Ilmariselle Pohjolan tupaan tultuansa tuodaan simaa juoda, mutta hän
uhkaa ei märkääkään maistavansa ennenkun saisi morsiamensa nähdä.
Saapi sitten ansiotyökseen käärme-pellon kyntää, jonka tehtyä kysyy
uudelleen tytärtä; vv. 1-38. -- Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle
toiseksi ansiotyöksi pyytää Tuonen karhu ja kolmanneksi saada hirveän
suuri hauki Tuonelan joesta; vv. 39-84. -- Ilmarinen takoo tulisen
kokon, lähtee sen kanssa Tuonelan joelle, siellä syntyy kova tappelo
kokon ja hauvin välillä, kokko ensimäisellä ja toisella yrityksellä
ei voita mitään; vv. 85-126. -- Kokko kolmannella kokeella saapi
hauvin, lentää sen kanssa puun latvaan ja alkaa syödä. Ilmarinen
siitä kun nuhtelee häntä, niin kokko suuttuneena lentää matkoihinsa;
vv. 127-152. -- Ilmarinen kantoi hauvin pään Pohjolaan ja kysyy,
joko nyt olisi morsiamensa valmis. Pohjolan emäntä viimeinki lupaa
tyttärensä hänelle; vv. 153-180. -- Pohjolan emäntä kummastelee,
miten Ilmarinen arvasi hänen neittänsä kosjomaan tulla. Syyt siihen
selitetään; vv. 181-226.
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
Itse tungeikse tupahan,
Kaivaikse katoksen alle.
Tuotihin simoa tuoppi 5
Seppo Ilmarin kätehen,
Seppo tuon sanoiksi virkki:
"En ennen sinä ikänä
Juone näitä juomisia,
Kun ma saan nähä omani; 10
Onko valmis valvattini,
Valmis valvateltavani?"
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Äsken on valmis valvattisi,
Kun sa kynnät kyisen pellon, 15
Käärmehisen käännättelet,
Senpä Hiisi ennen kynti,
Lempo varsinki vakoili."
Silloin seppo Ilmarinen
Meni neitonsa tupahan, 20
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Työ minulle määrättihin
Kynteäni kyisen pellon,
Käärmehisen käännätellä."
Antoi morsian apua, 25
Työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Aura kultainen kuvoa,
Sillä kynnät kyisen pellon,
Käärmehisen käännättelet." 30
Siitä seppo Ilmarinen
Auran kultaisen kuvasi,
Sillä kynti kyisen pellon,
Vakoeli maan matoisen,
Sanoi tuolta tultuansa: 35
"Jo nyt kynnin kyisen pellon,
Joko tyttö työnnetähän,
Annetahan ainoiseni?"
Tuop' on Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi: 40
"Äsken neiti annetahan,
Tyttö täältä työnnetähän,
Kun sa tuonet Tuonen karhun,
Suistanet suen Manalan."
Antoi morsian apua, 45
Työnti neiti neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Teräksestä tehkös suitset,
Niillä tuonet Tuonen karhun,
Suistanet suen Manalan." 50
Siitä seppo Ilmarinen
Teräksestä suitti suitset,
Päitset rauasta rakenti,
Kävi sitte suistamahan,
Sai sutosen suitsi suuhun, 55
Karhun rauta-kahlehesen,
Sanoi tuolta tultuansa:
"Anna akka tyttäresi!
Jo olen tuonut Tuonen karhun,
Suistanut suen Manalan." 60
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Äsken alli annetahan,
Sinisotka suoritahan,
Kun saat suuren suomuhauvin,
Liikkuvan kalan lihavan, 65
Tuolta Tuonelan joesta."
Jopa tuskiksi tulevi
Tuon on seppo Ilmarisen,
Meni neitonsa tupahan,
Itse tuon sanoiksi virkki: 70
"Työ minulle määrättihin
Aina entistä parempi,
Saa'a suuri suomuhauki
Tuonen mustasta joesta."
Antoi morsian apua, 75
Työnti neiti neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
Ellos olko milläskänä!
Taoppa tulinen kokko,
Vaakalintu valke'inen, 80
Sillä saanet suuren hauvin,
Liikkuvan kalan lihavan,
Tuonen mustasta joesta,
Manalan iki purosta."
Se on seppo Ilmarinen 85
Takovi kokon tulisen,
Siitä neuvoi kokkoansa:
"Kokkoseni, lintuseni,
Menes lennä, kunne käsken,
Tuonen mustalle joelle, 90
Iske suuri suomuhauki,
Liikkuva kala lihava!"
