Yhtä Ahti Saarelaista?" 150
Tuop' on Pohjolan emäntä
Sanan vastaten sanovi:
"Siks' et kutsu Kaukomieltä,
Tuota lieto Lemminkäistä,
Kun se on kaikitse toraisa, 155
Aina tarkka tappelija,
Tehnyt on häissäki häpeät,
Pitoloissa pillat suuret!"
Tuop' on piika pikkarainen
Sanan virkkoi, noin nimesi: 160
"Mistä tieän Kaukomielen,
Jotta heitän kutsumatta? --
En tunne Ahin kotia,
Kaukomielen kartanoa."
Sanoi Pohjolan emäntä, 165
Itse lausui, noin nimesi:
"Hyvin tunnet Kaukomielen,
Tuon on Ahti Saarelaisen:
Ahti saarella asuvi,
Veitikka vesien luona, 170
Laajimman lahen sivulla,
Kaukoniemen kainalossa."
Siitä piika pikkarainen,
Raataja rahan alainen,
Kantoi kutsut kuusialle, 175
Keruhut kaheksialle,
Kutsui kaiken Pohjan kansan,
Ja kaiken Kalevan kansan,
Nuotki hoikat huonemiehet,
Kaitakauhtanat kasakat, 180
Yks' on aino Ahti poika,
Senpä heitti kutsumatta.