Tuo kokko komea lintu
Lenteä lekuttelevi,
Lenti hauvin pyyäntähän 95
Tuonne Tuonelan joelle,
Yksi siipi vettä viisti,
Toinen taivasta tapasi.
Jo tulevi Tuonen hauki,
Ve'en koira vengottavi, 100
Tahtoi seppoa tavata,
Syöä seppo Ilmarisen.
Tuop' on kokko rautakoura
Keksi suuren suomuhauvin,
Iskevi kaloa tuota, 105
Vasten suomuja sukaisi.
Sillon suuri suomuhauki,
Liikkuja kala lihava,
Painavi kokon kynimen
Alle selvien vesien; 110
Niin kokko kohotteleikse,
Ilmahan ylenteleikse,
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.
Liiteleikse, laateleikse, 115
Toki toisesti kokevi,
Yhen iski kynsiänsä
Hauvin hirmun hartioihin,
Toisen iski kynsiänsä
Vuorehen teräksisehen. 120
Kilpistyi kivestä kynsi,
Kalpistihe kalliosta,
Jo hauki sukeltelihe,
Ve'en venkale vetihe,
Kynsistä kokon kynimen, 125
Vaakalinnun varpahista.
Siitä kokko rautakoura
Kivastihe vielä kerran,
Siivet välkkyi valkeana,
Silmät selvänä tulena, 130
Saip' on hauvin kynsihinsä,
Ve'en koiran kourihinsa.
Nosti suuren suomuhauvin,
Ve'en venkalan vetävi,
Tuosta Tuonelan joesta, 135
Manalan alantehesta,
Ei vesi ve'elle tullut
Hauvin suuren suomuloista,
Ilma ei ilmalle hajaisnut
Kokon suuren höyhenistä. 140
Kantoi suuren suomuhauvin
Päähän lakkapään petäjän,
Siinä maisteli makoa,
Riipoeli rintapäätä.
Sanoi seppo Ilmarinen: 145
"Oi sinua kurja kokko!
Kun nyt maistelit makoa,
Viillit halki hauvin vatsan."
Tuop' on kokko rautakoura
Siitä syäntyi lentämähän, 150
Ylös ilmahan kohosi,
Pitkän pilven rannan päälle.
Siitä seppo Ilmarinen
Katseli kaloa tuota,
Pään on varsin poikki pahkoi, 155
Itse kantoi pään kaloa
Anopillen anteheksi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoss' onpi ikuinen istuin
Hyvän Pohjolan tupahan." 160
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Pahoinpa sinäki laa'it,
Kun sa päätä poikki pahkoit,
Kanssa maistelit makoa."
Sanoi seppo Ilmarinen: 165
"Ei saalis viatta saa'a
Paikoilta paremmiltana,
Saati Tuonelan joesta;
Joko on valmis valvattini,
Valmis valvateltavani?" 170
Sanoi Pohjolan emäntä,
Itse lausui, noin nimesi:
"Jo nyt on valmis valvattisi,
Valmis valvateltavasi,
Annettava alliseni, 175
Sorsaseni suorittava,
Ilmariselle sepolle
Ikuiseksi istujaksi,
Polviseksi puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksi." 180
Siitä Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mistä tiesit teltamoinen
Tämän neien kasvavaksi,
Huohtiko hopeat neien, 185
Neien kullat sinne kuului,
Sinne paistoi meiän päivät,
Meiän kuuhuet kumotti?"
Lausui lapsi lattialta:
"Siitä tiesi teltamoinen, 190
Hyvä oli isosta huuto
Laivan suuren laskennalta,
Emosta sitäi parempi
Leivän paksun paistannalta,
Vehnäleivän leivonnalta, 195
Vierahan ravitsennalta."
"Siitä tiesi teltamoinen,
Onnen myyrä tien osasi,
Kun kävi pihatse kerran,
Neiti oli matara-maalla, 200
Paineli puna-patoja,
Keitti kelta-kattiloita."
"Kävi siitä toisen kerran,
Näki neien jauhamassa,
Kivi helmenä helasi, 205
Kivenpuu käkenä kukkui,
Kiven siili sirkkusena,
Laklana kiven lapatta."
"Kävi kerran kolmannenki
Kuuli neitosen kutovan, 210
Niin sen pirta piukkaeli,
Kuin on tikka puun kylessä,
Sukkulainen suikahteli,
Kuin kärppä kiven kolossa,
Käännähteli käärilauta, 215
Kuin orava oksapuussa."
Itse vanha Väinämöinen
Kotihinsa kulkiessa
Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärin, 220
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Elkätte etinen kansa
Menkö uimahan uhalla,
Veikasta vesien päälle,
Kilvoin neittä kosjomahan, 225
Toisen nuoremman keralla!"